sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Säästösafari ja kivat kesähousut

H&M:llä ja Lindexillä tuli vastaan pari vaatetta, jotka muistuttivat Mini Rodinin safarikuosia. Kuvassa ylärivillä on siis Mini Rodinin safarivaatteita ja alarivillä H&M:n tyttöjen mustavalkoinen sortsipuku (koosta 92 cm ylöspäin) sekä Lindexin beigen kirahvikuosinen body (isoin koko 86 cm).


Tuo body sopisi mainiosti yhteen Mini Rodinin kirahvileggingsien kanssa. Lindexiltäkin löytyy kirahvileggingsit sekä seepra- ja leopardikuosisetkin. Mainiot kesähousut vauvalle ovat kirahvibodyn kanssa hyvin yhteensopivat beiget pellavahousut, jotka samalla suojaavat auringolta mutta ovat myös vilpoisat. Mallikin on tosi käytännöllinen. Nämä ajattelin pakata Felixille matkalle mukaan. Kirahvibodyn ja sortsipuvun tarpeellisuutta jään vielä miettimään.


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Yhdessäkös yskiskelet

Viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Frida siis alkoi oksennella. Itselläni tauti alkoi flunssamaisena. Ihmettelin sitä, mutta kuumeesta, kovasta yskästäni ja vinkuvasta hengityksestäni huolimatta pidin itseäni onnekkaana, ettei sentään ollut mahatautia, kuten Fridalla ja sitten Felixillä. Ja sitten minulla. Ei ollut hääppöinen olo, kun oli ensin valvonut monta yötä oksentelevan lapsen kanssa ja ollut itse monta päivää kuumeessa, hengittäminen oli vaikeaa, ei jaksanut oikein edes istua saati hoitaa lapsia ja siihen vielä perinpohjainen mahatauti päälle. Ilmeisesti influenssasta oli kyse. Mieskin sairastui, joten hänestäkään ei juuri ollut apua.

Olin niin pitkään kuumeessa ja hengitys rohisi siihen malliin, että olisin mennyt lääkäriin, jos olisin jaksanut työntää sinne rattaissa kaksi lasta ja vahtia heitä terveyskeskuksessa, mutta en jaksanut edes nostaa heitä, joten siitä ei tullut mitään. Sinä päivänä tällä viikolla, kun sitten olisin mennyt, kuume olikin vihdoin laskenut. Miehen vaatimuksesta soitin kuitenkin terveyskeskukseen, josta sanottiin ystävällisesti, ettei tarvitse tulla, jos ei ole kuumetta.

Oloni onkin selvästi kohentunut. Minulla ja lapsilla on edelleen kaamea yskä. Frida on hyppinyt seinille, kun ei ole päässyt yli viikkoon ulos, ja oli todella innoissaan eilen, kun pääsimme viimein puistoon. Lumi oli tällä välin sulanut ja narsissit kukkivat täydessä loistossaan. Viime vuonna samaan aikaan sain puhallella Fridalle kuplia; tänä vuonna hän osaakin itse.

Undulaattipipo Mini Rodini 52/54 (Fridan päänympärys 52 cm), pinkki Pico-takki Mini Rodini 92/98 cm (hyvän kokoinen, Fridan pituus 94 cm), pinkit farkut PO.P 98 cm (luottohousut nykyään), kengät Reima, koko 25 (Fridan nykyiset suosikit).

Nyt pitää kaikkien yrittää kunnolla toipua ennen matkaamme Italiaan. Lennämme Ryanairilla Pisaan ja majoitumme ensin Luccaan viideksi päiväksi ja sitten rannikolle Levantoon viideksi päiväksi. Levantosta käymme ainakin Cinque Terren muissa kylissä (tuttuja paikkoja meille) sekä Genovassa, jossa on Euroopan toiseksi suurin akvaario - Frida tykkää kovasti katsella kaloja. Luccasta voisi jaksaessaan tehdä junalla päiväretkiä esimerkiksi Firenzeen (olemme käväisseet), Sienaan (tuttu) tai San Gimignanoon (emme ole käyneet). Emme aio vuokrata autoa.

Emme ole lentäneet lapsiperheenä emmekä muutenkaan matkustaneet Suomea kauemmas. Olisin siis kiitollinen kaikista lentämiseen, pakkaamiseen ja matkakohteisiin liittyvistä vinkeistä ja nikseistä! Vastalahjaksi voin kirjoittaa pian Tukholman uudesta lastenvaunukirpparista, joka sanoo myyvänsä mm. Bugaboota oheistarvikkeineen. Tarkoitukseni on käydä tsekkaamassa paikka ennen matkaa. Ehkä sieltä löytyisi rattaillemme vaikka kuljetuslaukku.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Tilaus Pompdeluxilta, kevät 2013

Tämä postaus tulee sikäli myöhässä, että moni Pompdeluxin kevätmalliston vaate myytiin loppuun ilmeisesti jo ennen nettisivujen aukeamista ja kotikutsuja. Sitten ymmärtääkseni tuli varastotäydennystä, ja nekin on varmaan jo myyty osittain loppuun. Eiköhän kuitenkin yhtä sun toista löydy, ja jos ei uutena, niin sitten myöhemmin käytettynä.

Ihastuin Pompdeluxin mallistosta eteenkin valkoisiin mekkoihin. Tilasin nettiputiikista Abigail-mekon sekä mustarusetillisen Shelly-mekon. Myöhemmin ostin vielä Uma-mekon fb-ryhmästä jonkun virheostoksena, mutta se ei ole vielä saapunut. Valitsin kokotaulukkoja tutkimalla 94 cm tytölle kaikista mekoista koon 98 cm.


Abigail-mekossa ja Shelly-mekossa isompikaan koko ei varmaan olisi ollut liian suuri. Ne ovat nyt niin sopivia, ettei niistä taida olla tytön 3-vuotisjuhliin heinäkuun lopussa. Tytön 52 cm pää menee Abigail-mekon kaula-aukosta vaivoin.

Elisabeth-housupuvunkin valitsin koossa 98 cm, ja siitä taas 92 cm olisi varmaan mahtunut hyvin. Eipä mitään, 98 cm on myös käyttökelpoinen. Keltaisella pohjalla on hauskoja lintukuvioita, vaikka kuvistani ei nyt saakaan yksityiskohdista selvää. Ostin tämän sen vuoksi täyteen hintaan, koska 98 cm on isoin koko näistä, eli tilanne oli nyt tai ei koskaan.


Lisäksi ostin paljon leggingsejä ja Cecilia-sukkia. Sukat olivat kivoja ja edullisia ja sopivat tietysti merkin vaatteisiin. Hetken arvottuani valitsin isomman koon (27-30), koska talvella ostamani koon 23-26 sukat ovat vähän liian pieniä Fridan jalkaan (jalan pituus 14,5 cm). Koko 27-30 olikin sitten onneksi hyvä.

Leggingsit eivät olleet täyteen hintaansa varsinaisesti edullisia, mutta sain viime kesänä tarpeekseni kivojen leggingsien etsimisestä. Pompdeluxin tämän vuoden leggingsit eivät täyttäneet kaikkia toiveitani, koska niistä puuttuivat nilkkojen söpöt napit ja vastaavat yksityiskohdat, mutta tovin pohdittuani annoin sen anteeksi. Tilasin Cecilia-leggingsejä sekä niitä kimaltelevia Joan-leggingsejä, joihin suhtauduin kimalteen takia epäluuloisesti. Ne kuitenkin sopivat noiden valkoisten mekkojen kanssa hyvin (pakkauksessa tulee valkoiset ja luonnonvalkoiset) eikä kimalle tunnu lainkaan karhealta käteen. Kaikki leggingsit ovat kokoa 92-98 cm eivätkä lainkaan niukkoja vaan juuri hyvänkokoisia täksi kesäksi. Materiaali on valitsemissani leggingseissä sukkahousumaista.

Värien puolesta tuli pari ylläriä. Emmin mustavalkoraidallisten leggingsien tilaamista, koska meillä on jo Metsolan mustavalkoraidalliset leggingsit. Tilasin ne kuitenkin, koska setissä tuli mukana yksiväriset mustat, jollaiset myös olivat hankintalistalla. Ei haitannut yhtään, että lähetyksen tultua huomasinkin Pompdeluxin mustavalkoraidallisten leggingsien ja sukkien valkoisen olevankin luonnonvalkoista kirkkaanvalkoisen sijaan. Tilasin myös rose-väriset pinkit sukat ja leggarisetin, koska mekkokaapissa on paljon pinkkiä, esim. Me&I:n trikoinen pususammakkomekko ja prinsessakakkumekko (vähän osviittaa siitä, millaista sävyä hain). Pompdeluxin rose olikin korallinen, ei sellainen etsimäni sinertävämpi pinkki. Ihan kiva sävy sinänsä, mutta väärä noihin mekkoihin. Yksi samansävyinen Gymboreen mekko löytyi kaapista.

Lisää kuvia luvassa kesän mittaan.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Paitalaatikon pohja näkyy

Felixin varsinaisena syntymäpäivänä meillä oli vielä rääppiäiset niille, jotka eivät päässeet matkustelun takia tulemaan varsinaisiin juhliin. Olisin halunnut pukea Fridalle taas Pompdeluxin Shelly-mekon, mutta hän kieltäytyi. Hän suostui sentään pukemaan saman merkin Elisabeth-housupuvun, mutta vaihtoi sen myöhemmin omin päin trikoohousuihin (kts. lahjanavaamiskuvan tausta). Huokaisin, että hänellä on varmaan liikaa vaatteita, kun niitä pitää olla alvariinsa vaihtamassa.


Seuraavana päivänä sainkin sitten huomata, ettei ainakaan niitä trikoovaatteita ole sittenkään liikaa. Vähemmällä määrällä olisivat vaatteet loppuneet kesken, kun lapsi oksenteli toistuvasti päälleen. Onneksi vuodevaatteitakin löytyy vierasvaraksi ja vatsatautivaraksi asti. Minä, Frida ja Felix olemme kipeinä.

Frida ei yleensä nuku päiväunia, mutta meneehän sitä puhti, jos on valvonut aamukahdesta oksennellen. Kun hän heräsi, hän halusi ottaa veljensä syliin - kuten nykyään usein - ja katsoa lastenohjelmia: "Vauva Eeki yjii! Tiita hålla vauva Eeki. Titta Nalle."

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen vuosi

2012: huhtikuu - elokuu.

Syyskuu - marraskuu.

Joulukuu 2012 - huhtikuu 2013.

Kun odotin Felixiä, ehdotin miehelle, että mahdollisen pojan yhdeksi nimeksi voisi tulla Constantin (latinan constans = pysyvä, muuttumaton), koska lapsi oli vatsassa niin rauhallinen ja aloillaan, aivan toisin kuin isosiskonsa. Nimeksi ei sitten valittu Constantinia, mutta poika on synnyttyäänkin ollut rauhallinen, keskittynyt ja tarkkaavainen. 

Arvelimme jo, että Felix lähtisi myöhään liikkeelle, koska hän viihtyi sylissä eikä halunnut ollenkaan lattialle treenailemaan, mutta eikö mitä, samaa vauhtia hän on edennyt liikkumisen oppimisessa kuin vilkkaampi siskonsakin aikanaan. Monelta lähisukulaiseltakin taisi jäädä näkemättä Felixin ryömimisvaihe, kun hän yleensä vain istui paikoillaan leikkimässä ja katselemassa, vaikka olisikin osannut liikkua. 

Nykyään liikkumismuoto on konttaaminen, mutta edelleen Felix viihtyy ehkä parhaiten sylissä istumassa. Moni on kommentoinut hänen luottavaista syliin painautumistaan: hän ottaa käsillään kiinni kantajan käsivarsista ja painaa päänsä kantajan rintakehää tai olkaa vasten.

Felix voi vaikuttaa aralta etenkin nyt vierastaessaan, mutta hän on kuitenkin aika peloton. Häntä ei häiritse vaikkapa pölynimurin ääni tai ilmapallon poksahtaminen pieniin hampaisiin. Hän vaikuttaa myös perineen korkean kipukynnyksen isältään. Lapsena hänen isänsä salasi perheeltään kaatuneensa pahasti pyörällä, jotta odotettu päivä vesipuistossa ei peruuntuisi. Kun hänen loukkaamansa käsivarsi seuraavana päivänä vesipuistoretken jälkeen tutkittiin, huomattiin, että se oli useammasta kohtaa murtunut. Felix on kyllä pienen elämänsä aikana itkenyt yhtä sun toista, mutta ei esimerkiksi korvatulehduksiaan, flunssia, hampaiden puhkeamista tai kaatumisia. Terveydenhoitajat hän on yllättänyt rokotusten jälkeen hymyllä. Tässäkin on vertailupohjana isosisko, joka edelleen juoksee karkuun imuria ja tuntisi herneen neljänkymmenen patjan alta ja jonka kanssa taidan olla näissä suhteissa aika samanlainen.

Suurimman osan vauvavuodestaan Felixillä on ollut irokeesi. Kuulemma minulla on ollut samanlainen kampaus ainakin puolitoistavuotiaaksi asti, joten niitä koko pään peittäviä hiuksia ei ilmeisesti tarvitse vielä vähään aikaan odotella. Fridalla oli ensimmäisenä syntymäpäivänään yksi hammas ja sekin aika tuore; Felixillä on ainakin kuusi. Felixiä ei pitkään ruoka kiinnostanut. Hän oksenteli helposti vähänkin karkeamman ruoan, eikä vienyt itse ruokaa suuhunsa lainkaan. Tilanne kuitenkin muuttui täysin sen jälkeen, kun hän hiljattain sai syödä elämänsä ensimmäisen korvapuustin. Heti sen jälkeen maistuikin kaikki ja ihan omin sormin. Kutsun tätä omituista käännettä eli syömisen ilon äkillistä löytymistä nimellä Method Kanelbulle. Kumma kyllä ne ykäämisetkin jäivät samalla pois.

Felix ei ole koskaan nukkunut kokonaista yötä heräämättä välillä syömään. Ei myöskään yhden herätyksen yötä tai kahden. Kolmesta en ole varma, koska en pysy unenpöpperössä laskuissa mukana, mutta aika monta herätystä voi olla per yö. Tutista voisi olla apua, mutta turhaa sitä on tässä vaiheessa aloittaa. Päivisin hän nukkuu yleensä yhdet pitkät päiväunet, ja lisäksi liikkuviin rattaisiin hän torkahtaa helposti. Hänen nukuttamisensa on aina ollut helppoa.

Felix taputtaa pyynnöstä käsiään mutta vain suomeksi. Ruotsiksi hän ei ymmärrä samaa pyyntöä. Hän ei vilkuta, osoita sormella tai juuri juttele, vaikka joitakin sanoja voi häneltä kuullakin (edelleen mamma, pappa, äiti, Tiita, titta där), mutta kiipeäminen (sohvalle, sängylle, rattaisiin) häneltä sujuu harmillisen näppärästi. Olemme yrittäneet opettaa hänelle myös alas pakittamista turvallisesti ja sen hän osaakin, mutta muistaa ehkä puolet ajasta, eikä häntä hirvittäisi yhtään istua reunalla selkä pudotukseen päin.

Felixin lempiasioita ovat ainakin imuri, astianpesukone, tanssiminen, kylpeminen, veden ja ruoan läträäminen, kukkuu-leikki, potkuauto ja kaikennäköiset pienet lelut.

Ensimmäinen syntymäpäivä

Tänään pieni Feliximme täyttää vuoden. Sitä juhlittiin jo sunnuntaina kahvikesteillä. Koska nimi Felix tarkoittaa onnea, pöydässä oli vaaleanpunaisia ruusuja kuvastamassa onnellisuutta ja kakun apilakoristelu symboloi onnekkuutta (sivuilla apilat oli tehty ohuista suklaasydämistä ja päällä oli isompi viinirypäleistä). 

Felix teki kakkupalastaan selvää jälkeä kahdella pikku kätösellä ja kahdella lusikalla. Jotain saattoi päätyä suuhunkin. Kakun lisäksi tarjolla oli muffinivuokiin tehtyjä mokkapaloja, Suomesta tuotuja keksejä ja kinkku- sekä juustosarvia. Vaikka Ruotsissa ei kahvipöydässä suolaista tarjotakaan, niin nämä sarvet olivat taas iso hitti. Voitte ensimmäisestä kuvasta huomata, että kakkua ei ollut vielä aloitettukaan, kun kinkkusarvista oli enää yksi jäljellä. Keksienkin herkullisuutta oikein päiviteltiin. Olenkin katsonut, että minun silmääni täkäläiset keksihyllyt näyttävät vähän köyhiltä, vaikka itse en keksien ystävä olekaan. Lapset söivät paketin karnevaalikeksejä, ja aikuisille maistuivat fanipalat.

Fridalla oli Pompdeluxin Shelly-mekko ja Felixillä Mini Rodinin pandahaalari sekä Rose Lillen rusetti.

Mielessä oli yhä elävästi Fridan 1-vuotisjuhlat, joissa kaikki maanittelivat Fridaa avaamaan lahjoja, mutta hän ei suostunut edes samaan huoneeseen, vaan pakeni toistuvasti keittiöön syömään salaa käärepapereita. Felix arasteli vieraita ainakin aluksi, mutta tykkäsi kyllä lahjoista eikä yrittänytkään syödä papereita. Lahjaksi tuli muun muassa Ingela P. Arrheniuksen ihana siililautanen. Fridalla on jo saman sarjan kettulautanen, jolta hän haluaisi ruoan aina tarjoiltavan.


Olisin mielelläni laittanut tähän kuvan Fridastakin tylliunelmassaan, mutta hän oli näköjään juhlissa niin kiireinen, että kaikki kuvat hänestä ovat epäselviä. Ainakin hänellä oli tosi hauskaa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Keisarin uudet 3D-lasit

Huhtikuussa tuntuu synttärijuhlia riittävän joka viikonlopulle. Viime viikonloppuna juhlistettiin miestäni, ja tänä viikonloppuna taas oli hänen veljensä ja isänsä yhteissynttärit. Ensi viikonloppuna sitten on Felixin vuoro (ja kiirettä pitää, mieskin on pari edeltävää päivää työmatkalla, joten apua - laittakaahan kommentilootaan reseptejä ja linkkejä kakkuihin, jotka olisivat sekä helppoja, herkullisia että hyvännäköisiä).

Ostin taannoin käytettynä Mini Rodinin punaisen untuvatakin koossa 92/98 cm. Pettymyksekseni takin punaiset nepparit olivat aika kaameassa kunnossa: niistä oli suunnilleen puolet maalia lähtenyt joka nepparista. Keksin sitten rapsuttaa loputkin maalista pois, jolloin epämääräisen punakirjavista neppareista tuli yksiväriset messinkinapit. Tosin melkein puolet hommasta on vielä tekemättä, mutta enköhän rapsuttele loputkin, koska ne ovat mielestäni paremman näköiset noin.

Pionin resorikenkiin olen ollut tosi tyytyväinen, ja ne lukeutuvat Fridankin suosikeihin. Ne on helppo pukea päällekin, koska tarvitsee vain vetää noista joustavista resoreista. Nauhoja ei tarvitse solmia uudelleen sen ensimmäisen solmimisen jälkeen.

Ribbipipo Mini Rodini 52/54 (päänkoko 52 cm), toppatakki Mini Rodini 92/98, lapaset mummin kutomat, froteemekko Metsolan Waterlily 98/104 cm (tytön pituus 94 cm), punaiset villaleggarit K. Mikkonen Oy 120 cm (oho, eivät kuitenkaan olleet mitenkään liian isot), kengät Pioni, koko 24.

Monet voivat miettiä, mitä järkeä on pukea lapset samanlaisiin vaatteisiin. Meillä ainakin Frida tuntuu tykkäävän, jos hänellä ja Felixillä on jokin sama vaate. Se tuntuu luovan mukavaa tiimihenkeä. Kun Frida näki, että Felixillä on päällään samankuosinen body, hän sanoi: "Vauva on Frida!

Fridan sinapinkeltaiset sukkahousut ovat Lindexiltä. Meillä on samanlaiset kokoa pienempänä. Ne menivät nopeasti niin karmeannäköisiksi, etten olisi ostanut noita isompia, jos en olisi hankkinut niitä yhtä aikaa. En enää osta sukkahousuja Lindexiltä, vaikka muita vaatteita kyllä voinkin ostaa. Muuten ne pari aikuisten mekkoa, jotka ostin hiljattain Lindexiltä itselleni, ovat kyllä kivanmallisia ja tosi mukavia päällä, mutta nyppyyntyvät tosi paljon. Onneksi minulla on nukanpoistaja, joka on noiden mekkojen kanssa suorastaan välttämätön.

Froteebody - Metsolan Waterlily, 80 cm (vastaa hyvin kokoaan). Puuvillainen vihreä haalari - Albababy 80/86 cm (niukkaa mitoitusta, nilkat vilkkuu).

Synttäreiden jälkeen lähdin omin nokkineni katsomaan elokuvaa Mahtava Oz, jonka mies näki jo syntymäpäivänsä iltana viime viikonloppuna, tosin ilman 3D:tä. Nykyisin 3D-lasit ostetaan itse, mutta en ostanut niitä netistä elokuvavarauksen yhteydessä, koska sivulta pystyi ostamaan vain halvemmat 15 kruunun lasit, ja me halusimme fiinimmät 45 kruunun lasit. Mies muistutti useampaan otteeseen, etten vain unohtaisi ostaa laseja elokuvateatterista, koska olen kuulemma juuri sellainen, että katsoisin sitten surkeana elokuvan ilman laseja.

Toki muistin ostaa ne hienot lasit. Istuinpaikkani oli niin keskellä salia kuin mahdollista. Takkia riisuessani vierustoveri kehotti olemaan varovaisempi, koska juomatelineessä ollut muki meinasi läikkyä hänen päälleen. Lupasin, että saatuani takin pois en enää liiku tai pidä ääntäkään ja söisin popcorninikin hiljaa.

Katsoin mainokset ja trailerit, jotka eivät olleet 3D:nä. Elokuvan alettua kaivoin lasit pakkauksestaan. Toinen linssi puuttui. Puuttui myös puolet 3D-efektistä. Mitä tehdä? Joutuisin rikkomaan lupaukseni vierustoverilleni. Pimeän elokuvateatterin käytävärivin lattia oli täynnä jos jonkinlaista laukkua, juomamukia ja popcorn-kippoa. Jos onnistuisin selvittämään esteradan hieman lyhempää reittiä, joutuisin vielä ohittamaan valkokankaan. Ehkä sitä paitsi tosi hienojen uusien lasien tekniikka oli sellainen, että niissä pitääkin olla vain toinen linssi, mutta omat silmäni eivät vain pelaa? Ainakaan sellaisten ensimmäisten viherpunalasien aikana en pystynyt näkemään mitään kolmiulotteista kotona katsotussa elokuvassa, vaan tuplakuvia. Tai ehkä minulle sanottaisiin, että rikoin lasit itse, enkä saisikaan uusia tilalle. Ehkä en pääsisi takaisin saliinkaan ja elokuva jäisi kokonaan väliin. Tai jos pääsisin, joutuisin taas ohittamaan valkokankaan ja selvittämään esteradan. En löytänyt pimeässä enää lippuani enkä kuittia laseista.


En rikkonut lupaustani vierustoverille sikäli, etten liikkunut paikoiltani elokuvan aikana. Saatoin tosin huokailla melko äänekkäästi. Elokuvan kuluessa aloin vakuuttua siitä, että olisi laseissa kuulunut olla toinenkin linssi, vaikka oma näköni olisi miten vajavainen. En voi suositella 3D-elokuvan katsomista ilman niitä laseja.

Elokuvan loputtua sentään lähdin poikkeuksellisesti jo ennen lopputekstien päättymistä ja menin valittamaan laseista. Sain onneksi uudet lasit sekä lahjakortin. Voin sitten myöhemmin verrata, toimiiko 3D-elokuva paremmin linssillisillä laseilla.

Elokuvan posliininukke oli muistutti muuten hassun paljon Fridaa eleiltään ja käytökseltään niin minun kuin miehenikin mielestä. Mies sanoi myös sukulaisen kommentoineen samaa.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Testissä saappaat ja Taaperokyltti

Tänään Felix pääsi ensimmäistä kertaa ulos konttailemaan, kun oli niin lämmintä, että saattoi pukea lapsille välikausihaalarit päälle. Isossa ja paksussa talvihaalarissaan Felix on voinut vain istua rattaissa katselemassa Fridan leikkejä. Nyt notkeassa PO.P:in välikausihaalarissa Felix pääsi hyvin liikkumaankin, vaikka oli villahaalarikin alla. Hauskaa näytti olevan.

Fridalle keli oli mainio: oli sekä kosolti lunta että valtavia syviä vesilammikoita. Tekemistä siis riitti. ByKierin keltaiset kumisaappaat pääsivät testiin. Ne eivät tälle kelille tosin olleet nappivalinta, koska olivat lumella ja jäällä liukkaat. Olisin voinut pukea goretex-kengät, mutta ajattelin ilahduttaa Fridaa pukemalla lempikengät ihan uloskin. Sisällä niillä onkin saapasteltu paljon. Nyt sitten tositoimissa selvisi sekin, että saappaiden pohjahan on niin tasainen, etteivät haalarien jalkalenksut saa niistä otetta vaan harmillisesti lipsuvat kengistä koko ajan irti.

Fridan haalari: Ticket to Heaven 98 cm (Frida on nyt 94 cm pitkä).

Eivät pysy haalarin jalkalenksut ByKierin tasapohjissa.

Saatatte myös huomata tuon pienen sinisen killuttimen, joka roikkuu haalarista. Kyseessä on Muotokielen Taaperokyltti, johon voi kirjoittaa kynällä oman puhelinnumeronsa, lapsen nimen sekä muita tarpeellisia tietoja, jos pieni päättääkin ottaa ritolat esimerkiksi ostoskeskuksessa, kuten meille kävi viime kesänä. Karkaaminen kyllä säikähdytti silloin - ja pari kertaa sen jälkeenkin.

Lapsi meni taas hukkaan kesken eräänkin kauppareissun.

Tämä on siis ehta ns. blogiyhteistyöpostaus. Muotokieli kysyi, haluaisinko testata taaperokylttiä. Tiesin jo valmiiksi, mistä on kyse, koska karkailevan lapsen äitinä meinasin joka tapauksessa hankkia sellaisen. Halusin siis ottaa taaperokyltin testiin ja kirjoittaa siitä blogissa, koska mielestäni kyseessä on hyödyllinen tuote nopeajalkaisten lasten vanhemmille. Tämän itse täytettävän version hinta on näköjään peräti 5 e nettikaupassa. Sellaisen voi ostaa myös Viking Linen ja Silja Linen laivoilta sekä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Kaiverrettava versio maksaisi jonkin verran enemmän, mutta toisaalta voisin kuvitella, että Frida tykkäisi esimerkiksi tästä nallesta:


Kyltti, tai itse asiassa kaksi kylttiä, on ollut meillä testissä nyt päälle kuukauden. Testituloksia ilmeisen hyödyllisyyden lisäksi:

- Molempien lasten mielestä kyltit ovat hienoja, vaikka meille tulleet eivät olekaan nallen muotoisia. Felix tykkää heilutella ja helistellä kylttiä, joten hänenkin haalariinsa on kiinnitetty sellainen, vaikka hän ei kovin äkkiä karkuun pääsekään. Fridasta kyltti on hieno. Hän on kiinnostunut kirjaimista ja "lukee" kylttiään: "Es, bee, ef, tee, too, uu...."

- Kyltti on tosi helppo ja nopea kiinnittää, irrottaa ja kiinnittää uudelleen. Ihmettelin etukäteen, mihin kyltin sitten sijoittaisi, mutta yllättäen toistaiseksi joka takista, haalarista ja vaatteesta on löytynyt joku sopiva kohta. Ticketin välikausihaalarissa ja Mini Rodinin Pico-takissa kyltti on ollut kiinni taskussa. Mini Rodinin leopardihaalarista löytyi jopa oma pieni lenkki sille. Sisätiloihin siirtyessä kyltti on kätevä napata takista ja kiinnittää vaikka housujen vyölenksuun tai taskun vetimeen. Monesti tämä on tosin muistunut mieleen siinä vaiheessa, kun lapsi  on hävinnyt juoksujalkaa jonnekin hyllyväliin ja itse yrittää pysyä rattaiden kanssa perässä, mutta olen petrannut.


Voin siis vilpittömästi suositella taaperokylttiä, ja otamme nämä varmasti mukaan myös tulevalle lomamatkalle.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Aprillipäivän synttärit

Mies on syntynyt aprillipäivänä, ja tänä vuonna pääsimme viettämään hänen synttäreitään oikeana päivänä. Minulle on kerrottu, että aikoinaan anoppia ei uskottu, kun hän soitti appivanhemmilleen ja kertoi pojan syntymästä. Ei mikään ihme. En ilmeisesti ole aiemmin viettänyt aprillipäivää anopin seurassa, kun nyt vasta selvisi, mikä pilailija hän on. Kesken päivänsankarille hihkaistavan nelinkertaisen hurraa-huudonkin hän vilkaisi parvekkeelle ja karjaisi: "HERREGUD! Päästäkää A sisälle!" A on lasten 1-vuotias serkkutyttö. Todellisuudessa neiti A leikki olohuoneessa kaikessa rauhassa.

Osuvin lahja miehelleni taisi olla hänen veljeltään saamansa porakone. Useampaan otteeseen mies on muistanut, että veljeltä taas kerran lainattu pora olisi pitänyt palauttaa pari viikkoa sitten. "Mistä te arvasittekin, että juuri tällaista tarvitsin", mies naureskeli lahjalle.

Fridasta oli todella kivaa, kun oli paljon vieraita leikkimässä hänen kanssaan. Felixiä ahdisti, koska hän vierastaa tällä hetkellä, mutta vierailun loppupuolella tädit ja farmor saivat pitää häntä sylissä. Vakavaksi sekin kyllä veti.

Lapsilla oli yhteneväisen mustavalkoiset vaatteet: Fridalla Mini Rodinin yksinkertainen valkoinen tyllimekko kokoa 80/86 (!), jossa on t-paitamainen yläosa, ja Metsolan mustavalkoraidalliset leggingsit kokoa 100 cm. Felixillä oli mustavalkoraidallinen Bangbang Copenhagenin Message-paita ja Aarrekidin musta pellavainen pussihaalari 90 cm, joka oli sopiva, kun olkaimet puki ristiin, sekä jotkut Fridalta perityt valkoiset sukkahousut. Olisi pitänyt säästää enemmänkin Fridan sukkahousuja kuin muutama vahingossa jäänyt pari, vaan en hoksannut, että pukisin sukkahousuja pojallekin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...