sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Aamu-uninen pieni tiikeri

Miten Liberokerhosta saatu velourinen tiikeriasu, koko 92 cm, sopii noin 105-senttiselle lapselle? Ei mitenkään, arvelin, ja sanoin mielipiteeni kyseiselle lapsellekin, joka sopuisasti puki pyjaman päälleen ja meni omaan sänkyynsä nukkumaan.

Kuitenkin yön aikana sänkyymme oli hiipinyt tällainen:


2,5-vuotias Eeki oli iloisesti yllättynyt, kun herätessään löysi sängystä tiikerin. "Hmm? Tiger! Öron! Svans! Klappa tigern!" (Tiikeri! Korvat! Häntä! Silittää tiikeriä!") Eeki silitti tiikeriä joka puolelta, vähän naamastakin, mutta aamu-uninen tiikeri ei herännyt silittämiseen eikä valojen sytyttämiseenkään. Nukkuessaan tiikeri-Tiita näytti ihan samalta kuin vauvana. Silloinkin hän usein heräsi viimeisenä. (Kiitos Eekin, olen myös oppinut, mitä ne aamuviiden herätykset ovat.)

Vasemmalta: tiikeri alle päivän ikäisenä, viiden kuukauden ikäisenä ja 4-vuotiaana.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Uudistunut Silja Symphony ja huikea Silja Land

Meidän perheemme reissaa usein laivalla Tukholmasta sekä Turkuun että Helsinkiin. Olemme matkustaneet sekä Siljan että Vikingin kaikilla laivoilla useampaan otteeseen. Lasten (nyt 2,5 v. ja 4 v.) suosikkilaivoja ovat Tukholman ja Helsingin välillä kulkevat Silja Serenade ja Silja Symphony, joissa on tilavat leikkihuoneet, Muumipeikko, Pikku-Myy, muumidisko ja aamujumppa.

Viime viikonloppuna olin risteilyllä ilman lapsia. Silja Symphonylle saapuessani panin merkille ihan tuntemattoman hyljemaskotin, joka tervehti lapsia laivaan tullessa. Ihmettelin mielessäni, mihin muumit ovat hävinneet. Eivät ne olleet hävinneet mihinkään, sillä seuraavana päivänä Helsingistä tullessani ovella olivat tutut Muumipeikko ja Pikku-Myy. Olisiko siis niin, että uusi Harri Hylje vuorottelee heidän kanssaan?

En tiennyt Symphonyn remontista tai ainakaan muistanut asiaa. Kun asia selvisi minulle, ensimmäinen reaktioni oli itse asiassa melko tyrmistynyt. Yritin varata aikaa hyväksi toteamalleni kampaajalle, mutta palvelua ei enää laivalta löytynytkään. Kokivatkohan kauneushoitola ja hieroja saman kohtalon? Ilmeisesti saunaosastolle on rakennettu isompi lastenallas ja vesiliukumäki.

Seuraavaksi huomasin, että lasten leikkihuone Silja Land oli hävinnyt seiskakannelta. Tilalla oli uutuuttaan kiiltävä Sushi & Co. -ravintola. Kuutoskannelle taas oli tullut sama italialaisravintola kuin Serenadellekin eli Tavolàta. Buffetikin on kuulemma uudistunut. Avara ja valoisa tax-free oli nyt myös samanlainen kuin aiemmin rempatulla Serenadella.

Vaikka lapsia ei tällä kertaa ollutkaan mukana, piti kuitenkin käydä tsekkaamassa uusi leikkipaikka, joka oli siirretty viitoskannelle. Leikkipaikka on siellä ihan omassa rauhassaan. Lähellä ei ole muita julkisia tiloja, hyttejä eikä hyttikäytäviäkään. Uusi Silja Land on iso ja houkutteleva, ja sieltä löytyy vaikka mitä lapsia kiinnostavaa: nukenvaunut, kiipeilytelineitä ja -seiniä, pallomeriä, junapöytä, lukusoppia, piirtelyseinä, säkkituoleja ja videopelejä. Onpa siellä jopa Spice Ice -jätskibaari, josta tuli mieleeni kliseinen kysymys: uhka vai mahdollisuus? Nähtäväksi jää myös, miten helppoa uudessa leikkipaikassa on yhden aikuisen vahtia kahta pientä lasta. Siitä voin varmaan kirjoittaa myöhemmin lisää, koska laivaa täytyy ilman muuta testata vielä lasten kanssa. Silja Land on myös kivan näköinen: iloisia värejä ja hauskoja pyöreitä muotoja seinissä ja kalusteissa.



Joko teistä on joku kerennyt käymään lasten kanssa uudella Silja Symphonylla? Miten toimi uusi leikkipaikka? Oliko Sushi & co. mistään kotoisin? Entä lastenallas liukumäkineen?

perjantai 7. marraskuuta 2014

Hippa - lapsiperheen kampaamo ja kirppis

Olin varannut kuunvaihteeksi päiväristeilyn pelkästään itselleni. Suunnnitelmissa oli käydä hyväksi ja edulliseksi toteamallani laivan kampaajalla ja Helsingissä sitten kirpparikierroksella sekä kaverin kanssa lounaalla. Myös Fredriksonin talvipipoja oli tarkoitus ostaa lapsille jostakin kaupasta.

Suunniteltu kirppari- ja ostoskierros kariutui, kun hoksasin, että lauantai onkin pyhäpäivä ja Suomessa kaupat ja kirpparit kiinni. Selvisi kuitenkin, että Kannelmäessä on avoinna Hippa, joka on sekä kampaamo että lastenvaateliike. Mielenkiintoista! Koska alkuperäinen suunnitelma kaatui ja lounas oli sovittu iltapäiväksi, jäi aikaa lähteä seikkailemaan lähijunalla Kannelmäkeen.

Ostin jo Siljan terminaalilta 24 tuntia voimassa olevan lipun, joka kelpaa kaikkiin joukkoliikennevälineisiin. Ensin matkustin ratikalla rautatieasemalle. Aseman näytöistä luin M-junan lähtölaiturin, jonne piti kävellä vähän pitempään, melkein pääpostille asti, mutta opasteiden avulla laituri löytyi helposti. Kiipesin junaan, jossa oli selkeät näytöt kertomassa, mikä on junan seuraava pysäkki. Liput tarkistettiin Pasilan aseman jälkeen. Niitä ei kaiketi kovin usein tarkisteta päätellen ihan siitä, miten monelle sakkoja kirjoitettiin.

Juna saapui Kannelmäen asemalle noin vartin päästä lähdöstä. Iloiseksi yllätykseksi asemaltakin löytyi avoinna oleva kirpputori nimeltä Aino. Aino on melko iso itsepalvelukirppis, joka myy myös kahvia ja pullaa. Pöydässä näytti olevan myös päivän lehdet. Meille sopivia lastenvaatteita Ainosta ei löytynyt, mutta sitäkin enemmän kirjoja, joita yleensäkin roudaan Suomesta paljon.

Asemalta tieni kulki Hippaan seuraavasti: Loiva mäki alas Soittajantielle. Käännös oikeaan, sillan ali ja kävelytietä vähän alle puoli kilometriä suoraan - ei liian pitkään, mutta siinä ehti kuitenkin miettiä, kääntyiköhän oikeaan suuntaan. Kun tien nimi muuttui Kanneltieksi, tajusin olevani oikeilla jäljillä. Kampaamokin löytyi, mutta se ei ollut vielä Hippa. Hipan keltainen ständi tuli vastaan heti toisen kampaamon jälkeen.


Hipan ständit johtivat kerrostalolle, jonka katutasossa Hippa sijaitsee.


Soitin ovikelloa ja pääsin sisälle houkuttelevan näköiseen liiketilaan. Ei väliä, vaikka Ainosta ei löytynyt lastenvaatteita, sillä Hipassa niitä oli sitäkin enemmän. Suurin osa näytti olevan käytettyjä merkkivaatteita ja pari uuttakin oli joukossa. Hinnat olivat välillä halpa - kohtuullinen. Paikan omistaja leikkasi sillä välin toisen asiakkaan hiuksia, kun minä tein löytöjä. Omistaja oli tosi mukava eikä oloni ollut vaaterekkejä tutkiessani yhtään kiusallinen, vaikka en kampaamon asiakas ollutkaan. Olisi toki kiinnostanut testata myös paikan kampaamopalveluja, mutta ehkäpä toisella kertaa sitten, koska nyt minulla ei ollut aikaa ja omistajallakin oli päivä buukattu.

Täytyy sanoa, että olisipa meillä päinkin tällainen kampaamo, joka on samalla lastenvaatekirppis ja jonne muutenkin lapset ovat tervetulleita. Kävisin ja ottaisin lapsetkin mukaan. Kampaamossa on leikkinurkka leluineen ja kirjoineen, lisäksi vauvanruokia, mikro, syöttötuoli, vessassa potta, wc-istuimen pienennin ja vaipatkin pystyi siellä vaihtamaan. Löysin juuri niitä juttuja, joita olisin kirppiskierroksella etsinyt: yöpukuja molemmille lapsille (mm. PO.P:in), neuletakin Fridalle, Albababya Felixille ja vieläpä Fredriksonin tupsupipon.

Vaatteet olivat siististi järjestyksessä koon ja tyypin mukaan. Minua houkuttelivat mm. Rodinin gorillasaappaat ja tuo alakuvan kiiltävänpunainen Rodinin baseball-takki, jollaista en muista missään ennen edes nähneeni. Meillä kuitenkin lienee saappaita ja takkeja tarpeeksi.

Plastisockin kirsikkaleggingsit olisivat varmasti lähteneet mukaan, jos eivät olisi olleet meille aivan liian isot.

Vauvaosastolla oli kaikkia pieniä söpöyksiä. Olisi kai pitänyt hoksata ostaa lasten pienelle serkulle vaikka Avaruusmatka-pipo.

Toivon siis tietysti, että Hippa muuttaa Tukholmaan, mutta jos näin ei käy, niin onnea ja menestystä Helsingissä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...