torstai 27. kesäkuuta 2013

Peppi-tukka

Fridalla on sellainen valtava kiharapehko, että voitte arvata sen hiostavan kesällä niskaa. Tuulisella säällä hän taas valittaa hiusten menevän silmiin. Hiuksia ei ole kuitenkaan saanut laittaa kiinni. 

Viime päivinä asiaan on tullut muutos, kun Frida huomasi, että Peppi Pitkätossullakin on hiukset kiinni. Hän suorastaan vaati, että hiukset laitetaan samalla tavalla kuin Pepillä. Sitten hän keimailee peilin edessä. Miehen tullessa kotiin Frida on heti vastassa hihkumassa: "Titta, pappa! Tiita Pippi hår!"

Yhtäkkiä meillä onkin paljon aiempaa isomman näköinen lapsi.

Yläkuvassa paita Bobo Choses, hame PO.P. Alakuvassa Metsolan hattu, Rodinin body, Bobon housut ja PO.P:in mekko.
Alakuvassa näkyy uusi potkupyöräkin, vaan ei kypärää, joka oli kyllä hyvin lähellä vaikkakaan ei päässä. Frida istuu satulassa ja kävelee pyörän kanssa. Hän kulkee yleensä noin viisi askelta eli ehkä metrin. Ensimmäisillä askeleilla hän on iloinen ja viimeisellä sitten alkaa ulvoa tuskastuneena, kaataa pyörän ja vaatii, että kannan sitä. Hän on kritisoinut polkimien puuttumista, ohjaustangon kääntymistä sekä sitä, ettei pyörä pysy itsekseen pystyssä.

Muistuu mieleen Frida 1-vuotiaana, kun hän kulki taaperokärryillään ja alkoi kiljua aina, kun seinä tuli vastaan. Felix kulkee nykyään saman kärryn kanssa mutta eri tyylillä. Kun kärryt osuvat seinään, Felix joko yrittää kääntää tai pakittaa tai sitten kiipeää itse kärryyn seisomaan. Tämän hän tekee melko ääneti. Ehkä ressukka on tottunut, ettei äiti kuitenkaan ehdi auttamaan, kun äidillä on kädet täynnä töitä siskon kanssa. Äiti esimerkiksi yrittää opettaa Fridaa pyöräilemään samalla, kun Felix syö santaa ja pikkukiviä hiekkalaatikolla. Miten tämä tulisi ottaa, että minun tekemäni ruoka ei hänelle maistu, mutta tosiaan hiekkaa menee kaksin käsin aina kun mahdollista?

Inanaa, Turku, inanaa

Testasin, miten sujuu reissaaminen minulta ja kahdelta pieneltä kolmisin. Sujuihan se, etenkin kun olin jo etukäteen henkisesti varautunut, etten ehtisi syödä kuin eväitä. Ei ole mikään sattuma, ettei minulla ole Turun-visiitiltä muita kuvia kuin nämä, joissa molemmat ovat tukevasti kiinni keinuissa. Turun Seikkailupuisto eli Seikkis on kyllä huippupaikka pikkulapsille. Vietimme siellä suurimman osan päivästä. Olisi pitänyt hoksata pakata uikkaritkin mukaan, koska siellä oli mainiot kahlailumahdollisuudet.
Felixillä Mini Rodinia 80/86 cm ja Metsolan hattu. Fridalla Shampoodlen röyhelösortsit ja My Little Ponyn t-paita.
Frida kiinnitti Turussa huomiota bussien ilmeeseen verrattuna Tukholman seudun busseihin. "Bussi SUUS!" hän huudahteli. "Bussi öga! Bussi ei ledsen. Bussi SKRATTAR!" Eli busseilla on suu ja silmät, eivätkä ne ole surullisia vaan nauravat. Toden totta, näkemillämme turkulaisbusseilla oli oikein iloinen hymy.

Ruokaostoksilla minulle ja Fridalle tuli rasittava näkemysero ostoksista ja siitä, onko suotavaa juosta marketissa karkuun ja mennä piiloon. Jouduin pakottamaan Fridan rattaisiin vöihin kiinni. Saatoin jo kuvitella näytöksen aiheuttamat paheksuvat katseet, mutta lapset saivatkin kassajonossa ystävällisiä hymyjä, kun lauloivat yhtä aikaa Ihhahhaata: "Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo iinataa-aa, inanaa, inanaa oonaa tattattaa..." Felix on siitä jännä, että ei juuri puhu (koska on siis vasta 1 v 2 kk), mutta laulaa. Hän matkii mitä erikoisempia ääniä kuin papukaija.

Ruokaostoksia lukuunottamatta shoppailua ei ollut ohjelmistossa, ja tosiaan ulkonasyöminenkin sai jäädä, vaikka Turussa onkin helppo syödä hyvin. Tai olisi siis helppo, jos olisi joku toinenkin pitämässä lapsia pöydässä. Reissu meni enimmäkseen leikkiessä. Molempina matka-aamuina, kun siirsin nukkuvaa Fridaa sängystä rattaisiin poistuaksemme laivasta, hän kuiskasi silmät vielä kiinni: "Pallomejeen!"

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannus Skansenissa

Vietin ensimmäisen ruotsalaisen juhannukseni Visbyssä, ja se teki tuolloin ison vaikutuksen: pelimanneja soittamassa lastenmusiikkia ja perheet tanssimassa kukin ja koivunlehvin koristellun juhannussalon ympärillä Pieniä sammakoita, Täti Monikoita sun muita. Seuraavat pari juhannusta olemme viettäneet anopin naapuruston salolla, mutta karkelot eivät siellä ole päässeet ihan samanlaiseen vauhtiin, vaikka meininki onkin ollut hyvä. Väki ei ole kunnolla mahtunut pienelle kentälle eivätkä piirit pyöri kunnolla. Tanssitkin ovat kai kestäneet vähän vähemmän aikaa. Tänä juhannuksena päätimme katsastaa Skansenin juhannuksen.

Lauluja ja tansseja oli harjoiteltu lasten kanssa jo pitkään. Juhannusaattoaamuna puin lapset valkoisiin, kuten juhannuksena on ymmärtääkseni usein tapana. Teimme eväät ja pakkasimme viltin rattaiden alle. Matkalla kävin lähikaupassa kysymässä, onko hukkaamamme Fridan olkihattu kenties siellä. Ei ollut, harmi kyllä.

Kun saavuimme Skansenin porteille, jonot olivat huolestuttavan pitkät. Onneksi vuosikortillamme pääsi nopeammin liikkuvaan jonoon. Pian alueella meille valkeni, ettei olisi toivoakaan väkipaljoudelta nähdä vilaustakaan salosta saati tanssia. Mahtoiko tarkoitus edes olla tanssia, vai olisiko kyseessä vain esitys? Salko oli näet aidattu köysin, ja sitä ympäröivät lähinnä turistiryhmät kameroineen. Asetimme vilttimme läheiseen lehtoon kuten moni muukin seppelepäinen seurue. Vaikka olimme aivan likellä, kuulimme ohjelmasta tuskin muuta kuin salon pystyttämistä kannustavat "ohii, ohoi"-huudot. Eväät syötyämme luovutimme ja lähdimme katselemaan karhuja ja muita eläimiä. Eläintarhakierroksen jälkeen päädyimme myös huvipuistolaitteisiin kuten viime kerrallakin, jolloin Frida innostui niistä ensimmäistä kertaa.

Ensimmäisessä kuvassa on "Tiitas hus" eli Fridan mielestä hänen talonsa. Kyseessä oli aitauksessa oleva korkeilla jaloilla seisova pieni tönö, jonne johtivat portaat. Lähellä oli myös pieni vesilammikko. Ilmeisesti siis ihan täydellinen Fridalle. Tai sitten jollekin linnulle. Pian löytyivät myös Fridan helikopteri, lentokone, autot ja hevoskyydit.





Huolehtivainen isosisko piti pikkuveljestä lujasti kiinni. "Hålla Eeki!" Molemmilla oli taas hulvattoman hauskaa. (Fridalla oli Pompdeluxin Una-mekko 98 cm, Pompdeluxin 104 cm neuletakki ja Kavatin sandaalit, Felixillä Pompdeluxin paita 80 cm ja PO.P:in vaippahousut.)

Oli hauska kesäinen päivä Skansenissa, mutta arvioimme molemmat, että jatkossa käymme siellä muina päivinä kuin juhannuksena. Kyllä salon ympärille pitää mahtua juhannuksena kunnolla tanssimaan.

Päivällä juhannusneito, illalla Mustanaamio.

Kotimatkalla ostimme kioskilta ranskalaiset, ja minulle paljastui taas uusi kulttuuriero. Ranskalaiset olivat samanlaisia kuin hampurilaisravintoloissa eli sellaisia suolaisia kuivia tikkuja. Ihmettelin miehelle, miksi myyjä ei kysynyt, mitä mausteita haluamme. "Ai miten niin mitä mausteita", ihmetteli mies, "suolaa ja grillimaustettako?" Kerroin suomalaisista grilliranskiksista ja "kaikista mausteista", ketsupista, sinapista, majoneesista, kurkkusalaatista, salaatista, sipulista jne. Mies oli äimänä. Hänen mielestään luettelemani lisukkeet eivät sovi kategoriaan mausteet ja ylipäänsä ajatus niistä ranskalaisten kanssa olisi vastenmielinen - korkeintaan sopii ketsuppi erilliseen astiaan. Sanoin, että ensi Suomen-reissulla vienkin hänet grillikioskille syömään. Hän kieltäytyi. No, mieheni ei ole ahkerin grilliranskalaisten ostaja, mutta kai jotain kertoo se, ettei hän ole koskaan kuullutkaan tällaisista mausteista? Kertokaa vaikka te, toveri ruotsinsuomalaiset, onko tosiaan näin, että ruotsalaisilla grilleillä saa ranskalaisiinsa ainoastaan suolaa ja ehkä grillimaustetta ja esimerkiksi sipulia ja majoneesia on turha toivoa?

Joskus muuten tiedustelin, ovatko kuvani sopivan kokoisia. Vastausten perusteella olivat. Olen nyt hiljattain suurentanut kokoa melkoisesti. Nyt mietityttää, ovatko ne liian isoja, etenkin kun kuvani eivät liene teknisesti erityisen laadukkaita. Pitäisikö palata pienempään?

torstai 20. kesäkuuta 2013

Kuin kaksi banaania

Kuvassa vasemmalla on Fridan mielikuvituspyörä. Frida on puhunut pyöristä jo viikkotolkulla. Hän tietää, miten niiden kanssa tulee toimia, vaikka ei ole päässyt kokeilemaankaan: "Hålla här, sitta här..." eli otetaan tuosta kiinni ja istutaan tähän. Sitten hän seisoo toisella jalalla ja tekee toisella polkevaa liikettä. Usein, kun menemme ulos, hän innostuu: "Ostaa Tiita cykel!"

(Hatut Metsola, banaanipaita ja -housut Bobo Choses, body Lindex, farkut H&M, sandaalit Kavat.) 

Niinpä menin ja etsiskelin hänelle sopivaa potkupyörää, vaikka hirvittääkin, miten pysyn pyöräilevän Fridan vauhdissa mukana. Nyt on Puky tulossa minä päivänä hyvänsä. Menin jo kertomaan siitä Fridalle, koska hän jatkuvasti inttää pyörän ostamista. Kerroin siis, että olen jo ostanut pienen pyörän ja se tulee postissa kotiin. Kun sitten saavuimme kotiin ja eteismatolla odotti pieni kirjekuori, Frida riemastui: "Tiitas cykel!" No, ei ollut pyörä kirjekuoressa, mutta eiköhän se kuitenkin pian tule.

Felixin huvituksiksi riittävät yhä voikukkien puhaltelu ja kukkuu-leikit. Itse asiassa molemmat ovat Fridankin mielestä yhä mahdottoman hauskaa puuhaa.


Käväisin tänään sukkaostoksilla Polarn O. Pyretissä. Myyjä tuli ihailemaan noita PO.P:in juhlavuoden vilttejä ja kysyi, olenko itse ommellut ne.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Rannalla


Joitakin vuosia taaksepäin tapasin rannalla lukea kirjaa, syödä eväitä, uida tai kahlata ja katsella auringon kimmellystä vedessä. Nyt ei tullut mieleenkään pakata mitään lukemista. Eväidenkin syömisen kanssa oli vähän niin ja näin, kun lapsia se ei kiinnostanut, vaan molemmat suuntasivat kohti vettä joko juosten tai kontaten. Onneksi otimme hiekkaleluja mukaan. Niiden parissa viihtyivät molemmat lapset hyvin. En enää katsellut auringon kimmellystä vaan vahdin haukkana, että lapset ovat tallessa eivätkä konttaa pää edellä veteen tai hyppää laiturilta. Oikein mukava päivä kuitenkin, kunhan ei siis erehdy kuvittelemaan heittävänsä hiekalle pitkäkseen rentoutumaan kuten ennen vanhaan. Näitä lisää!

Kaivoimme Felixille oman pikkuisen kuopan. Siinä näytti Felixin olevan mukava läiskytellä lämmintä vettä, jota Frida avuliaasti toi lisää ämpärillä ja kastelukannulla.

 (Sortsipuvut Mini Rodini 80/86 ja 104/110, hattu on jonkun käsityöläisen tekemä. Kätevää muuten nyt, kun molemmat lapset voivat käyttää samoja päähineitä. Molempien uikkarit Mini Rodini ja keltainen lierihattu Metsola.)

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Välikausivaatteita alella Ticketistä

Usein olen niin hyvin lastenvaatetuksellisesti varustautunut, että jonkun vaatekappaleen käytyä pieneksi voi vain käydä kaivamassa vaatehuoneesta laatikosta vastaavan seuraavassa koossa. Nyt olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että meillä onkin puvustossa vedenpitävien housujen kokoinen aukko, kun seuraavaa kokoa ei ole tullutkaan vielä hankittua eikä välikausihaalaria viitsisi kesällä pukea (tänäänkin oli silti päällä).

Pompdeluxin eilen alkanut ale tuli siksi hyvään aikaan, että sain sieltä sadeasun. En ole varma, millainen se on, mutta kaipasin vielä jotain välikausimaisempaa settiä. Sitä paitsi setin housut eivät taida väreiltään sopia yhteen meidän muiden takkien kanssa. Onneksi Ticketin nettikaupassa laskivat äsken hinnat juuri, kun pähkäilin, mitkä housut tai setin raaskisin vielä ostaa. (Tätä ennen olen tietysti jo useita viikkoja kolunnut huonoin tuloksin Traderaa, Blocketia ja Facebookin kirppiksiä.)

Päädyin vaaleanpunapilkulliseen Bellybuttonin suunnittelemaan Lena-takkiin (sama löytyy myös ilman pilkkuja), jota ei alestakaan tosin ihan pilkkahinnalla saa, mutta minuun vetosi takin tekniset tiedot ja yleinen söpöys. Piti pitkään pähkäillä tämän ja toisen samankuosisen mutta hivenen erimallisen takin välillä. Lisäksi valitsin Ontario-housut, koska olin kuullut niistä hyvää ja malli näyttää käytännölliseltä. Tovin miettimisen jälkeen päädyin väriin total eclipse, joka mielestäni ei ole minkään värin nimi ja jota piti erikseen googlettaa, mikä väri se mahtaa olla - ilmeisesti harmahtava tummansininen, joka sopinee siis myös farkunvärisen Molon softshellin kanssa. Ettei housupula enää yllättäisi, ostin vielä henkselilliset rubber rain -housut. Samanlaiset kurahousut meillä on ollut parissa koossa aiemminkin, ja nyt alessa ne maksoivat 21 e ja risat. Moniin muihin ohuempiin sadesään housuihin Frida on saanut reikiä konttaamalla soralla ym, mutta rubber rainit ovat pysyneet ehjinä.


Mietitytti myös tämä Lanette-takki, jossa ne somat pilkut löytyvät vuorista ja hintakin olisi ollut halvempi. Sitten huomasin, että koot alkavatkin siinä vasta 110 sentistä. Vauvapuoleltakin olisi muuten löytynyt varteenotettavia vaihtoehtoja. Ei pidä antaa vauva-kategorian hämätä, sillä koot jatkuvat 104 senttiin asti.

torstai 13. kesäkuuta 2013

POMPdeLUX tänään -40%

Pompdelux aloitti äsken nettikaupassaan -40 % alen. Olin kärppänä paikalla, ja ainakin Ruotsin puolelta löytyi vielä muun muassa seuraavia edullisia ihanuuksia: Fridalle vaaleanpunaista fleecenä, neuletakkina ja suosittuna Suri-mekkona sekä sadevaatteet, joista meillä olikin puutetta, kun aiemmat ovatkin jääneet jotenkin yhtäkkiä pieniksi. Felixillekin löysin pari paitaa, tai olisi toki ollut muutakin, mutta en edelleenkään lämpene random-numeroille ja ötökän kuville vaatteissa. Poikien housut saattoivat olla tosi kivoja, mutta en ollut varma. Fridalle tilasin farkut.


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hurvittelua Skansenissa

Torstaina 6.6. vietettiin Ruotsin kansallispäivää. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, joten päätimme viettää kansallispäivän Skansenissa kuten aiempinakin vuosina.

Frida valitsi päälleen taas prinsessakakkumekon. Tuumin, että prinsessakakuthan ja ruotsalainen Me&I sopivat päivän teemaan mainiosti, joten jatkoin samalla linjalla Felixin kanssa, joka puettiin Mini Rodinin hotdog-kuosiseen bodyyn. Täällähän myydään hodareita (korv med bröd) joka kadunkulmassa ja lehtikioskissa. Jopa lähikirjastomme myy hodareita. Maineikkaalla NK-tavaratalollakin on oma nakkikioski, yllättävän lähellä vaikkapa Hermès'n laukkuja. Tässä vaiheessa huomattiin, että Fridan olkihattu on kateissa.

Meiltä päin pääsee rannasta vesibussilla Djurgårdeniin. Matkalla venerantaan puhallettiin taas hahtuvapalloja. Frida antaa kukkia Felixillekin, joka myös tykkää puhallella niitä ja onkin siinä hyvä. Meitä huvittaa, kun Felix on niin innokas matkimaan kaikkea, kuten nyt puhaltamista. Kun aurinkorasvaakin laittaa lapsille, niin Felix tekee heti perään samanlaisen äänen kuin rasvaputelista tulee.

Fridan kuvatekstiä: "Vauva Eeki hattu hää. Eeki blåsa. Tiita blåsa. Tiita mekko hää." ("Felix-vauvalla on hattu päässä. Felix puhaltaa. Frida puhaltaa. Fridalla on mekko päällä.") Fridalla Metsolan hattu, Me&I:n mekko 98/104 cm, Pompdeluxin leggingsit ja Kavatin sandaalit. Felixillä Metsolan hattu ja Mini Rodinin body sekä housut 80/86 cm.

Rannassa muistimme, miksi menemme yleensä bussilla: huomasimme, että seuraava vesibussi menee vasta tunnin kuluttua. Eipä mitään, aurinko paistoi, meri välkehti ja lähellä oli jätskikioski. Se suklaajätski ei ole toistaiseksi sappisaippualiotuksellakaan täysin lähtenyt valkopohjaisesta prinsessakakkumekosta, mutta en ole vielä heittänyt toivoani.

Vaikka muistuttelin asiasta itseäni vasta viime viikonloppuna, unohdin taas, että mekon varavaate on toinen mekko. Kaapista olisi löytynyt toinen toistaan nätempiä kesämekkoja, mutta niiden sijaan olin pakannut mukaan farkut sekä vielä vähän liian ison riikinkukkopaidan.

Venematkalla ohitimme Gröna Lundin uusimman laitteen Eclipsen eli 121 metrin korkeudessa pyörivän ketjukarusellin. Koska tykkään sekä ketjukaruselleista että korkealta avautuvista hienoista maisemista, Eclipse on kuin minulle tehty. Kivana yllärinä huomasin nyt, että jokaiseen istuimeen mahtuu kaksi ihmistä, eli maisemista voi nauttia kaverin kanssa. Kuulemma lasten 10-vuotias serkku toisaalta huomasi ikävämpänä yllärinä, että laitteeseen oli nyt alkukesän viikonloppuna parin tunnin jono, eli kaksi tuntia jonossa ja sitten kaksi minuuttia laitteessa.

Huvipuistot eivät ihan vielä ole meidän juttumme, kun lapset ovat vielä pieniä. Frida oli elämänsä ensimmäisen kerran huvipuistolaitteessa 2-vuotiaana viime kesänä, kun hän pääsi isänsä kanssa pienen lentokoneen kyytiin karusellissa Skansenissa. Ilme oli hyvin vakava koko huviajelun ajan, eikä hän halunnut karuselliin uudelleen.

Tilanne oli nyt aivan toinen. Katsokaapa itse noita ilmeitä. Jokaisessa kuvassa on eri kierros mutta sama ilme. Itku pääsi siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt lähteä karusellista pois.

Fridan kuvatekstiä: "Tiita titta ut-ut! Hålla där. Nalle kyytiin! Ut-ut! Det är roligt! Hattu hää Tiita. Kukkaskor! Tiita skrattar!" Käännös: "Frida istuu runt-runt (ympäri ympäri). Pitää kiinni. Nalle kyydissä. Ympäri ympäri.  Hauskaa! Hattu päässä Fridalla. Kukkakengät! Frida nauraa!" Suklaajätskistä likainen mekko vaihtui Mini Rodinin riikinkukkopaitaan (104/110 cm ja vielä näköjään liian iso) sekä Pompdeluxin luottofarkkuihin (meillä on ollut samanlaiset koosta 80 cm lähtien, nyt 98 cm).

Mies päästi Fridan autoon, jossa pitää sekä ohjata ratista että käyttää kaasua. Epäilin, ettei siitä tule yhtään mitään. Itseltäni sama ei sujunut 8-vuotiaanakaan. Hämmästyksekseni Frida ajoi autoa ihmeen sujuvasti iloisen ja tärkeän näköisenä ympäri rataa. Mies päivysti vieressä ja auttoi tarvittaessa, jos auto jäi johonkin jumiin. Laite toimi 10 kruunun kolikolla eikä siinä ollut sillä hetkellä muita.


Felix viihtyi sisällä Lill-Skansenissa. Samaan aikaan rakennuksen ulkopuolella Frida jonotti käärmeliukumäkeen, joka vaikuttaa olevan monen suosikki, vaikka siinä joutuu aina lykkimään itseään eteenpäin.


Yritin nähdä vilauksen Sollidenin lavan ohjelmasta, muun muassa kuninkaan puheesta, mutta olin rattaiden kanssa väkijoukon reunamilla eikä ollut mahdollista nähdä vilaustakaan lavasta. En tainnut kuullakaan mitään. Lava on ollut remontissa, ja kuvittelin, että siinä sitten aluetta parannettaisiin siten, että entistä suuremmalla väkijoukolla olisi mahdollista nähdä lava, mutta ilmeisesti näin ei ole tehty. Osaako joku sanoa, miten tulee toimia, jos haluaa Allsång på Skanseniin siten, että näkeekin jotain? Minulle tulee innokas Allsång-fani vieraaksi, ja olisihan se nyt emäntänä noloa, jos vieras kuitenkin jäisi yhteislaulannasta osattomaksi.

Paluumatkalla portille pysähdyimme vielä pariin laitteeseen. Felixkin pääsi mukaan, mikä oli molemmista lapsista tosi hauskaa.

Fridan kuvatekstiä: "Rolig ellikotta!" ("Hauska helikopteri!") Felixinkin vaatteet sotkeutuivat. Vaihtovaatteena oli PO.P:in oravakuosinen haalari. Valitsin vaihtovaatteisiin oravia ja riikinkukkoja, koska molempia löytyy Skansenista, joskin hieman juhlavampiinkin vaihtoehtoihin olisi voinut päätyä - erhe, jonka teen toistuvasti. Miehen mielestä tosin kyseessä ei ollut mikään moka, koska kansallispäivä ei kuulemma ole juhlapäivä.

Fridan kuvatekstiä: "Eeki iihaan kyytiin. Tiita hålla. Roligt!" ("Felix on hevosen kyydissä. Frida pitää kiinni. Hauskaa!"

Suunnitelmanamme oli poistua Skansenista ennen ohjelman loppumista, jotta välttäisimme ryysiksen. Koska jäimme vielä huvittelemaan vempeleisiin, poistuimme Skansenista yhtä aikaa kuin muutkin. Huomasin olevani keskellä erittäin hienosti pukeutunutta porukkaa. Miehillä oli puvun rintamuksessa kunniamerkkejä, naisilla kauniita juhlapukuja ja eksoottisimmilla esimerkiksi turbaaneja. Etsiskelin jo katseellani mustia diplomaattiautoja, koska näinkin jo ison joukon moottoripyöräpoliiseja. "There's our bus", sanoi yllätyksekseni vieressäni oleva nainen ja osoitti pysäkillä odottelevaa tavallista SL:n bussia, jossa olikin ihan uusi linjan nimi: Kungliga slottet. Fiinimpi porukka nousi bussiin ja bussi ajoi pois. Joku arveli, että Skansenin kansallispäivän juhlallisuuksiin osallistui myös prinsessa Madeleinen häävieraita. Me kävelimme rantaa pitkin Slussenille, kun oli niin kaunis ja lämmin ilta.

Missä hattu on?

Piti viime viikon valokuvista tarkistaa tämä juttu. Kyllä, viime viikolla puistossa saippuakuplia puhallellessa vielä oli Åhlénsilta ostettu mainio olkihattu tallella. Hattu ei siis ainakaan jäänyt farmorin luo viikonloppuna.

(Mekko Me&I 98/104, sukat Pompdelux, kengät Reima.)

Kuvat paljastavat myös, että paluumatkalla kaupasta kotiin hattu ei enää ollut päässä. Se saattoi olla rattaiden alla, mutta ei sitä löydy kotoa, joten liekö kuitenkin jäänyt kauppaan. Täytyy käydä kysymässä. Tarpeeksi ärsyttävää, että Felixiltä katoaa monta kertaa viikossa sukka, kun hän jatkuvasti riisuu niitä ja kenkiään. Olen sitten esimerkiksi bussiin noustua huomannut, että katsos vain, tuolla kadulla on tutunnäköinen sukka, mutta siinä vaiheessa on sitten liian myöhäistä. Onneksi kengät ovat vielä pysyneet tallella. Mietin, auttaisikohan sukkaongelmaan Mini Rodinin tennissukat, jotka ovat aika tiukat nilkoista.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

BB Style - käytettyjen rattaiden kauppa Tukholmassa

Kävin ennen Italian-matkaa tsekkaamassa Hammarby Sjöstadissa sijaitsevan käytettyjen rattaiden putiikin BB Stylen (sivu löytyy myös Facebookista), kun minulla oli muutenkin sinne päin asiaa. (Päivitys 18.2.2014: En tiedä, toimiiko liike enää. Nettisivu ei ainakaan tällä hetkellä ole pystyssä, Facebook-sivu ei ole päivittynyt aikoihin eikä kysymyksiin siellä ole vastattu. Päivitys 3.8.2014: Ilmeisesti liike on kuin onkin toiminnassa. Nettisivu löytyi taas, ja FB-sivujen perusteella joku on onnistunut paikasta ostamaan kesän aikana rattaatkin. FB-sivuja ei näemmä päivitetä eikä siellä vastata kysymyksiin saati moittiviin palautteisiin. Asiakkaat valittavat FB-sivuilla, että liike on ollut suljettu, kun sen olisi pitänyt olla auki, ja muutenkin ovat saaneet huonoa palvelua.) Lähellä on muuten myös Adidaksen outlet, jonne en sillä kertaa kerennyt, mutta siitä sitten myöhemmin.

Näyteikkunassa oli parit nätit rattaat: punainen Bugaboo Cameleon ja turkoosi Icandy.


Bugaboon ja Icandyn rattaita löytyi sisältäkin useammat sekä muunkin merkkisiä rattaita, niin yhdistelmiä kuin tupliakin. Myös turvaistuimia oli kaupan. Kuvan valkoiset Bee+-rattaat maksoivat 4300 kruunua ja Cameleonit koppineen 5950 kruunua eli noin 502 euroa ja 695 euroa. Pikaisella vertailulla (Blocket, Tori.fi, Huuto.net) hieman halvemmalla voisi samaiset rattaat saada netistä, mutta ainakaan Suomessa tarjontaa ei näyttäisi olevan kauheasti, postikulut voi tulla päälle ja koeajelu ei välttämättä onnistu. Kaupan rattaat ja muutkin tavarat olivat siistin näköisiä ja hyvin esillä.


Valikoimiin kuuluu myös vaunukoppia, lämpöpusseja, aurinkovarjoja ja kaikennäköisiä Bugaboon tilpehöörejä. Tuollainen Bugaboon Transport Bag kiinnosti matkaa ajatellen, mutta hinta oli sama kuin aiemmin netistä katsomillani käytetyillä eli 1000 kruunua (n. 117 e) eli minulle siinä vaiheessa liikaa. Jos se olisi ollut sopiva hinta, niin olisin ostanut kyseisen laukun liikkeestä, jolloin postikulut olisi säästänyt. Lämpöpussit taisivat olla 700 kruunua (82 e).

Putiikin omistaa pariskunta, joista ainakin toinen on äidinkieleltään ranskalainen ja toivoi minun puhuvan joko ranskaa tai ruotsia. Englantikin kuitenkin sujui melko hyvin. Palvelu oli asiallista, vaikka ei välttämättä kaikista ystävällisintä tai asiantuntevinta, mutta varmaankin useimmiten riittävän ystävällistä ja asiantuntevaa. Minua tyytyväisenä Duetien käyttäjänä kismitti se, kun myyjä viittasi rattaisiini sanoen, että ovat nuokin hyvät, mutta on olemassa vielä paremmat eli Bugaboo Donkeyt (joita heillä ei sillä hetkellä ollut kaupan). Tykkään kyllä Bugaboon rattaista, mutta Donkeyt eivät ole meille paremmat, jos ne eivät mahdu lähikaupan hyllyjen väliin. En minäkään sanoisi metsässä reippaita vaunulenkkejä tekevälle koirien ulkoiluttajalle, että nämä meidän Beet olisivat kylläkin paremmat nuo teidän Emmaljungat.

Liike toimii muistaakseni niin, että valikoi heille tarjotuista sopivimmat myyntiin ja ottaa sitten myydyistä provision päältä.

Aukioloajat ja yhteystiedot löytyvät nettisivuilta, mutta laitan ne nyt tähänkin eli arkisin klo 11-18 ja lauantaisin 11-16, sunnuntaisin suljettu. Osoite on Lugnets Allé 69. Sinne voi vaikka kävellä Viking Linen terminaalilta, mutta kävelymatka ei ole mitenkään erityisen viehättävä. Joukkoliikenteestä parhaita vaihtoehtoja ovat bussi ja pikaraitiotie (tvärbanan). Joukkoliikennematkustajalle sopivimman reitin ja aikataulun näyttää sl.se:n Reseplanerare. Vastaan kysymyksiin kommenttilootassa, jos reitin suunnittelu tuntuu hankalalta.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mountain Buggy Duet - kokemuksia vuoden varrelta

Blogiini tullaan paljon Mountain Buggy Duet -tuplarattaisiin liittyvillä hauilla. Itsekin hankintaa miettiessäni yritin etsiä kokemuksia, kaikista mieluiten sellaisilta, jotka myös asuisivat kaupungissa (mahtuuko bussiin, metron hissiin jne) Suomessa tai Ruotsissa (luminen talvi, enkä toisaalta osaa lukea esimerkiksi norjaa). Niissä harvoissa, jotka tuolloin löysin, saatettiin vasta pohtia ostopäätöstä tai sitten oltiin juuri hankittu rattaat mutta käyttökokemusta ei juuri ollut. Ostimme rattaat toivoen parasta, ja kirjoitin aiheesta 1,5 kuukauden käytön jälkeen: Kokemuksia Mountain Buggy Dueteista. Tuolloin ei ollut vielä kokemusta siitä, miten rattaat toimisivat talvella. Nyt on talvi takana ja noin 10 kuukauden kokemus rattaista, joten eiköhän ole aika arvioida niitä uudelleen.

Kuvissa: Kapeat rattaat mahtuvat esimerkiksi liukuportaisiin. Itse käytän kylläkin mieluummin hissejä, jonne Duetit mahtuvat myös hyvin. Rattaissa mahtuu nukkumaan niin vauva kuin taaperokin, sekä kesä- että talvivarusteissa. Isot ostokset ja postipaketitkin mahtuvat tarvittaessa kyytiin. Lapset viihtyvät rattaissa ja nykyään leikkivät niissä keskenään.

Rattaat selvisivät talvesta kiitettävin arvosanoin. Ne kulkivat lumessa ja lapset mahtuivat niihin talvivaatteissaankin (isompi tuolloin keskimittainen 2,5-vuotias, nyt lapset ovat n. 80 cm 13-kuukautinen ja 94 cm 2 v 10 kk). Talvivaatteiden ja lämpöpussien kanssa oli paljon apua turvavöiden helposta säädettävyydestä eli siitä paljon pisteitä.

Edellisessä postauksessa moitin hankalasti käytettävää jarrua, mutta enää se ei ole minulle hankalaa, vaan jalka löytää jarrun rutiinilla. Jarru on niin jämäkkä, etteivät rattaat ole kertaakaan lähteneet omin päin luistelemaan esimerkiksi jyrkässä kaarteessa bussissa.

Rattaat ovat olleet mukanani myös laivalla, silloinkin kun vain Felix on ollut seuranani. Ainoastaan Silja Galaxylla tuli päänvaivaa, kun en muistanut, että hyttien oviaukot ovat ilmeisesti siellä kapeampia. Olin unohtanut jääneeni niihin joskus jumiin Teutonian yhdistelmien kanssa. Hetken pähkäilin käytävällä Felixin kanssa tilannetta, kunnes hoksasin, että rattaathan voi laittaa kasaan ja nostaa hyttiin. Meillä ei ole autoa, joten minulla ei ole juuri kokemusta rattaiden kokoon taittamisesta, mutta helposti se sujui.

Hankintalistalla on Mountain Buggyn Joey Bag, jolla rattaista saa yksösrattaat, joissa on enemmän tilaa ostoksille sun muille. Tosin toimivat ne hyvin tavaran roudaamiseen ilman kassiakin, kun laskee toisen istuimen nukkuma-asentoon, mutta siis Bugaboo Donkeyt eivät ole ainoat tuplat, jotka voi muuntaa ostoskassilliseksi versioksi.


Halusimme nimenomaan vierekkäinistuttavat tuplat. Siinä on tietysti plussansa ja miinuksensa. Lapsilla on toisistaan seuraa ja he nykyään leikkivät paljon keskenään myös rattaissa. Toisaalta vanhempi sisarus voi riisua pienemmältä matkan aikana hanskoja ja kenkiä, toisaalta hän taas voi kiltisti ottaa talteen pikkusisaruksen itse riisumia ja pois heittämiä asusteita. Vierekkäinistuttavissa pitää olla tasapuolinen: ei voi toiselle antaa sellaista lelua tai evästä, mitä toinen ei saa - muuten seuraa tappelua.

Jos nykykokemuksemme perusteella voisimme päättää uudelleen, mitkä tuplarattaat valitsisimme, ottaisimme samat. Suosittelen Duet-rattaita erityisesti niille, jotka haluavat kapeat vierekkäinistuttavat tuplat.

Muokkaus: Kannattaa myös lukea postauksen kommentit. Lisään tähän vielä kommentoijalle kuvan siitä, miten taaperon väsyessä kävelyyn rattaisiin voisi kai mahtua kolmekin. Meidän tyttömme nimittäin tykkää istua rattaiden etuosassa siten, että itse istuin jää tyhjäksi. Vähän huono kuvakulma, mutta kyllä tuohon kuvassa oikeanpuolimmaiseen istuimeen mahtuisi hyvin vielä joku pieni.

Pippi-hiijji ja muita vaipanalusjuttuja

Miettimistauko farmorin eilisissä pihatalkoissa:

Tänään Felixin vaippaa vaihtaessamme mietityttivät taas kerran anatomiset kysymykset.

Frida: - Tiita pippi. Eeki pippi-hiijji. ("Fridalla on pimppi. Felixillä on pimppi-hiiri." Kelläpä meistä ei menisi sanat pippeli ja Mikki Hiiri silloin tällöin sekaisin?)
Minä: - Joo-o, Fridalla on pimppi ja Felixillä pippeli.
Frida: - Tiita piejju peppu. Eeki piejju pippi-hiijji.
Minä: - Sun pierut tulee pepusta, mutta niin tulee Felixinkin pierut pepusta. Felixin pissa tulee pippelistä, ei pierut.
Frida: - Eeki peppu blå. (Myös värit kiinnostavat tällä hetkellä kovasti.)
Minä: - Felixin peppu ei ole sininen, vaan öö... ihmisenvärinen. (Mitä itse olisitte vastanneet? Beige?) Smurffeilla on sininen peppu.

Eilen Felix muuten teki sellaisen ylläritempun, että kaivoi kesken leikkien pippi-hiijjen vaipasta ja pissasi ison lätäkön viereemme lattialle. Ei onneksi tullut mitään osumaa. Tämä on näiden 13 kuukauden aikana ainut huomaamani ero tyttöjen ja poikien välillä. Fridalla ei ollut jatkuvasti kyljet märkinä vauva-aikana eikä lattialle tullut lammikkoja.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mehujäätanssipari

Eilen juhlittiin anopin pyöreitä vuosia. Fridalla oli kaunis PO.P:in röyhelöhelmainen vanhanaikaisen näköinen essumekko ja Pompdeluxin kauluspaita, ja Felix puettiin samoihin sini-valko-punaisiin sävyihin Albababyn velourhaalariin ja bodyyn. 

Näistä asuista ei kuitenkaan ole mitään kuvaa. Tiesin kyllä, että alkaisi sataa, mutta tein alkeellisen virheen ja oletin, että sadetakki ja kumisaappaat riittäisivät Fridalle ulkovaatteiksi. Toisin sanoen oletin väärin, ettei hän ennen juhliin saapumista istuisi esimerkiksi märkään keinuun. Felix taas säilyi kuiville viime metreille sateelta suojatuissa rattaissa. Kun sitten otin hänet sieltä pois, rattaiden sadesuoja joten lörpähti ja pudotti vedet Felix-polon päälle. Se niistä juhlavaatteista. 

Onneksi pidän yleensä mukanani varavaatteita. Olin kuitenkin tehnyt saman erheen kuin aiemminkin eli ottanut mukaan kätevät ja mukavat vaatekappaleet eli haalarin molemmille, kun juhliin olisi parempi ottaa varalle toiset juhlavaatteet eikä sitä oloasua. Nyt muistan, että juhla-asu on usein sotkettu jo ennen juhlien alkamista, eli on löytynyt joku ihana lätäkkö tai tullut niskakakka. Ehkä ensi kerralla sitten muistan ottaa huomioon myös juhlaeleganssin säilyttämisen. Sisarukset olivat kyllä veikeä tiimi Metsolan mehujääkuosisissa froteehaalareissa (koot 80 cm ja 98 cm).


Paluumatkalla tie bussipysäkiltä kotiin oli täynnä etanoita. Niitä oli sadoittain, ja oli todellinen haaste väistellä niitä rattaiden kanssa. Niiden kuorien poksahtelu rattaiden alla ja etanaliiske renkaissa olisi varmaan ollut ällöttävää karskimmallekin rattaidentyöntäjälle saati minulle. Mies ja Frida nostelivat isoimpia pois edestä tiensivuun ja lauloivat Fridan lempilaulua Lilla snigel: "Lilla snigel, akta dig, akta dig, akta dig. Lilla snigel, akta dig, annars tar jag dig!" Pian Frida huudahtelikin "akta dig, snigel" eli "varo, etana" aina, kun näki etanan.

Kuvassa kaikki kiveltä, kakalta, kävyltä tai etanalta näyttävät ovat etanoita.

Mies ja Frida menivät tänään uudelleen farmorin luo kyläilemään. Anopin lapset perheineen antoivat yhteislahjaksi omenapuita, syreenipensaita ja tuijia, ja tänään auttavat niiden istuttamisessa. Minä ja Felix jäimme siivoamaan ja järjestelemään kotia, koska ohjelmassa on pian kaksiomme huonejärjestyksen täysmuutos. Ehdotin näet, että jossain vaiheessa makuuhuoneestamme voisi tulla lastenhuone leluineen ja lastensänkyineen ja olohuoneesta yhdistetty olohuone-makuuhuone. Miehellä olikin niin mitta täynnä legojen päällä kävelyä, että hän halusi tehdä muutoksen saman tien, että saadaan edes suurin osa leluista omaan huoneeseensa.

Olen hieman skeptinen muutoksen onnistumisen suhteen, mutta katsotaan nyt pikku hiljaa. Tänään tuskin ehditään sänkyjä siirtelemään.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...