lauantai 31. elokuuta 2013

Ikast Etiket ja vaatteiden nimikointi

Minulta kysyttiin, haluaisinko testata Ikast Etiketin nimikoimistuotteita ja kirjoittaa aiheesta rehellisen arvion blogissani. Yhteydenotto osui sopivaan saumaan, kun olin jo ehtinyt mietttiä, miten nimikoida Fridan vaatteet sun muut tavarat päiväkotiin, joten minulle sopi ilman muuta. Sain siis ilmaiseksi haluamani tuotteet, ja nyt voin kirjoittaa niistä, kun olemme jonkin aikaa kerenneet niitä testata.

Valinta oli vaikea, kun vaihtoehtoja oli niin monia eikä minulla ollut oikein selvää käsitystä, mitä nimikoinnilta haluaisin. Haluanko, että nimikointi kestää pesun korkeassa lämpötilassa? Haluanko, että nimikoinnissa ei ole taustaa vai että on? Haluanko, että nimikoinnin saa pois? Haluanko, että nimikoinnissa on nimen lisäksi pieni nalle tai muu kuva? Haluanko voida itse muokata tekstiä eli hankkisinko leimasimen? Haluanko käyttää tarroja, silittää nimikoinnin kiinni tai kenties ommella? Tai no tuo viimeinen oli helppo. En halunnut ommella. Ottaisinko valmiiksi kootun paketin erilaisia vaihtoehtoja?

Päädyin tilaamaan kolme eri tuotetta: nimikointikynän, käteviä Stikins-tarroja sekä silitettäviä nimilappuja. Valitsin tarrojen lisäksi silitettäviä nimilappuja siksi, että ne tarttuvat hyvin kiinni muuallekin vaatteeseen kuin pesulappuun (Stikins-tarrojen mainostettiin tarttuvan parhaiten pesulappuihin ym. tasaisiin pintoihin), ne kestävät myös yli 60 asteen pesun (vrt. tarrojen 40 astetta) ja niihin sai nimen lisäksi kuvan, jonka avulla mainostekstin mukaan lukutaidotonkin lapsi voi tunnistaa vaatteensa.

Tekstiksi tarroihin ja silitettäviin nimilappuihin kirjoitin molempien lasten nimet, koska suuri osa Fridan vaatteista periytyy suoraan Felixille, sekä oman sähköpostiosoitteeni, jossa näkyy myös nimeni. Olisin ehkä muuten laittanut puhelinnumeron, mutta harkitsen liittymän vaihtoa enkä ollut varma, säilyykö täällä Ruotsissa numero silloin samana. Lisäksi silitettäviin lappuihin valitsin kuvaksi kissan.

Stikins-tarroissa sanotaan toimitusajaksi 7-14 työpäivää. Nyt täytyy sanoa, etten huomannut pitää lukua, millä vauhdilla ne tulivat, mutta en kerennyt ainakaan ihmetellä, missä viipyvät. Ei siis ainakaan mennyt tuon luvatun ajan ylitse, vaikka varmaan näin alkusyksystä on paljon muitakin tilauksia.

Tarrojen lätkiminen vaatteisiin on tietysti ollut mitä helpointa. Aina on löytynyt joku pesulappu tai vastaava. Ei ole tarvinnut edes peittää olennaisia tietoja, vaan olen valinnut tarran paikaksi arabian- tai norjankieliset tms. pesuohjeet tai ohjeistuksen, ettei pipoa saa käyttää yöpukuna. Olen laittanut tarroja sisävaatteiden lisäksi sadevaatteisiin, talvihaalariin, välikausihanskoihin, pipoihin sekä myös pyörään ja pyöräilykypärään.

Olen taitavasti käsitellyt sukunimen ja yhteystiedot kuvista pois. Oikeasti tarrojen teksteistä saa siis hyvin selvääkin.
Tarrat ovat myös kestäneet luvatun 40 asteen pesun. Itse asiassa kuvan mekon pesin viimeksi 60 asteessa, ja tarra on yhä paikoillaan. Tuo mekko muuten todennäköisesti ei siirry Felixille nimikoinnista huolimatta. (Tässä kuvassa olen värittänyt sukunimen ja sähköpostiosoitteen yli.)


No, lähteekö tarra sitten pois kuten luvattua? Lähti helposti ja siististi.


Kangastussista sanotaan sivuilla, että se sopii sellaisiin vaatteisiin, jota ei pestä usein. Testasin sitä kenkiin. Kynän jälki oli siistiä. Eipä luulisi haittaavan, jos teksti haalistuu. Voihan sen sitten kirjoittaa tarvittaessa uudelleen.


Silitettävien nimilappujen mukana seurasi yksityiskohtaiset ohjeet. Huolestuin hiukan siinä vaiheessa, kun silitysrauta oli jo kuumenemassa ja luin ohjeista tarvitsevani tuotteen mukana tulleen suojapaperin - mihin sen jo hukkasin? Onneksi ohjeessa mainittiin sen olevan tavallista leivinpaperia. Silittäminen oli nopeaa. Sain tosin sutattua kulman tai pari lapuista jotenkin. Testasin nämä vaatteet 60 asteen pesussa, eivätkä laput lähteneet.


Eiköhän noita lappuja tule vielä silitettyä ja tussillakin kirjoitettua, mutta tykkäsin erityisesti Stikins-tarroista, koska ne olivat niin käteviä kiinnittää vaikka kiireessä ja lisäksi ne saa halutessaan vielä poiskin. Toistaiseksi olen aina löytänyt tarralle sopivan paikan. Tarrojen luvataan kestävän 40 asteen pesun, mutta voihan tilalle helposti laittaa uuden tarran, jos aiempi lähtee. Lisäksi ne sopivat sekä vaatteisiin että tavaroihin, kuten nyt pyörään ja kypärään. Tilasin 60 tarraa, koska 30 tarraa maksoi 9,23 e mutta tuplasti eli 60 kappaletta vain 11,95 e. Voisin hyvin tilata Stikinsejä jatkossa ihan omallakin rahalla.

perjantai 30. elokuuta 2013

Heppamekko ja muita Rodinin uutuuksia

Eilen tuli myyntiin Mini Rodinin syksyn malliston toinen osa. Ihastuin moneenkin kuosiin, ja budjettiin sopi tällä erää Fridalle heppamekko ja keltainen lumileopardipaita, jotka yllättäen saapuivat jo tänään.

Frida ihastui mekkoon ja halusi sen heti päälle. Yleensä pesen vaatteet ensin, mutta heppamekko kävi ruokakaupassa ennen pesukoneeseen päätymistä. Tilatessani arvoin kahden koon väliltä. Halusin mekon, joka sopii heti eikä joskus myöhemmin. Frida on 98,5 cm pitkä. Tällä hetkellä sopivat Mini Rodinin frillamekot ovat kokoa 92/98 cm ja niistäkin ovat hihat pitkähköt. Heppamekko oli eri mallinen kuin frillamekot, joten en tiennyt mitoituksesta. En halunnut tolkuttoman pitkiä hihoja mutta en myöskään liian lyhyttä helmaa. Päädyin kokoon 104/110 cm, joka on mielestäni hyvä koko ja ihan käytettävä, vaikka hihoissa onkin pituutta.


Malliston ensimmäisestä osasta en juuri piitannut, vaikka ehkä sellaisen rusettimekon ja jotain pingviiniä saattaa joskus meille tullakin. Maastokuosi ei vedonnut yhtään. 

Olin miettimässä välikausihaalaria Felixille, kun mallisto Pico-haalareineen ilmestyi. Musta Pico-haalari oli vaihtoehdoistani miehen suosikki, joten ostin sitten sen. Vähän siinä häiritsee ne seikat, joiden etukäteen arvelinkin saattavan kiusata. Musta on mielestäni meidän lapsillemme vähän turhan synkkä väri, vaikka monille muille se sopiikin. Toisekseen haalarissa ei ole jalkalenksuja, minkä takia kontatessa kengät lähtevät jaloista. Olin jo ajatellut luopua haalarista, mutta tänään Felix on niin moneen otteeseen kävellyt muutaman askeleen, joten ehkä tämä konttaus-jalkalenksuttomuusprobleema on pian ollutta ja mennyttä. Hyviäkin puolia on: onhan tuo musta kultaisine vetoketjuineen ihan kivan näköinen, vetoketju ulottuu tarpeeksi alas, jolloin pukeminen on helppoa, ja poika on pysynyt haalarissaan kuivana (huomannette kuvassakin haalarin ja leikkivälineiden pinnassa vettä ja hiekkaa).


Muita suosikkejani: lumileopardikuosi sekä keltaisena että pinkkinä joka muodossaan, punainen pallohaalari, ruskeapohjainen pandahaalari ja -takki sekä kettucollegesetti ja -neule. Toppavaatteita ei taideta meille täksi talveksi enempää tarvita, enkä raaskisi niihin niin isoja summia irrottaakaan kuin pandat ja pallot vaatisivat, mutta kenties ensi talvena, jos ne käyvät kääntymässä ensin jonkin toisen kodin kautta tai jos alesta sattuisi löytymään.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pallokala Poks

Viime viikolla olin Felixin kanssa päiväristeilyllä Helsingissä. Risteilyjä löytää usein edullisesti, ja ne ovat pientä virkistävää ylellisyyttä näin ulkosuomalaiselle. Voi pikaisesti tavata kavereita, ostaa suomalaisia sanomalehtiä, Imagen ynnä muita aikakauslehtiä, kirjoja, suomalaisia karkkeja ja suklaata, Reilu-paahtoleipää ja minigrip-pusseja ja niin edelleen. Mieheni ei erityisesti vaadi päästä mukaan näille reissuille. Karkkia hän ei syö, ja lehdetkin voisin kuulemma lukea netistä. Tällä kertaa hän sai siis jäädä kotiin Fridan kanssa.

Suomen-reissuillani käyn mielelläni kirppareilla. Turussa olen käynyt erityisesti Pikkusiilissä. Helsinkiläisiä kirppareita en juuri tunne. Tällä kertaa päätin käydä uudella lastenkirppiksellä nimeltä Pallokala Poks, jonka valikoimaa olin jo ihaillut putiikin Facebook-sivulta. Vähän mietitytti, miten löydän sinne, kun ei ole juuri kokemusta julkisilla matkustamisesta Helsingissä saati aavistustakaan siitä, missä päin Pikku Huopalahti edes on. Sen verran tiesin, että Huopalahti on ruotsiksi Hoplax.

Pallokala Poks löytyi kuitenkin helposti. Odotin raitiovaunu numero 10 Lasipalatsin edustalla. Pysäkillä näkyi kätevästi, kuinka monen minuutin päästä seuraava ratikka tulee. Tiesin, että rattaiden kanssa ei tarvitse Helsingin ratikoissa maksaa (toisin kuin Tukholmassa), joten lippua ei tarvinnut miettiä. Jännitti vähän, miten saisin rattaat kingettyä kyytiin (kun olen niistä suomalaisista sanomalehdistä muistaakseni lukenut, että joskus tarvitsee apua saadakseen rattaat kyytiin tai pois). Ratikka oli kuitenkin matalalattiainen, joten ei ongelmaa.

Matka kesti noin 20 minuuttia. Seuraava pysäkki ilmoitettiin aina. Jäin pois Kytösuontiellä. Kävelin Tilkankatua vähän matkaa, kunnes tuli vastaan pieni Tilkantori ja sen laidalla Pallokala Poks.

Vasemmalla Lasipalatsi. Oikealla ylhäällä Tilkankatu, alhaalla Tilkantori.

Kirpputori ei ollut suurensuuri, mutta valoisa, siisti ja avara loosikirppis. Siellä oli niin paljon aarteita, että viihdyin siellä pitkän aikaa. En kai siltikään tarpeeksi pitkään, koska kirppiksen leikkipaikkaan ihastunut Felix alkoi itkeä, kun piti lähteä pois.


Keskityin tekemään omia löytöjä valokuvien räpsimisen sijaan. Jätin muillekin vielä tavaraa jäljelle, muun muassa Ticketin, Cupcaken ja Mini A Turen ulkovaatteita, kauniita kenkiä, jopa jotain Mini Rodinia jäi jäljiltäni sinne (meillä on entuudestaan 104/110 cm sortsipuku). Paljon kuitenkin lähti mukaankin, ainakin Arauto Rapin hopeiset talvikengät Fridalle (Frida ihastui näihin ja kutsuu näitä liukumäkikengiksi), Livie & Lucan sandaalit ensi kesäksi, kolmet Pompdeluxin leggingsit, Aarrekidin Rannalle-t-paita, PO.P:in paita Fridalle, kolmet housut Felixille ja Fridalle vielä euron maksaneet hienot Gymboreen aurinkolasit, jotka Felix valitettavasti hajoitti jo paluumatkalla.

Löytöjä!

Kävellessäni takaisin ratikkapysäkille poikkesin myös toisella saman kadun lastenkirppiksellä nimeltä Tamine. Paikka oli kuitenkin niin tupaten täynnä tavaraa, että olisi pitänyt raivata joku polku ja penkoa oikein kunnolla löytääkseen mitään. Siihen ei nyt ollut Felixin kanssa mahdollisuutta, etenkään kun ei ollut leikkinurkkaa. Luulen, että paikasta voisi löytyä perusjuttuja halvalla, jos vain ehtii etsiä.

Kirpputori Tamine.

Aurinkolasien tuhoaja.

Etenkin housut tulivat akuuttiin tarpeeseen. Tarvitsin 80 cm pituiselle hoikalle konttaavalle pojalle sopivia pehmeitä farkunnäköisiä housuja. Löytyi Shampoodlen liituraitaiset resorilliset joustavat ohuet housut kokoa 90 cm (kirjoitin aiemmassa postauksessa virheellisesti 80 cm - onkohan nämä tarkoitettu vajaamittaisiksi housuiksi, kun nämä ovat Felixille juuri sopivat?) ja PO.P:in 80 cm farkut. Molemmille on jo ollut paljon käyttöä.

Vasemmalla Bangbang Copenhagenin Message-paita ja 80 cm PO.P:in housut. Oikealla Shampoodlen housut ja Rodinin 80/86 paita.

Toivottavasti pääsen Pallokalaan tekemään löytöjä toistekin, joten tsemppiä uudelle kirppikselle! Suosittelen muillekin. Oli se ilman muuta sen ratikkamatkan väärti.

tiistai 27. elokuuta 2013

Kompis

Juttelua eilen matkalla päiväkodista kotiin:

Frida: - Tiitalla on kompis! (Sanaa kompis ei ole meillä ennen kuultu.)
Minä: - Onko sulla dagiksessa kompis eli kaveri?
Frida: - On!
Minä: - Onpa hienoa. Kuka siellä on sun kaveri?
Frida: - Tyttö!

Frida halusi ottaa aamulla pyörän mukaan, koska "tytöllä on pyörä, pojalla on pyörä, Tiitalla on pyörä myös".

Neuletakki PO.P, tyllihame ja leggingsit Pompdelux, kengät Crocs.

Tänä aamuna Frida oli heti ylösnoustua avaamassa ulko-ovea ja lähtemässä päiväkotiin, vaikka lähtöön oli vielä pari tuntia aikaa. Kun sanoin, että pitää syödä aamupalaa ensin, hän koetti taivutella, että osaa kyllä mennä päiväkotiin itsekseenkin. Tänään on siitä poikkeuksellinen päivä, että päiväkotiryhmä lähtee bussilla retkelle ymmärtääkseni tarhatoverinsa juhliin. Siksi en haekaan Fridaa tänään puolilta päivin vaan vasta kolmelta. Frida oli hyvin tarkka siitä, mitä hän haluaa tänään päälle. Kampaus oli erityisen tärkeä: "Pippi-hår! Letit! Tytöllä on myös! Rosa hårband!"

Matkalla päiväkotiin Frida selitti minulle innoissaan, että hän pukee päähänsä sitten vaaleanpunaisen hatun ja syö kakkua. Frida ei ole koskaan suostunut syömään kakkua, mutta nyt hän jopa sanoi tykkäävänsä siitä.

Juosten retkelle! Tarkasti itse valittu kokonaisuus: Rodinin leopardi-aurinkolasit ja kyyhkymekko sekä Pompdeluxin leggingsit.

Päiväkodin hoitaja tosin ei tiennyt mitään kakusta tai hatusta. Sen sijaan sadettimen läpi juoksemista on kuulemma halukkaille luvassa. Toivottavasti on hauska päivä ja mukavia leikkejä Tytön kanssa. Ja ehkä vähän kakkuakin.

Eilen Fridan ollessa hoidossa Felix käveli noin 1,5 metriä. Tähän asti hän on kävellyt satunnaisesti 1-2 askelta silloin tällöin. Ikää hänellä on nyt siis 1 v 4 kk. Vauvavuosi on venynyt pitkäksi, mutta ehkä meilläkin on kohta taapero.

maanantai 26. elokuuta 2013

Pompdeluxin syksy ja talvi 2013

Pompdeluxin uusin mallisto tuli myyntiin tänään. Yleensä olen tilannut netistä, mutta nyt väsään tilausta sähköpostitse myyntiedustajalle, koska sitä kautta saa halvemmat postikulut sekä tällä viikolla kaupan päälle vielä 10 euron arvoisen alennuskupongin seuraavaan tilaukseen, jos tilaa lokakuussa.

Tässä ei ole niinkään kattava läpileikkaus vaan pikemminkin poimintoja omista suosikeistani. Osa vaatteista on sinänsä hienoja, mutta meillä on jo joku samankaltainen vaate, joten ne jäivät pois. Osassa taas oli väärä materiaali, väärä kuosi, väärä sävy, liikaa glitteriä tai liikaa satunnaisia numeroita edessä. Paljon kivoja juttuja löytyi tietysti taas kerran, lähes kaikki pikkutyttöjen puolelta.

Farkuissa olemme luottaneet Pompdeluxin ohuisiin resorillisiin pussifarkkuihin (Amelia-farkut?) jo koosta 80 cm. Nyt on samanlaiset koossa 98 cm. Jos ei niitä olisi, olisin taipuvainen tilaamaan nuo samantyyliset Georgia-farkut. Sen sijaan mitään tuollaisia pehmeitä vakosamettihousuja meiltä ei löydy, joten houkuttelee etenkin tuo Houston Little Pantsin viininpunainen sävy. Havana Little Pants -housuissa on kaunis lehtikuviointi. Sama kuvio ja väri löytyisi myös samannimisestä housupuvusta. Nyt oli neulehousuja kuten viime talvenakin, mutta tällä kertaa ne olivat akryylia, viimeksi eivät.


Talvivaatteet ovat sävyiltään tummanharmaita ja tummansinisiä. Sivusta kurkkinut mieheni oli sitä mieltä, että Fridalle pitäisi saada tuon ensimmäisen kuvan kombo hiippahattuineen, tai ainakin tuo hiippa. Meillä kuitenkin taitaa olla tämän talven haalarit jo plakkarissa, eivätkä niihin sovi hempeän väriset hiipat, ei myöskään tummansininen vaihtoehto. Muistaakseni viime talvena oli samanlainen tummanharmaa fleecehiippa? Ehkä se?

Hyville talvihanskoille on käyttöä, joten tilaan kokeeksi nuo tummanharmaat (Oslo Mittens). Pitäisi tekstin mukaan olla lämpimät, täysin vedenpitävät ja hengittävät. Viime talvena minulla oli Pompdeluxin Stina-haalarista tosi hyvät kokemukset, joten ehkäpä hanskatkin ovat yhtä toimivat. Isojen poikien puolen tummansininen talvihaalari (Oslo Snowsuit) on minusta aika minirodinimaisen näköinen, joskin ilman karvakaulusta.


Amsterdam-mekko löytyy samannäköisenä sekä pienten että isojen tyttöjen puolelta. Jokainen väri on mielestäni ihana. Viininpunaisen voisin kuvitella päälle etenkin joulun aikaan, ja vaaleanharmaan pukisin tytölle päiväkotiin. Tummansininenkin olisi tosi nätti.


Pienten poikien puolelta löytyi tämä kiva Moscow Little Jumpsuit, joka on kuvauksen mukaan pehmeää puuvillaneulosta. Mietin jo värejä ja kokoja, mutta en sitten tiedä kuitenkaan, mahtuuko budjettiin.

Moscow Little Jumpsuit. Vasemmalla Navy, keskellä Blue ja oikealla Grey Melange.

Huomasin pettymyksekseni, että odottamani Dublin Hat Scarf Set on 70% akryylia ja vain 30% villaa. Mietin, onkohan materiaali sitten kovin nyppyyntyvää ja sähköistä. Sitten tarkistin, että myös PO.P:in suosituissa tupsullisissa hatuissa on puolet akryylia, joten päätin kuitenkin tilata tummanharmaan setin. Currynvärinen setti miellytti, mutta ei taida sopia meillä mihinkään ulkovaatteisiin.

Dublin Hat Scarf Set (Grey Melange & Curry).

Lisäksi tuli tilattua pari peruspaitaa, sukkia ja sukkahousuja. Olisin toivonut valikoimaan valkoisia sukkahousuja ja curryn värisiä sukkia, mutta ei. Leggings-valikoima ei tehnyt vaikutusta. Onneksi viime talven lämpimät leggingsit ovat yhä sopivat.

Potkupyöräilyä

Potkupyöräily on alkanut sujua oikein mallikkaasti. Homman idea ja vauhdin hurma on löytynyt, vaikka ihan aluksi pyörän tultua homma ei jaksanut pitkään kiinnostaa kerrallaan. Nyt tasapainoa haittaa enää se, että pitäisi muistaa pitää käsillä kiinni tangosta. Puhua toki saa pyöräillessä, mutta ei elehtiä käsillä samalla.

Tilasin pyörän netistä. Puky erottui joukosta edukseen, koska siinä ei ole korkeaa tankoa, johon jalka voisi jäädä kaatuessa jumiin. Olemme olleet pyörään tyytyväisiä.


Fridan pyöräilyasuna oli Pompdeluxia. Housupuku on viime malliston Harper Little Pantsuit 98 cm, väri rose. Kun taannoin otin sen paketista, ilahduin, että se olikin vielä suloisempi kuin kuvissa. Frida kommentoi: "Vauvan haalari! Ei tykkää! Nej nej!" Onneksi sittemmin hän on suostunut sen pukemaan ilman vastalauseita. Frida on siis 98,5 cm ja 15 kg, ja housupuku on sopivan kokoinen, isommallekin vielä mahtuisi.

Felix on vielä liian pieni Pukyn selkään omin nokkineen, mutta pääsi silti kokeilemaan. Jälkimmäiseen kuvaan voitte kuvitella ääneksi suulla tehtyä mopon pärinää.

Velourpaita Me&I (86/92), housut Shampoodle (80 cm), kengät Adidas, koko 22.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

3-vuotisneuvola

Perjantaina Fridalla oli 3-vuotisneuvola. Minua vähän jännittikin, kun edellinen virallinen neuvolakäynti oli pieni ikuisuus sitten 1,5-vuotiaana ja aiemmista käynneistä poiketen tällä kertaa piti etukäteen täyttää muutaman sivun kyselykaavake muun muassa puheesta ja ruokailusta. Esimerkiksi ruokailun suhteen ajattelin, että kenties terveydenhoitajan mielestä lapsen ruokavalion ei pitäisi perustua leipään ja jogurttiin. En ole tainnut aiemmin kirjoittaa blogissa, miten meillä soi ruokapöydässä kahden lapsen "nej nej nej nej" -duetto. Kirjasin lomakkeeseen, että tyypillinen aamupala on puolikas hapankorppu ja päiväkodissa syö lounaaksi yleensä voileivän, kun muut syövät esimerkiksi pastaa.

Neuvolakäynti meni kuitenkin tosi mukavasti. Frida kasvaa edelleen käyränsä mukaisesti, taisi olla kutakuinkin keskimittainen vai olikohan inasen pitkän ja laihan suuntaan (98,5 cm ja 15 kg). Terveydenhoitaja totesi, ettei hän puutu ruokavalioon, kun lapsi kasvaa tasaisesti ja on näköjään ihan saman mallinen kuin mukana ollut pikkuvelikin.

Frida sai paperin ja kyniä sekä tehtäväksi piirtää ympyrä. Hän piirsi neljä erikokoista kalaa ja selitti samalla, että siinä on tyttökala, vauvakala, mammakala ja pappakala (tjejfisk, bebisfisk, mammafisk, pappafisk). Nämä ilmeisesti kelpuutettiin ympyröiksi. Sitten terveydenhoitaja näytti kuvakortteja ja kyseli, mitä kuvat esittivät. Kuvissa oli pallo, potta, kynä, auto ja tutti. Frida osasi vastata kaikkiin paitsi viimeiseen. Hän ei enää muistanut, miksi tuttia kutsuttiin, vaikka vaikuttikin tunnistavan sen ja miettivän kovasti. Selitin, ettei meillä ole tuollaisia ollut pitkään aikaan. Terveydenhoitaja vastasi, että kuva onkin mukana sen vuoksi, että sen avulla voidaan ottaa puheeksi tutista luopuminen.

Puheesta keskusteltiin varmaan eniten. Terveydenhoitaja ei pitänyt tilannetta hälyyttävänä, mutta sanoi, että puheterapiaan voi päästä puolen vuoden kuluttua, jos meistä vanhemmista tai päivähoidosta tuntuu, ettei kehitystä tapahdu (viime aikoina kuitenkin puheenkehitys on ollut huimaa). Hän kommentoi, että äänteitä jää puuttumaan sanojen aluista (esimerkiksi pallon kuvaan Frida vastasi ensin "oll" ja toisella kysymällä korjasi sen oikeaan muotoon "boll"), ja neuvoi harjoittelemaan loruja. Hän piti päivähoidon aloittamista tosi hyvänä juttuna puheenkehityksenkin kannalta.

Tuntuukin kuin päivähoito olisi laittanut puheenkehityksessä turbovaihteen päälle, vaikka päivähoitoa on takana vasta vajaa kolme viikkoa ja pisimmilläänkin vain kolmena tuntina päivässä. Puhetta tulee hurjasti, ja ääntämys on paljon selkeämpää kuin aiemmin. Ensimmäiset pari viikkoa hoidossa olivat tunnelmiltaan ailahtelevia, mutta tämä kolmas viikko on ollut menestys. Mitään itkuja ei ole ollut, ja kotona piisaa juttua siitä, miten hauska on se ja se tarhakaveri ja miten kiva se ja se hoitaja, miten hernekeitto on hyvää (!) ja mitä askarreltiin. Päiväkodin henkilökunta on kertonut, että Frida on jo sopeutunut porukkaan hyvin ja leikkii nyt hienosti muiden kanssa.

Tänään tapasimme miehen sisaruksia perheineen anoppilassa. Kellon lähestyessä kuutta Frida sanoi, että viinirypäleiden syönti, mehun juonti ja serkut ovat hauskoja, mutta hän haluaa pian lähteä bussilla omaan kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Päivän huipennus Fridalle oli, kun saimmekin kotiin autokyydin.

Fridan paita PO.P 98 cm ja Pompdeluxin housupuku 98 cm. Felixin Message-paita Bangbang Copenhagen (1-2 v) ja farkut PO.P 80 cm.

lauantai 17. elokuuta 2013

Päivähoidon kaksi ensimmäistä viikkoa

Frida aloitti pari viikkoa sitten osa-aikaisen päivähoidon läheisessä pienessä päiväkodissa. Päiväkodin johtaja on vielä kesälomalla, ja ennen hänen paluutaan ei kuulemma suunnitella, miten päivät jatkossa menisivät. Toistaiseksi me olemme puhuneet 15 tunnista viikossa, päiväkodin työntekijät 25 tunnista viikossa ja käytännössä hän on tähän asti käynyt siellä 9-10 tuntia viikossa eli keskimäärin kaksi tuntia päivässä.

Kun keväällä mietin, olisiko tänä vuonna aika aloittaa päivähoito, sain suomalaisilta kommentteja, että kyllä kerhojen ja puistotoiminnan pitäisi riittää 3-vuotiaalle. Tilanne on kuitenkin täällä Ruotsissa erilainen: ei ole kerhoja eikä puistoissa tai naapurustossa ole lapsia, koska kaikki ovat päivähoidossa 1-1,5-vuotiaista. Olemme käyneet muutamissa avoimissa päiväkodeissa, mutta niissäkin ilmeisesti idea on se, että äidit juttelevat ja vauvat köllivät lattialla sillä välin, kun isommat sisarukset ovat päivähoidossa. Kun tähän yhtälöön lisää vielä sen, että Frida on luonteeltaan varovainen ja puhuu epäselvästi osin kahta kieltä sekaisin, niin hän ei ole muistaakseni ennen päivähoidon alkua tainnut koskaan puhua kellekään toiselle lapselle. Leikkipaikoilla muut lapset ovat kuulleet hänen puhuvan minulle ja tulleet kysymään, miksi hän puhuu niin kummallisesti ja miksei hän osaa ruotsia - kurjaa, kun Frida kuitenkin ymmärtää oudoksuvat kommentit. Olen siis ajatellut, että olisi aikamoinen karhunpalvelus pitää Frida kokonaan kotona esimerkiksi esikouluun asti. Olisi vaikeaa siinä vaiheessa puhua ensimmäistä kertaa toiselle lapselle tai päästä sisään ryhmään ja opetukseen, jos ei puhu kunnolla ruotsia.

Otaksun, että neuvolassa ollaan asiasta ihan samaa mieltä. Vielä ei ole ollut 3-vuotisneuvolaa, mutta olemme käyneet lasten kanssa tiuhaan Felixin neuvoloissa. Moni terveydenhoitaja (ovat vaihtuneet usein) on Fridaa kuunnellessaan rypistänyt otsaansa ja kysynyt, ymmärtääkö lapsi ruotsia lainkaan - tilanteessa, jolloin lapsi on puhunut nimenomaan ruotsia.

Valitsimme lähiseudun päiväkodeista sen, jossa on pienet ryhmät (Fridan ryhmässä on 12 lasta ja kolme aikuista), perhemäinen fiilis ja kutakuinkin olematon henkilökunnan vaihtuvuus (koska itse asiassa työntekijät ovat keskenään perhettä). Kunnan nettisivuilta olevista päiväkotikohtaisista tilastoista vertailin itselleni tärkeimpiä kohtia. 100% vanhemmista oli tyytyväisiä kyseiseen päiväkotiin, suositteli sitä ja oli sitä mieltä, että lapset viihtyvät siellä. Kyselytilastojen mukaan lapsilla on päiväkodissa työrauha, päiväkoti on turvallinen, lasten kieli kehittyy, ulkoillaan paljon eikä kiusata muita.

Kahden viikon kokemuksen perusteella vaikuttaa tosiaan siltä, että henkilökunta on mukavaa ja lapset viihtyvät. Kiusaamista en ole nähnyt, paikassa on ihmeenkin hiljaista, ja suurimman osan ajasta lapset ovat olleet ulkona. Miinusta antaisin tiedonkulusta, mutta ehkä se paranee, kun johtaja palaa töihin. Kaiken saamani tiedon olen hankkinut kyselemällä päiväkodin työntekijöiltä siinä hommien ohessa, ja toisaalta työntekijät itse eivät ole kyselleet mitään. Kai he ovat luottaneet, että lapsella varmaankaan ei ole esimerkiksi mitään ruoka-aineallergioita, kun en ole niistä erikseen tullut maininneeksi (ei ole). Eikä ole kysytty, nukkuuko lapsi päiväunia. Ei nuku, onneksi, koska ryhmässä ei nähdääkseni ole siihen mahdollisuuttakaan.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet seuraavasti:

1. päivänä menimme päiväkotiin koko perhe. Toinen vanhemmista olisi riittänyt, mutta miehellä on kesäloma ja halusimme molemmat tutustua paikkaan ja esittää kysymyksiä, joten myös Felix tuli mukaan. Olimme ensin hetken sisällä ja sitten melkein pari tuntia ulkona, kaikkiaan kaksi tuntia. Molemmat lapset olivat aivan innoissaan kaikista leluista ja pihan potkuautoista ja pyöristä, niin että sekä Felix että Frida piti kantaa itkevänä kotiin, kun oli aika lähteä.

2. päivänä olimme taas koko perhe paikalla. Saatoin jo tässä vaiheessa sanoa miehelle, että minusta olisi parempi päiväkotiin tottumisen kannalta (ja kodinhoidon kannalta), jos vain toinen menisi Fridan kanssa. Mies oli kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on koko perheen juttu. Päivä oli muuten samanlainen kuin ensimmäinen päivä, mutta tällä kertaa molemmat vilkuttivat lähtiessään iloisesti.

3. päivänä ainoastaan mies meni Fridan kanssa, vilkutti ovelta heiheit (olemme noudattaneet päiväkodin ohjeita päivän pituuksista ja siitä, milloin vanhemmat ovat paikalla ja milloin lähtevät) ja sanoi tulevansa lounaan jälkeen hakemaan. Frida vilkutti iloisesti. Noudettaessakin 2,5 tunnin päästä hän oli hyvällä tuulella. Nirso lapsemme oli jopa syönyt. Henkilökunta sanoi, että kaikki oli mennyt tosi hyvin. Kun Frida tuli kotiin, hän oli hetken aikaa vihainen minulle, joka siis en ollut vienyt tai hakenut häntä.

4. päivänä minä vein Fridan. Matkalla hän selitti, että päiväkodissa on hauskaa, ja perillä juoksi taas hyväntuulisena leikkimään. Palasin 2,5 tunnin päästä lounan jälkeen hakemaan. Hän oli iloinen ja jutteli kovasti. Henkilökunnan mukaan kaikki oli taas mennyt tosi hyvin. Kotimatkalla Frida kertoi: "Mamma mennee. Pappa hemma. Tiita ikkee. M (toinen hoitajista) ottaa syjjiin." Eli mamma menee, pappa kotona, Frida itkee, hoitaja ottaa syliin. Tarkistin myöhemmin henkilökunnalta ja tosiaan Frida oli pikku hetken aamulla itkenyt ja rauhoittunut sitten sylissä. Frida oli kotimatkalla ja pihalla tosi hilpeä, mutta murjotti sitten kotiin päästyä isälleen pari minuuttia.

Neljäntenä päivänä iloisena reppu selässä dagikseen ja yhtä hyväntuulisena lounaan jälkeen kotiin.

5. aamuna Frida itki eikä halunnut päiväkotiin, vaikka edeltävä päivä oli sujunut niin hyvin. Syy saattoi olla huonoissa yöunissa. Mies vei Fridan päiväkotiin mutta toi saman tien takaisin.

Välipäivän pitäminen oli virhe, sillä viikonlopun jälkeen 6. aamuna Frida oli tosi peloissaan ja jännittynyt päiväkotiin menosta. Menimme sitten taas koko perhe, ja Frida ja Felix leikkivät taas iloisina pari tuntia. Henkilökunta sanoi, että otetaan taas vähän rauhallisemmin.

7. aamuna sanoin, että mennään dagikseen. Edellisenä aamuna Frida itki, ettei halua mennä. Nyt hän vastasi: "Okei!" Päiväkotiryhmä leikki puistossa ja muun muassa pelasi jalkapalloa. Olimme taas kaikki mukana. Lapsilla oli taas tosi hauskaa eikä Frida olisi halunnut lähteä parin tunnin jälkeen kotiin, vaan olisi halunnut lähteä muiden lasten kanssa päiväkotiin lounaalle.


8. päivänä oli taas koko perheen dagispäivä. Olimme miehen kanssa kovasti keskustelleet asiasta, pitäisikö päiväkodin tosiaan olla koko perheen harrastus. Mielestäni koko perheen mukana oleminen dominoi liikaa tilannetta ja tuo liikaa kontrastia siihen yksin ryhmään jäämiseen. Ajattelin, että Fridalla ei ole tarvetta tai mahdollisuutta tutustua ryhmän hoitajiin ja lapsiin, kun mukana on jo molemmat vanhemmat sekä kaverina Felix. Mies oli edelleen sitä mieltä, että päiväkodin aloitus sujuu paremmin, jos kaikki ovat mukana. 8. päivänä kolme eri hoitajaa tuli sanomaan, että voisiko vastedes vain toinen vanhemmista tulla, koska koko perheen ollessa paikalla tilanne olisi Fridalle vähän liian optimaalinen, sellainen saavutettu etu, josta hän ei suostuisi luopumaan. Vanhempi voisi aamulla sanoa heihei ja tulla vaikka puolen tunnin päästä taas vilkaisemaan tilannetta ja sitten taas lähteä.

Lempipuuhia päiväkodissa sisällä (vasen kuva) ja ulkona. Huomaa Felixin "tyhmännäköiset" sadehousut.

9. päivänä mies vei Fridan päiväkotiin. Tarkoitus oli, että mies palaisi pian takaisin tarkistamaan, miten menee, mutta henkilökunnan mukaan se olisi sittenkin tarpeetonta, koska Frida oli hyvästellessä niin hyvällä tuulella. Myöhemmin hän oli hetken itkeskellyt mutta rauhoittunut, kun hänet oli otettu syliin ja luettu satu. Hän kertoi siitä myös itse kotona: "Pappa mennee. Tiita ikkee. M ottaa syjjiin, lukkee kiijjaa." Hän oli iloinen haettaessa ja sanoi, että "dagis är rolig".

10. päivänä eli nyt viime perjantaina Frida oli taas 2,5 tuntia päiväkodissa yksin, ja kaikki sujui mainiosti. Kotona hän kertoi: "'B' (toinen tyttö päiväkodissa) är rolig. 'B' har fint hår. Pippi-hår." Toinen tyttö siis on hauska ja hänellä on hienot letit. Tyttö myös antoi Fridalle askartelemansa taulun lahjaksi. Annoin siitä hyvästä kyseiselle tytölle anteeksi sen, että hän aiemmin sanoi Felixin raidallisia sadehousuja (Molon Rainbow-kuosiset housut) tyhmännäköisiksi. Iltapäivällä leikkipaikan liukumäessä Frida huudahti toisille lapsille: "Akta! Min tur!" Hän siis puhui muille lapsille, sanoi "min" eikä "Tiitas" ja muut ymmärsivät. Se oli meidän molempien vanhempien mielestä huikeaa.

torstai 15. elokuuta 2013

3-vuotias

Frida on piirrellyt viivoja, rinkuloita, käärmeitä, lintuja ja kaloja, mutta niitä tuskin kuvista tunnistavat muut kuin perheenjäsenet. Paperi on yleensä ollut täynnä jos jonkinnäköistä suttua (eli niitä käärmeitä). Pari viikkoa 3-vuotissynttäreiden jälkeen paperille ilmaantui yksi selkeä hahmo käsineen, jalkoineen, kasvoineen, hiuksineen ja pitkine korvineen - mamma! Mamman kuva pääsi esille jääkaapin oveen, ja jo pari ihmistä on kommentoinut, että on muuten ihan minun näköisenikin.


Muutenkin on ulosanti selkeytynyt viime aikoina. Ulkopuolisetkin ovat alkaneet saada jutuista selvää jopa siinä määrin, että saa jo julkisella paikalla hävetä, kun lapsi kommentoi esimerkiksi lyhytkasvuista ihmistä: "Vad är DET? Liten, inte stor!" Puhetta tosin sotkee uutena ilmiönä änkytys, mutta ei se mikään ihme ole, kun päässä pyörii niin paljon ajatuksia ja eri kieliä. Frida puhuu minulle enimmäkseen suomea ja papalleen ruotsia. Tämän jaon hän tiivisti mielestäni hyvin eilen: "Titta Mary Poppins! Katsoo Maija Poppanen! Mamma sanoo Maija Poppanen. Pappa säger Mary Poppins."

Musikaalien katsominen sopii hyvin lapselle, joka muutenkin tuntuu elävän sellaista jatkuvaa musikaalielämää lauluineen ja tansseineen, että useampi ohikulkijakin on asiasta maininnut. Eräs naapuri kuulemma odottaa näkevänsä Fridan isompana Dramatenin lavalla.

Elämässämme tuntuu kuitenkin olevan vähemmän draamaa kuin aiemmin. Olisikohan ollut vielä viime kesänä, kun mietimme, eikö lapsi osaa lainkaan sanoa joo tai ja. Kaikki oli aina "nej". Nykyään meillä on okei-tyttö, joka ei pahemmin pane vastaan muihin ehdotuksiin kuin kynsien leikkaamiseen ja hiusten pesuun.

Vuosi sitten Frida ei vielä pukenut tai riisunut itse. Keväällä hän puki ja riisui rasittavan monta kertaa päivässä. Nykyään vaihtaa vaatteita ehkä vain kerran pari päivittäin. Ainoastaan mielestäni napit ja nepparit eivät mene kiinni, vetoketjut kyllä. Vaatteet hän siis valitsee pitkälti itse ja usein kieltäytyy ehdotuksistani. Lempivaatteita ovat sellaiset, joissa on kirkkaat värit ja joku selkeä eläinhahmo. Frida tuntee värit nimeltä mutta ei käsitettä lempiväri. Valinnoista päätellen lempivärejä ovat keltainen, pinkki ja violetti. Vaatteiden lisäksi asusteet ovat mieleen, etenkin aurinkolasit sekä laukut, joihin voi pakata leluja mukaan.

Frida osaa luetella numerot ruotsiksi välillä -1-11 (-1 siksi, koska sen on lähiostarimme alin kerros ja hissi luettelee aina kerrosten numerot ääneen) ja tunnistaa kirjoitettuna ainakin numerot -1, 0, 1, 2 ja 3 (edelleen se ostari sekä kotitalomme). Suomeksi olen kuullut häneltä satunnaisia numeroita. Kirjaimista hän on kiinnostunut ja tunnistaa ainakin O:n ja S:n. Kaikkea kirjoitusta hän kutsuu nimellä "tuutee" (två tre).

Ajanvietteitä, joista vastikään 3-vuotta täyttänyt Frida tykkää: palapelit, pikkulegot (synttärilahja, josta molemmat lapset innostuivat tosissaan), vauvanuken hoitaminen, kauppaleikit, liukumäet, vesileikit, pallon potkiminen, juokseminen, piirtäminen, kiipeily. Ylipäänsä ulkona olo - ensimmäinen vaatimus heti herättyä on "gå snart" eli mennään pian. Hän jaksaa kävellä ja juosta pitkään. Hiljattain hän käveli isänsä kanssa metsässä seitsemän kilometriä, ennen kuin sanoi "vill gå hem till mamma" (matka mitattiin jälkeen päin kartalta - mies vähän eksyi Fridan kanssa, kun halusi mennä oikopolkua uimarannalle, jonne ei siis sitten lopulta päässyt).

Hyppimässä, liukumäessä roikkumassa ja palapeliä tekemässä.
(Jaguaaripaita ja lintumekko Mini Rodini 92/98 cm, Bonjour-paita Beau Loves 4 v ja farkut Pompdelux 98 cm.)

Paras kaveri on Eeki eli pikkuveli Felix. Muiden lasten kanssa Frida ei juuri ole ollut tekemisissäkään, ainakaan säännöllisesti samojen lasten. Hän on muista lapsista kiinnostunut mutta samalla arastelee. Tämä on muuttumassa lähiaikoina, kun Frida on nyt aloittelemassa päivähoitoa pienessä lähipäiväkodissa, jossa on nyt käynyt toista viikkoa 2-3 tuntia päivässä. Päiväkodin aloituksesta kirjoitan lisää myöhemmin.

lauantai 10. elokuuta 2013

3-vuotissynttärit

Pari viikkoa sitten Frida täytti kolme vuotta. Fridaa juhlistaessamme meillä on aina ollut pöydällä liljoja. Nyt olimme viimein oppineet sen, että hankimme kukat sen verran hyvissä ajoin, että kimpussa on auki useampi kuin yksi kukka. Frida puolestaan on oppinut synttärisankarin käytöksen: hän vastaanotti vieraansa ovella, kuunteli hilpeänä synttärilaulut, puhalsi heti perään kynttilän sammuksiin sekä avasi lahjat ihan itse. Hän oli juhlistaan niin täpinöissään, että vieraita nauratti.

En halunnut leipoa kakkua, kun päivänsankari itse ei sitä kuitenkaan olisi suostunut edes maistamaan. Sen sijaan tarjosimme ison kulhon vanilja- ja toffeejäätelöä, mansikoita, mustikoita, marenkeja, suklaakeksejä ja suklaakastiketta. Kun aloin pistellä annokseen vielä pieniä viirejä, mies alkoi toppuutella, että nyt menee överiksi. Tai itse asiassa jo vähän aiemmin niiden keksien kohdalla. Viritys oli kuitenkin iso hitti, josta tuli paljon kehuja vierailta. Pieni päivänsankari ei silti jätskiannostaankaan maistanut. Hän oli mitä ilmeisemmin annoksen överiydestä isänsä kanssa yhtä mieltä.


Lahjaksi tuli paljon prinsessa-aiheisia juttuja, vaikka en ole huomannut Fridan olleen prinsessoista kiinnostunut. Pikemminkin Peppi Pitkätossu ja monenlaiset eläinhahmot ovat olleet suosikkeja. Prinsessatamineet upposivat kuitenkin täysillä. Peppi Pitkätossukin kavereineen löytyi sateenvarjon kuosista. Juhlien jälkeen prinsessa Frida on rakennellut kruunu päässään lahjalegoilla, ihmetellyt kaleidoskooppia ja piirtänyt uusilla kynillään muun muassa mahaansa ja käsiinsä. Frida on myös suopeasti antanut välillä Felixinkin leikkiä prinsessaa mutta harmittelee, ettei meillä ole Felixin kokoista mekkoa.

Juhla-asuna oli Pompdeluxin Suri-mekko ja saman merkin paita, molemmat 98 cm.
Pienellä serkkutytöllä oli muuten synttäreillä aivan täydellinen juhlamekko. Samanlaista ihastelin jo aiemmin kesällä jonkun vieraan tyttösen päällä Skansenissa, mutta en rohjennut tungetella kysymään, mistä se oli hankittu. Nyt kuulin, että ihana mekko oli H&M:ltä. Hintaa mekolla on 4,95 euroa! Harmi vain, että isoin koko tästä vauvapuolen mekosta on 92 cm. Jää siis valitettavasti hankkimatta.

Hieno kuvassa, päällä vielä upeampi!

torstai 8. elokuuta 2013

Hejsan!

Muistutus itselle: Siirrä puhuva Fifi-nukke pois tyttären sängystä. On kaikkien unen kannalta riskaabelia, jos vähän väliä lapsen nukkensa päälle kierähtäessä huoneessa kajahtaa heleä: "HEJSAN! JAG ÄR FIFI! VISSNA MASKROSOR!" Ja hetken päästä: "KOM SNART TILLBAKA!"

No, Fifi ja Felixin nukuttaminen uudelleen kello kahden aikaan saivat minut nyt taas blogin äärelle. Parempi, etten rupea pikkutunneilla pitempään kirjoittelemaan, mutta laitan näin alkajaisiksi muutaman kuvan helteisistä kesäpäivistä ja lupaan päivittää ahkerammin.

Alesta ostetut kesävaatteet ovat ehtineet saada paljon käyttöä, tässä hiekkalaatikolla ja rannalla.
Hattu Metsola, hihaton tomaattibody Bobo Choses, 80/86 sortsit ja 92/98 UV-puku Mini Rodini.
Leikkipuistoissa, sadettimessa juoksemassa ja veljeä halaamassa.
Päällä Rodinia ja myös vähän Pompdeluxia (tyllihame) sekä Beau Lovesia (sortsit).
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...