torstai 28. maaliskuuta 2013

Paluu Aquariaan

Mies on pannut merkille Fridan tuoreen kala- ja sammakkoinnostuksen ja halusi, että menemme taas käymään Aquaria-vesimuseossa, josta kyseisiä elikoita löytyy. Viimeksi kävimme siellä, kun Frida oli seitsemänkuukautinen vauva, joten olikin jo korkea aika.

Päivä oli maaliskuinen lauantai, ja olimme paikalla melko aikaisin. Ei ollut niin paljon tungosta kuin viimeksi, jolloin muistan rattaita parkkeeratun pitkin lumihankia. Tällä kertaa meidänkin rattaamme mahtuivat sisälle parkkiin. Paikan vaunuparkki ja naulakko ovat kuitenkin niin ahtaita, ettei niitä huvikseen käytä. Kaloja katsomaan ei siis pääse vaunujen kanssa. Kassalta saa lainaksi Baby Björnin kantoreppuja (vai rintareppuja?).

Sisäänpääsy maksaa aikuiselta 90 kruunua ja lapsilta vähemmän. Alle 3-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Näköjään vuosikortti ei maksa paljon enempää: aikuiselta 300 kruunua, ja sillä saa 30% hinnasta pois mm. Kolmårdenin eläintarhassa sekä vapaan pääsyn Gröna Lundin huvipuistoon.

Molemmat lapset viihtyivät hyvin Aquariassa, eli paikka sopii oikein hyvin vauvaikäisille ja 2,5-vuotiaille.


Felix näytti tykkäävän eniten akvaarioista ja kohisevasta vedestä. Fridan suursuosikki oli viemäri, jonne kiivetään tikkaita alas ja toisesta päästä ylös. Mies kävi sen Fridan kanssa läpi kymmeniä kertoja. Itselläni ei olisi kestävyys riittänyt, myönnän.




Välillä söimme museon kahvilassa, joka on melko erikoinen ja viihtyisä. Näköalaan ihastuneena varasin paikan ikkunan vierestä, mutta lapsille tuli siinä auringonpaisteessa liian kuuma. Lämpötilavaihtelut ovat Aquariassa aika isot ainakin talvella, jolloin olemme käyneet. Tropiikissa ja kahvilassa on kuuma, kun taas lohia katsellessa tulee kylmä.

Kahvilassa on kelvolliset ja monipuoliset makeat tarjottavat, mutta varsinaiselta ruokapuolelta löytyi vain hotdogeja eli korv med bröd. Se on joku ruotsalaisten juttu. Meidän lähikirjastommekin myy hotdogeja. En tajua. Muistelisin, että viimeksi kahvilasta olisi saanut kalakeittoa. Sekin minua vähän epäilytti. Enhän minä mene Muumimaailmaankaan syömään muumeja.

Honey, I'm home


Kun pappa tulee kotiin, molemmat lapset keskeyttävät, mitä olivat tekemässä ja kiiruhtavat täyttä vauhtia ovelle. Felix menee papan eteen polvilleen tai seisomaan ja ojentelee käsiään, että syliin pitäisi päästä. Fridakin haluaa halaamaan ja syliin, mutta tärkeämpää on aloittaa heti kuulumisten vaihto. Nopeatempoinen keskustelu pitää pitkälti sisällään, mitä kelläkin on päällä ja mitä pitäisi tehdä. "Pappa mössa pois, pappa takki pois, pappa stor sushu, Tiita tii sushu (papalla isot housut, Fridalla pienet). Pappa läsa akki (papalla kirja kädessä). Rulla, pappa (pappa, mennään kierimään sänkyyn)!"

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Sopu

Nyt on meillä taas rauha maassa. Kähinöinti päättyi yhtä äkisti kuin alkoikin. Kyseessä siis oli kuin olikin taas yksi näistä kuuluisista Vaiheista. Eiköhän tämä vielä kinasteluksi ja nahisteluksi muutu, mutta nyt siis voin taas vaikkapa täyttää astianpesukoneen keittiössä samalla, kun lapsoset leikkivät keskenään olohuoneessa, eikä tarvitse vahtia vieressä, ettei pienemmälle koidu vammoja. Tämähän oli tietysti aivan keksitty esimerkki, koska eihän Felix anna minun käyttää astianpesukonetta yksin, mutta hoksannette idean.

Aah, tätä ihanaa harmoniaa ehti tulla ikävä. Vuoden alku meni pienen hermoromahduksen merkeissä. Harmoniaksi on hassua kutsua tilannetta. jossa aina jollakin on sukka huonosti tai harmittaa, kun ei saa kiivetä astianpesukoneeseen, mutta siis kyllähän te taas tiedätte, mitä tarkoitan. Aurinko paistaa ja meillä on taas pitkästä aikaa melko siistiä ja lapsoset ovat kilttejä ja suloisia. Vielä kun tästä mahataudista päästäisiin (ymmärtänette edelleen - teilläkin on ollut sama).

Kuvatodisteita nykymeiningistä:

Frida haluaa usein pitää Felixiä kädestä.
"Vauva Eeki kaatuu, aijai. Tiita Eeki akki niinni.
(Vauva Felix kaatuu, aijai. Frida Felixin kädestä kiinni.)

Molempia lapsia huvittavat rataspainit. Yleensä Felix on aktiivisempi työntämään lonkeroitaan toisen puolelle.
Joo, jos olen saanut molemmat rattaiden kyytiin, on kuin kuskaisi kahta mustekalaa.

Frida on oppinut pukemaan Felixiä niin, ettei Felixillä mene hermot. Fridakaan ei enää joka kerta vedä kilareita, jos Felix riisuukin valitut asusteet ja pyyhkii niillä kaappia. Elekieli tosin kertoo, että Felixin toiminta ei nyt miellytä.

Frida nukkuu, Felix kukkuu.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Reppu ja reissumies

Meillä on suunnitteilla lomamatka parin kuukauden päästä, tällä kertaa poikkeuksellisesti muualle kuin Suomeen. Fridan kanssa olemme kerran tehneet päiväristeilyn Riikaan, ja siihen se ulkomaanmatkailu on meidän osalta lapsiperheenä jäänytkin, jos ei noita Suomen-reissuja lasketa. Nyt on suuntana Italia ja siellä Toscana ja Ligurian rannikko. Lennot on ostettu ja majoituksista puolet lyöty lukkoon.

Päätimme ostaa Fridalle repun matkaa varten, hän kun on nykyään suuri laukkujen ystävä. Hän sai itse valita reppunsa. Päätös näytti olevan helppo: Skip Hopin pöllöreppu. Olimme oikeassa arvellessamme hänen tykkäävän repusta. Sitä ei tosiaan saanut ottaa pois maksaessakaan.


Takki - Mini Rodinin pinkki Pico (92/98 cm), pinkit farkut PO.P, resorikengät Pioni, oranssi pallopaita Metsola.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Vaatteita isolle apinalle

Lapsilla on vaatteita vaikka millä mitalla, mutta omasta vaatekaapista ei ole löytynyt arkipäivänä itselleni päälle mitään edustavaa. Parin hameen vetoketju hajosi, ja trikoopaidat ovat virttyneet. Sitä paitsi muutenkin olen aina tykännyt pitää enemmän mekkoja. Nyt oli siis tarvetta useammallekin luottomekolle, jonka voisi suht huoletta vetäistä nopeasti päälle ja ovesta ulos, niin että olo olisi sekä siisti että mukava. Ongelmana on se, että viime raskaudesta jäi maha, jota en haluaisi esitellä missään tuubimekossa. Empirevyötärössä näytän odottajalta. Jos mekko taas on vyötärötön kaapu, se tarttuu kuitenkin kiinni leveimpiin kohtiin niin, että varmasti näytän muhkealta.

Onneksi satuin löytämään Lindexistä pari lupaavan näköistä mekkoa. Sama malli löytyy sekä mustavalkoraidallisena että täysmustana. Sovitin toista, ja se sujahti päälle niin sutjakkaasti sekä istui niin mukavasti ja mahattomasti, että piti ostaa molemmat. Mieheltäkin mekko keräsi kehut kotona. Materiaali ei ole trikoota, vaan paksumpaa joustavaa materiaalia, sekoitus polyesteria, viskoosia ja elastaania.

Uusi luottomekko nro 1.

Uusi luottomekko nro 2.

Löytyi myös mielenkiintoinen kukallinen mekko melko jäykkää puuvilla-elastaania. Suunnittelemme lomamatkaa Italiaan, ja tämä mekkohan olisi passeli sille reissulle - näyttäisin ilman muuta ihan nuorelta Sophia Lorenilta... no tuskin, mutta kovasti teki mieli sovittaa. Fridan ja Felixin ei kuitenkaan yhtään tehnyt mieli enää olla Lindexissä, joten jäi sovittamatta. En sitten uskaltanut ostaa kokeilemattakaan, vaikka ehkä olisi pitänyt, sillä olisihan mekon voinut palauttaa. Tässä oli takana pitkä vetoketju, ja noissa ostamissani ei.


Kenkäni ovat olleet jo jonkin aikaa niin rikki, että ulkona olo on ollut epämiellyttävää, koska jalat kastuvat heti. Kengissä ei niinkään ole reikiä vaan suunnilleen vain pari kohtaa, joissa pohjat olivat vielä kiinni kengissä. En ole kuitenkaan jaksanut kahden lapsen kanssa käydä kenkäkaupoissa, enkä ole viitsinyt netistäkään tilata, ettei tule vääränkokoisia, kun kahden raskauden jälkeen kengänkoko on vähän hakusessa.

Sain sitten Dinskon alesta haettua itselleni kahdet sopivat kengät, toiset niistä kumisaappaat. Eipä kastu enää jalat. Tunnen nyt itseni ihan tukholmalaiseksi. Tukholmalaisnaiset tuntuvat vetävän kumisaappaat jalkaansa pienemmästäkin tekosyystä. Jos aurinko ei koko ajan paista, niin sitten voi pukeutua kumisaappaisiin, vaikka ei epäilisikään vettä tulevan. Voin todistaakin: jos kuvan kumisaapasäiti oikeasti ajattelisi olevan märkää, miksei hän pukisi lapselleenkin saappaita ja sadevaatteita?


Frida on puhunut kenkäostoksistani paljon. "Mamma stor apa", hän kertoo isoista saappaistani, ja ruotsalaisia naurattaa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Nalle tallella

Kuinka monta kertaa olenkaan etsinyt kotoa jotain tavaraa tietäen, että Frida on sen kätkenyt mutta ei muista tai osaa kertoa minne. Nyt illalla peiteltyäni Fridan sänkyyn hän pyysi minua tuomaan unilelun: "tii nalle" eli liten nalle. Sanoin, etten tiedä, missä pieni nalle on. "Tii nalle soffa!" kertoi Frida. Menin olohuoneeseen ja juuri sieltä sohvaltahan pieni sininen nalle löytyikin. Hymyilytti, kun muistin kaikki aiemmat turhauttavat etsinnät. Eivätköhän etsimisetkin vielä jatku, mutta kiva, kun joku voi auttaa.

Fridan peittelemät kaverit: Ettu, Fifi, tii nalle ja nalle.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...