tiistai 5. marraskuuta 2013

Joululahjaideoita 3-vuotiaalle tytölle

Tunnetko 3-vuotiaan tytön, jolle mietit joululahjaa? Ehkä inspiraatiota tarjoavat erään toisen 3-vuotiaan tytön toiveet.

Joululahjan keksiminen 3-vuotiaalle Tiitalle ei ole vaikeaa. Hän ei muista, mikä joulu on, mainoskiellon vuoksi postiluukusta ei tipahda lelukatalogeja, eikä meillä ole televisiotakaan, josta näkyisi mainoksia, mutta monenlaisia toivomuksia ja vaatimuksia syntyy päivittäin tiuhaan tahtiin. Pitäisi saada nukenrattaat, taskulamppu, kiikarit, kaukoputki, taikasauva, leikkikeittö ("Roosa!"), legoja ("Liila!" eli Lego Friendsejä), leikkiruokia, nukkevauvalle vaatteita, samanlainen villapaita kuin Peppi Pitkätossulla, samanlainen villapaita kuin Pepin kaverilla Annikalla, palapelejä, Peppi-kertakäyttöastioita, keltaiset hiuslenksut, prinsessan kruunu, prinsessamekko, perhosen siivet, lääkärintakki, stetoskooppi, sähköhammasharja, silmälappu, papukaija, kasvomaaleja, samanlainen leopardihaalari kuin Felixillä, "Pippi-spel" eli tablettitietokone, rahaa ("för hästkarusellen"), pankkikortti, omat rintaliivit... Voin sanoa, ettei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia kirjoittaa tämä lista.

Meidän 3-vuotiaallemme isoja hittejä ovat siis muun muassa:
- kotileikkeihin liittyvät jutut: keittiötavarat, nukkevauvan tarvikkeet
- roolileikkeihin liittyvät vaatteet ja asusteet, kunhan eivät ole liian pelottavia
- Peppi Pitkätossu -tavarat
- legot, niin Lego Friendsit kuin muutkin legot ja Duplot (koska 1,5-vuotias pikkuveli satunnaisesti syö pikkulegoja)
- palapelit, muistipelit

Vaatepuolelta asusteet tulisivat tarpeeseen. En tiedä, kumpia katoaa enemmän, pikkulapasia vai hiuslenksuja (parhaat hiuslenksut ovat sellaisia, joissa ei ole hiuksia katkovaa metallia). Sukat ja sukkahousut kuluvat kovassa käytössä, ja alushousuissa olisi hyvä, jos olisi tarpeeksi vaihtoehtoja silloin, kun lempi Peppi-alushousut ovat pyykissä. Tiitan koko on 98/104 cm, mikä lienee aika tyypillinen 3-vuotiaan koko. Sukkakoko on 27. Hygieniatuotteista samaa tahtia lapasten ja hiuslenksujen kanssa häviää kylpyvaahto.

Ongelma Tiitan lahjojen suhteen onkin lähinnä se, mihin rajoittaa. Sukulaisilta tulee niin paljon lahjoja, että Tiitalla on täysi työ jo niiden avaamisessa, joten yksikin riittäisi ja kaksi on jo monta. Isoimmaksi lahjaksi suunnittelin nukenrattaita, joita Tiita on toivonut sinnikkäästi jo monta kuukautta, mutta ne löytyivät sitten nyt viikonloppuna kirppikseltä vitosella ja tulivat käyttöön saman tien. Hankin jo aiemmin Tiitan toivomat raitasukkikset (eli Peppi-sukkahousut) Polarn O. Pyretin sirkusmallistosta, ja eilen sitten tilasin heräteostoksena Disney Store UK:n alesta Cinderella Animator -nuken, joka on mielestäni ihan Tiitan näköinen. Nuo Animator-nukethan ovat sitten yllättävän isoja. Nukke maksoi alennuksessa vähän alle 18 euroa. Postikulut maksavat muistaakseni saman, mutta tilasin porukalla kimpassa, joten jaamme postarit.

Ajattelin mahdollisesti ostaa vielä Babyborn-nukelle vaatteita ihan siksikin, kun itsestäni näyttää pahalta, että vauvanukkea työnnetään nyt marraskuussa rattaissa puolialastomana. Olen nähnyt, että tyylikkäitä nukenvaatteita myydään edullisesti ainakin Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirppiksellä. Saa sitten pukea nuken vaikka Metsolan froteeseen.


Laitoin kuvaan joitakin lahjaideoita, joista Tiita tykkäisi tai tarvitsisi, kenties joku toinenkin 3-vuotias. Raitasukkikset ja nukke on siis jo hankittu. Olen nähnyt ainakin tukholmalaisissa lelukaupoissa myös korurasioita, jotka soittavat avattaessa kaunista musiikkia. Tämän idean säästänen myöhempiin juhliin, mutta kyllä Tiita sellaisesta varmaan tykkäisi jo nyt. Alushousuista, lapasista ja hiuslenksuista kirjoitinkin jo. Keppihevonen oli meillä suosittu, kunnes sen muovinen varsi katkesi päälle astuttaessa, joten puuvartinen Pepin hevonen olisi varmaan kiva yllätys.

Kirja lienee aina hyvä lahja. En tiedä muista 3-vuotiaista, mutta Tiita ei jaksa kuunnella pitkien tekstien lukemista, vaan keskittyy enemmän kuviin. Kestosuosikki viime joulusta asti on ollut Stina Wirsénin Kuka suuttuu, jossa kissa ja nalle tappelevat palikoista. Aluksi pelkäsin, että nyt lapsi oppii kirjan mallista puremaan pikkuveljeään, mutta ei. Vaikka hän osaa kirjan ulkoa, hän yhä kauhistelee kissan ja nallen nahinointia. Joku lorukirjakin voisi olla tarpeen.

Miten muut samanikäiset? Ollaanko yhtään samoilla linjoilla?

Seuraava osa: Mitä 1,5-vuotiaalle, jolla on pieni isosisarus eli sen myötä ns. kaikkea? Tähän kysymykseen en oikein osaa vastata vielä itsekään.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Talven kenraaliharjoitus

Toissa viikolla talvi kävi käväisemässä. Lämpötila oli nollassa ja tuuli hyysi. Kokeilin itsekin istua maassa (lue: painin Eekin kanssa yrittäen saada hanskoja takaisin käteen), ja se tuntui jäätävän kylmältä. Tiita riemastui saadessaan pukea talvihaalarin päälle. Eeki korkeintaan pitkin hampain hyväksyi. Suunnittelin pakkaavani välikausivaatteet pois eteisestä muovilaatikoihin vaatehuoneeseen.

No, se siirto jäi tekemättä, kun talvi kesti näin aluksi vain viikon. Tämä viikko on taas ollut lämmin kuin lehmän henkäys. Päivisin on jopa +15 C. Säätiedotuksen mukaan plus kympissä mennään ensi ja sitä seuraavakin viikko. Siispä välikausivaatteiden sijaan sinne vaatehuoneeseen siirtyivätkin taas topat. Niitä onkin kahdelle lapselle varmaan vähintäänkin riittävä määrä. Pikatalvi paljasti tosin heti pieniä puutteitakin, joista osa on jo paikattu, esimerkiksi Eekille on löydetty pienet mustat Kuomat kirpparilta ja istuvammat toppahanskat Pompdeluxilta.

Tiitan pikatalven asu oli Traderasta uudenveroisena löytynyt viime vuoden Molo Polaris Snow Denim. Koko 104 cm istuu hyvin 99 cm pituiselle Tiitalle. Farkkukuosi on mielestäni tässä talvihaalarissa kauniimpi kuin Molon vaaleammassa farkkukuosisessa välikausihaalarissa. Kuosi on siitä kätevä, että siihen sopivat monenlaiset asusteet. Monipuolisuutta yrittää vähän rajoittaa räikeän oranssi vuori, mutta siitä ei kuitenkaan päällä ollessa näy kuin häivähdys hupussa. Ilmeisesti tämän vuoden vastaavassa haalarissa on neutraalimpi tumma vuori.


Asusteina toimivat Pompdeluxin fleecevuorinen Ada-pipo (fb-kirppikseltä) ja saman merkin fleecevuoriset lapaset. Tuo pipo on mielestäni tosi söpö. Koko 54 cm sopii hyvin Tiitan 54 cm päähän. Kenkinä on nyt ollut Crocsin talvikengät, joista Tiita tykkää, koska ne ovat kevyet, värikkäät ja helppo pukea jalkaan. Miinuksena se, että näköjään haalareiden jalkalenksut eivät pysy niissä paikoillaan.

Kolmesta talvihaalarista varmaan ainakin yksi on ylimääräinen, mutta mikä se olisi? Farkkuinen on kaunis ja monipuolinen ja sopii hyvin myöhemmin Eekillekin. Molon neonpinkissä Pantherissa (104 cm, fb-kirppikseltä) lapsi erottuu ruuhkaisemmassakin pulkkamäessä, eikä lumiauran kolaamien jäisten soraisten lumikasojen konttaaminen haittaa mitään, kun polvet ovat jo valmiiksi väriltään kuluneet. Hieno rönttähaalari siis. Ticketin 98 cm Flower Print (fb-kirppikseltä) olisi siis kenties se ylimääräisin, mutta se on Tiitan ja miehen suosikki ja minustakin ihana.

Kaikissa haalareissa on muuten jalkalenksut, vaikka niitä ei nyt kuvassa näykään.

Talvihanskoista: Täksi talveksi en hankkinut Molon hanskoja, koska ne olivat viime talvena niin kylmät pienelläkin pakkasella. (Tosin parit on vielä viime talvesta jäljellä, koska nollakelillehän ne käyvät.) Sen sijaan kokeilen monta muuta eri merkkiä, mm. Pompdeluxia, Elsa Pitkäsiä, Mini A Turea, Cupcakea ja Lindbergin nahkahanskoja. Kaikki on haalittu kirppiksiltä ja fb-kirppiksiltä paitsi Pompdeluxin tämän talven hanskat. Lisäksi kirppikseltä löytyi myös merinovillaiset aluslapaset. Tänä talvena ei pitäisi käsien palella.

Päähineistä: Farkkuhaalarin kanssa kuvassa on Racoonin fleecevuorinen neulekypärämyssy (Freddy). Ostin sen Minimintin alesta Eekille ja muistelenpa etsineeni mitoituksesta tietoja netistäkin, mutta päädyin silti liian isoon. Kypärämyssy on kuitenkin kiva, joten se päätyi sitten Tiitan laatikkoon. Koko 4-6 v. on siis aivan liian iso Eekin 51 cm päähän ja sopiva Tiitan 54 cm päähän. Keskimmäisessä kuvassa on Molon mustavalkoinen fleecevuorinen neulekypärämyssy (fb-kirppikseltä). Koko on 3-5 v. Samankokoinen Molon Itzak Bumber -hattu taas sopii Eekin 51 cm päähän juuri ja juuri, joten tuo Tiitan Panther-värinen hattu (nettikaupan alesta) on kokoa 6-8 v. Se on Tiitan mukaan hieno moottoripyöräkypärä.

Eekin haalari lumettomille keleille on fb-kirppikseltä ostettu Molo Polaris Skydiver 86 cm, kuin uusi. Haalari sopii 82 cm pituiselle Eekille hyvin. Meillä on myös samankokoinen Pyxis-mallinen haalari, mutta tämä Polaris sopii ainakin hoikalle paremmin. Fb-kirppiksellä tuli myös vastaan uusi tämän vuoden Itzak Bumber -hattu, koko 3-5. Sini-oranssi hattu näytti kuvassa kovin samalta kuin tuo Skydiver, mutta väri oli muistaakseni nimeltään Atomic Blue. Mikä ero niillä on? Otin riskin ja ostin hatun. Hattu on silmääni tismalleen samanvärinen kuin Skydiver-värinen haalari. Molon tähtikuosinen kypärämyssy (Traderasta) on kokoa 1-2 v ja sopiva Eekin 51 cm päähän. PO.P:in musta hattu (Traderasta) on 48/50. Elsa Pitkäsen lämpimiksi kehutut hanskat löytyivät kirppikseltä.


Lumisille keleille on sitten arempivärinen Molo Pyxis Sub Yellow 86 cm (uudenveroinen Traderasta). Ostin keltaisen siis ensin, ja sitten tuli mieleen, että alkutalveksi olisi hyvä jokin toinen väri. Ostin haalarin kaveriksi alesta tuon Racoonin Freddy-kypärämyssyn, joka osoittautui siis aivan liian isoksi. Se siis siirtyi Tiitalle, mutta tilasin myös Eekille sitten toisesta alesta pienemmän koon.


Villakangashaalari on Mini Rodinin viimevuotinen. Moni tuntuu kaihtavan sitä sen takia, että materiaali on villakangasta verrattuna esimerkiksi noihin Molon 10 000 vesipilarin haalareihin, mutta villa kuitenkin hylkii kosteutta. Itsellänikin on talvella ollut vuosikaudet villakangastakki, enkä ole kastunut. Tietystikään en ole pahemmin maassa kieriskellyt, mutta eipä tuo materiaali kuitenkaan heti imaise märkää eikä ainakaan ota itseensä pienestä lumisateesta. Itse asiassa Eeki meni se päällään toissa viikon talvena lätäkköön hetkeksi istumaan (kunnes riensin nostamaan pois) eikä kastunut.

H&M:n ruskea 92 cm parkatakki on viime vuoden väriä ja löytyi Traderasta. Tälläkin hetkellä H&M myy poikien puolella samanlaisia mutta eri värisiä. Tuo ruskea lienee kuitenkin suosikkini. Koko 92 cm on vähän turhankin reilu ja ulottuu Eekiä polviin, mutta se on muistaakseni pienin koko ja on onneksi kuitenkin käyttökelpoinen. En ole paneutunut etsimään toppahousuja, koska ajattelin takkia sellaisille reissuille, jolloin Eeki istuu vyötäröään myöten lämpöpussissa rattaissa.

Mietin, hankkisinko Tiitalle vielä samanlaisen tai samankaltaisen H&M:n parkan tai sitten Mini Rodinin skottiruutuisen villakangastakin. Kaupassa olisi näppärä, jos tarvitsisi riisua vain takki, ja toisaalta juhliin mennessä takki olisi haalaria tyylikkäämpi vaihtoehto. Pitäisikö sitten hankkia vielä toppahousutkin? Liikumme jalan tai julkisilla, ja aina tulee kuitenkin vastaan joku houkutteleva lumikinos, tai lapsi vetää lipat jäällä, jonka päällä on vettä, eli siinä sitä sitten oltaisiin märin farkuin, vaikka olisivat kuinka vuorilliset.

Eli: Takki vaiko ei? Eekin haalariin mätsäävä ruudullinen villakangastakki vai H&M:n parka? Sama ruskea vai erivärinen? Ja mikä takin kanssa kävisi housuiksi?

lauantai 19. lokakuuta 2013

Eeki 1,5 vuotta

3-vuotias sisko kutsuu veljeään edelleen nimellä Eeki. Eeki onkin minusta hauska nimi. Myös äitini pitää siitä, koska se tulee kuulemma hänen isänsä nimestä Erkki, vaikka sitähän sisko (joka kutsuu itseään nimellä Tiita) ei tiedä. Ajattelinkin vastedes käyttää näitä nimityksiä sisaruksista. Voi olla, että Eeki itse kutsuu itseään nimellä Shiaa, koska hän toistelee sitä paljon ja Tiitakin kutsui häntä viime vuonna Chihuahuaksi ("Shi-vauva").

Eeki täytti vastikään 1,5 vuotta. Tällä viikolla oli myös 1,5-vuotisneuvola. Eeki on keskimittainen ja hoikka. Hän osasi piirtää viivoja ja rakentaa palikkatornin. Hän ei edelleenkään hätkähtänyt rokotuksista. Tosin laastaria ei olisi sen jälkeen saanut laittaa. Hänen käyttämiinsä sanoihin lukeutuvat ainakin mamma, pappa, äiti, hei hei, tack tack, hei hei, nej, ei, nam nam, titta, där, titta där, Tiita, mmmm (= halataan), sssss (= ota syliin). Terveydenhoitaja tuumi, että olisi hyvä aloittaa päivähoito, josta löytyisi samanikäisiä kavereita, mutta luulen kuitenkin, että isosiskosta on seuraa tarpeeksi. Lähellä asuva serkku on suunnilleen samanikäinen, ja eivätpä nuo pienet serkukset ole toisiaan juuri noteeranneet. Kielenkehityksellekin päivähoito olisi kuulemma hyväksi, mutta kai nykytilanne on vielä ihan normaali 1,5-vuotiaalle, vaikka jotkut tietysti puhuvatkin samanikäisinä jo lausein. Otaksuisin, että vielä ehtii hyvin.

Keskustelut Eekin kanssa menevät usein näin:

Minä: - Onko hauskaa?
Eeki: - Ei.
Minä: - Ai ei? Onko kurjaa?
Eeki: - Ei!
Minä: - Onko sitten tylsää?
Eeki: - Ei.
Minä: - Onko ihan tavallista?
Eeki: - Eijei.
Minä: - Ei ole hauskaa eikä tylsää?
Eeki: - Ei.
Minä: - Vaihdettaisiinko puheenaihetta?
Eeki: - Ei (nauraa).

Nämä keskustelut Eekin kanssa ovat minun ja miehen huvituksia. Tiitaa ne joskus harmittavat.

Minä: - Haluatko lähteä ulos puistoon liukumäkeen?
Eeki: - Ei!
Tiita: - JOO, EEKI, JOO! Joo puistoon!

Ihmiseksi, joka on juuri oppinut kävelemään, Eeki viettää päivästään paljon aikaa lattialla ja maassa maaten. Oheistoimintaan kuuluu potkiminen, heittäytyminen, pään takominen lattiaan, kirkuminen ja ein tai nej'n huutaminen. Reaktion saa aikaan melko lailla mikä tahansa, erityisesti menopelien jumittaminen johonkin esteeseen. Tilanteen rauhoittamiseksi varastoon on jo viety potkuauto ja taaperokärryt, seuraavaksi sinne lähtee leikkiostoskärry. Eeki kyllä tyyntyy nopeasti eikä huuda kauaa.

Menopelien lisäksi suosikkileluihin lukeutuvat pikkuautot, junat, legot, tietokoneet, pallot, huuliharppu ja lavuaarin tulppa, jonka voi löytää mistä tahansa muualta paitsi vessasta. On ollut jännä huomata, että Eekiä ei lainkaan kiinnosta pehmolelut ja pienet figuurit, joita Tiita on pienestä asti kanniskellut mukanaan. Tiitan harmiksi Eeki tykkää leikkiä nukkekodilla ajelemalla huoneissa leikkiautoilla. Myös legopalikat ovat autoja, joita Eeki työntää lattialla suullaan päristen. Meillähän siis ei edes ole autoa.

Tyypillisiä paikkoja: maassa mullittelemassa, autoilemassa nukkekodissa ja mamman sylissä.

Erona siskoon on sekin, että Eeki haluaa tehdä asioita itse. Samanikäistä Tiitaa sai ja pitikin syöttää ja pukea, mutta Eeki haluaa syödä itse, pukea itse (taidoissa vielä tietysti puuttuu) ja riisua itse. Bodyt ja haalarit ovat tarpeen, koska Eeki on varsin näppärä riisumaan itseltään housut ja vaipan ja pissaamaan lattialle.

Yhdessä sisarukset muun muassa laulelevat paljon. Sanoista ei ihan saa selvää, mutta melodiat ovat Eekilläkin hallussa. Eekin suosikkeihin lukeutuu ainakin Hämä-hämähäkki viittomineen. Monesti vieraatkin ovat ulkona tulleet kommentoimaan lasten laulua. Tiita hymyilee takaisin, mutta Eeki piilottaa ujona kasvonsa. Vieraita ihmisiä hän siis arastelee, mutta muita pelkoja ei ole. Tiita on tietysti Eekin tärkeä leikkikaveri, joskin eripuraakin syntyy. "Jag älskar Eeki", Tiita sanoo usein. Eeki ei osaa sanoa samoin, mutta tykkää kyllä halailla ja pussailla siskoaan. Hän tulee myös mielellään vanhempiensa syliin istumaan, ja tuota "mmmm" eli "halataan" ja "sssss" eli "syliin" kuullaankin monta kertaa päivässä.

torstai 10. lokakuuta 2013

Bryggartäppan - vanhaa Södermalmia lapsille

Pitää varmaan jossakin vaiheessa kirjoittaa uusiksi joskus aiemmin laatimani postaus Södermalmin kierroksesta. Kirjoituksessa painottui shoppailu, mutta löytyy Södermalmilta lapsillekin sopivaa ajanvietettä.

Löysimme soman Bryggartäppan-puiston läheltä Skanstullin metroasemaa (linkin kautta löytyy tarkempia tietoja ja kartta). Pienet rakennukset - muun muassa asuintalo, sepän paja, taverna, navetta ja kanala - oli tehty muistuttamaan 1800-luvun loppupuolen Södermalmia. Esimerkiksi reitti liukumäkeen oli herttainen: ensin lapset menivät ovesta sisään ja leikkivät hetken keittiössä, sitten kiipesivät kapeat portaat ylös makuuhuoneeseen, jossa he lepäilivät hetken sängyssä, sen jälkeen huhuilivat ikkunasta, kunnes sitten konttasivat liukumäkeen ja laskivat alas.


Hiekkalaatikon vieressä oli pieni kioski, jossa saattoi myydä leipomiaan hiekkakakkuja. Pikku puistosta löytyy myös puinen labyrintti ja hevonen rattaineen.

 

H&M All For Children

Tätä on odotettu! Ainakin minä saatoin jo kuvitella kaksi pientä merten kauhuani kolmikolkkahatuissaan ja saappaissaan, joten olin tänään tiukasti asemissa odottamassa H&M:n All For Children -malliston julkaisemista. Malliston tuloista 25% menee Unicefille.


Sain onneksi suunnilleen kaiken haluamani, vaikka saappaat näkyivät hupenevan kovaa vauhtia. Kaupoista näitä vaatteita saattaa nettisivun mukaan löytää pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereelta ja Turusta, Ruotsistakin tietysti useammasta paikasta, jotka ovat listattuna osoitteineen puljun nettisivuilla. Myös ranskalainen Little Fashion Gallery -nettikauppa ilmoittaa alkavansa myydä mallistoa tänään. Olen kytännyt myös heidän nettisivuaan varmuuden vuoksi, mutta vielä vaatteita ei ole siellä näkynyt. Kas, nyt tätä kirjoittaessani lne ilmaantuivatkin sivuille. Ja oho, halvemalla kuin H&M:n sivuilla. Olen tuolta tilannut ja saanut vaatteeni vaikeuksitta, joskin postimaksuista pulitin pitkän pennin. Tällä kertaa kuitenkin näyttäisi olevan niin, että sen minkä postimaksuissa menettää, niin noissa vaatteissa säästää. Tosin ainakin tällä hetkellä vielä valikoima Little Fashion Galleryn sivuilla on pienempi: ei löydy esimerkiksi tummansinisiä polvihousuja.

Onko teille tulossa näistä mitään, ja jos, niin mihin käyttöön? Mitkä olivat hittejä, mitkä huteja ja miksi?

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Muumi-diskossa

Kävimme viime viikolla taas Helsingissä päiväristeilyllä. Olisi kiva välillä käydä myös Turussa, mutta Helsingin-paateilla on lyömätön aikataulu verrattuna turkulaisiin. On hieman eroa siinä, meneekö laivan pallomereen kello 17 vai kello 20-21, puhumattakaan siitä, millaista on nousta lasten kanssa aamulla ennen kukonlaulua verrattuna Helsingin-laivojen saapumisaikaan noin kello 10. Risteilyjä löytää sunnuntai-torstai-välillä hyvin edullisestikin. Tällä kertaa maksoin reissun Traderasta ostamallani kupongilla. Vastaavia on Huuto.netissäkin paljon myynnissä.

Käytämme molempia laivayhtiöitä. Kummallakin on puolensa. Kun vertaa Helsinkiin kulkevia laivoja, Viking Line on usein edullisempi. Isona plussana minulle on Viking Linen laivoissa myös se, että rattaita ei tarvitse laittaa kasaan saadakseen ne hyttiin. Nimittäin siinä vaiheessa, kun Siljalla puran rattaista tavaroita taittaakseni ne kasaan tai vastaavasti kannan ne hytistä käytävälle ja pakkaan kamat uudelleen, lapset ovat jo kaukana. No, Tiita onneksi tottelee ja olisi siellä kaukana vain komentamassa veljeään takaisin, mutta Eekin kanssa homma menee näin: kanna hoitolaukku hyttiin, ota Eeki kiinni ja palauta huutavana hyttiin, ota rattaiden alta vaipat ja vie hyttiin, hae Eeki ja kanna huutavana hyttiin, ota rattaiden alta vaihtovaatteet ja kanna hyttiin, nouda protestoiva Eeki ja vie hyttiin... Vieressä viisi kiinalaista turistia nauramassa ja viemässä lapsilta leluja kädestä, koska siitä saa hauskoja valokuvia. Muistaakseni peräti kaikissa Siljan laivoissa kaikissa hyteissä, joita olen kokeillut (Promenade, A, B, C, E), on oviaukon jälkeen peilipöytä, joihin rattaat (Teutonia Mistral S ja Mountain Buggy Duet mutta ei pikkuinen Bugaboo Bee) jäävät kiinni.

Siljalla on sitten omat plussansa, jotka kompensoivat hintaa ja ahdasta sisäänkäyntiä hyttiin. Serenadella ja Symphonylla - jotka ovat kutakuinkin identtisiä - on molemmissa komea kävelykatu putiikkeineen. Mahdollisesti jopa isomman vaikutuksen minuun on rattaallisena tehneet Siljan laivojen hissit, joita ei kauan tarvitse odottaa, niin monta niitä on. Viking Linen laivaan astuessa saa kyllä odottaa hissien luona tovin jos toisenkin, että pääsee hyttiin.

Lapsilla on selvästi oma suosikkilaiva, ja Tiita osaa asian ilmaistakin. Viking Mariellan leikkipaikalla hän toistelee haluavansa mennä sinne toiseen leikkipaikkaan, sinne, missä on vaaleanpunainen liukumäki. (Mariellan leikkipaikka onkin aika rasittava aikuiselle, vaikka sinänsä hieno - potkuautoja, mutta ei tilaa ajella niillä, huikea temppurata, jossa lapsia on vaikea vahtia, pallomeri, johon pienimmät eivät saa mennä ja jossa isommat lapset hyppivät ylhäältä kiipeilytelineistä pienempien päälle.) Hän haluaa saada Pikku Myyltä oman ohjelmalehden. Hän haluaa nukkua Eekin kanssa minun vieressäni, mikä onnistuu Siljalla työntämällä alapedit yhteen parisängyksi. Suosikkilaivat ovat siis Silja Serenade ja Symphony. Ville Viking -kissa ei herätä ollenkaan samanlaisia tunteita kuin Muumipeikko ja Pikku Myy.

Tällä reissulla testasimme ensimmäistä kertaa Siljan Muumi-diskon. Yökerhossa tanssittiin Pikku Myyn ja Muumipeikon johdolla muun muassa Frööbelin palikoiden tahdissa. Vähän huoletti, onko äänenvoimakkuus liian kova ja muutenkin ympäristö pelottava etenkin Eekille, mutta hän ei missään nimessä halunnut syliin, ei edes pitää kädestä kiinni, vaan käveli ympäri tanssilattiaa peppu ja kädet heiluen.


Muumi-disko oli iso hitti, jota Tiita muistelee vieläkin päivittäin. Diskon jälkeen hän olisi vielä halunnut seurata hahmoja nähdäkseen, minne he menevät nukkumaan. Hänet oli kuitenkin helppo suostutella hyttiin, kun muistutin, että hän pääsee viereeni nukkumaan.

Valot sammutettuani ja lapset peiteltyäni otin Tiitaa kädestä kiinni. Pimeydestä kuului: "Nej hålla! Tiita osaa itse nukkua!" Hyvä on, irrotin otteeni (ja vähän nauroin äänettömästi). Hetken päästä kuului sama ääni: "Mamma, hålla!"

Sekä Siljan että Vikingin laivoilla saa ilmaiseksi lainaan matkasänkyjä ja sängynlaitoja sekä panttia vastaan (jotain 40-50 euroa käteistä) rattaita. Ainakin Siljan laivoilla rattaat saa ilmeisesti viedä myös laivasta ulos, kun käy maissa.

Aamulla Tiita heräsi ja pomppasi heti istumaan, siten kuin elokuvissa herätään pystyyn painajaisista. Tämä ei ollut painajainen. "Tiita tanssii Pikku Myyn kanssa! Pikku Myy halaa Tiitaa!"

Muumi-diskoon toivomme siis pääsevämme toistekin. Vikinginkin laivoja tulee silti todennäköisesti käytettyä. Sanottakoon vielä, että vaikka pisteet Helsinki-Tukholma-välillä menevät mielestäni Siljalle, Viking Line on ykkönen Turku-Tukholma-välillä - joskin uuden Gracen myötä Vikingistä on tullut Siljaa tyyriimpi valinta.

Maissa tuli taas käytyä kirpparilla Pallokalassa. Olin ajatellut vieväni seuraavaksi sinne tavaraa joskus keväällä, mutta pakkohan oli käyttää tilaisuutta hyväksi, kun siellä on nyt Mutsiviikot eli saatoin viedä omiakin vaatteitani myyntiin. On muuten ollut tosi myönteinen kokemus myydä Pallokalassa. Myyntipaikan nättinä pitäminen sisältyy tosiaan hintaan. Ostajille on kelvannut niin 0,50-2 euron halvimmat vauvanvaatteet kuin sitten ne reippaasti kalliimmat haalarit ja tyllimekotkin. Ja kun kysyntää näköjään löytyy hyvin, niin sen myötä tarjontaakin. Joka kerta olen löytänyt jotain kivaa lapsille. Tällä kertaa jopa itselleni löytyi jotain, muun muassa imarteleva ja laadukkaan oloinen Cosin mekko 15 eurolla. Eekille oli tarkoitus ostaa Kuomat, mutta talvikengät viedään kuulemma suunnilleen saman tien, kun ne kirpparille tulevatkin.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Sunnuntaikävelyllä

Tänään taidettiin tehdä Eekin ensimmäinen kunnollinen kävelyretki. Aiemmin olen lastannut hänet rattaisiin, kun olemme menneet vaikkapa puistoon. Nyt hänkin pääsi kunnolla jaloittelemaan syksyisessä metsässä. Ilme oli keskittynyt ja iloinenkin.


Kuljettuamme Nyckelvikenin luonnonsuojelualueen halki lapset pääsivät muun muassa silittelemään lampaita. Monenlaista muutakin ihmeteltävää löytyi, kuten lehmiä ja traktori isoine renkaineen. Menimme rantaan heittelemään kiviä, mutta lopetin sen ajanvietteen lyhyeen, kun Eeki oli koko ajan pyrkimässä veteen ja Tiitakin alkoi jo riisua vaatteitaan ja sanoi menevänsä uimaan. Onhan täällä lämmintä, mutta ei nyt sentään ihan niin lämmintä.

Pipot Oikukas, haalari Molo 92 cm, takki Molo 104 cm, kurahousut Ticket 98 cm, Tiitan saappaat Bisgaard, Eekin saappaat Crocs.

Sopii muuten mainiosti yhteen nuo Molon vaatteet ja Oikukkaan farkkutähtipipot. Eeki on onneksi lakannut heittämästä pipoja päästään. Tiitan asuun olisi paremmin sopinut housuiksi ne monesti aiemminkin nähdyt tummansiniset Ticketin välikausihousut, samoin saappaiksikin pikemmin pinkit Crocsit, vaan eipä niitä näkynyt lähtiessä missään. Ovat kai molemmat dagiksessa. Eli eipä niitä kuravaatteita varsinaisesti olekaan lainkaan liikaa, ainakin jos niitä vie päiväkotiin ja jättää sinne. Kurahousut puin tällä kertaa takin päälle, kun housut olivat muuten yläosastaan niin isot. Voisikohan tulkita Eekin ottaneen kasvuspurtin, kun viimeksi haalarin ollessa päällä pohkeiden tähtiheijastimia ei näkynyt lahkeiden poimujen alta ja nyt näkyikin jo puolet?

Paljon näkyi muitakin perheitä sunnuntaikävelyllä. Oli vakosamettihousuja, vaaleita lenkkareita ja tyllihameitakin. Kuitenkin meidän lapsilla oli kotiin palatessa vaatteiden niskaan asti rapaa, mutaa ja syksyn lehtiä, joten eiköhän asuvalinta osunut sikäli nappiin.

torstai 3. lokakuuta 2013

Sees syys

Hyytävä tuuli tyyntyi, ja tällä viikolla on taas ollut seesteisen aurinkoista ja lämmintäkin, päivisin +10 astetta. Ulos ei ole tarvinnut niin paljon pynttäytyä. Viime viikolla piti pukea sekä välikausivaatteet että villaa, tällä viikolla on voinut valita joko tai.

Neulehattu The North Face, villapaita mummin kutoma, safaritakki Mini Rodini 80/86 cm.

Talvivaatteitakin ollaan päästy testaamaan pikaisesti parvekeolosuhteissa leluilla ja maidolla motivoiden. Tiitaa ei nyt näy kuvissa, mutta hän on oma-aloitteisesti sovitellut myös pikkuveljensä vaatteita ja on jo moneen kertaan hehkuttanut, miten hän lumen tullessa menee pulkan kyytiin ja ottaa Eekin syliin. Mahtuuko kaksi lasta istuimelliseen vauvapulkkaan, vai pitääkö siis nyt hankkia myös uusi pulkka?

Vasemmalta: Molo Pyxis Sub Yellow 86 cm, CTH Minin Carl-hattu, Rodinin musta välikausihaalari, H&M:n parka 92 cm, PO.P:in hattu 48/50.

Lapuista huolimatta tuo Pyxis-haalari ei ole uusi vaan uudenveroinen käytetty, ostettu Facebookin kirppisryhmästä. Lumettomille keleille löytyy samankokoinen sininen Polaris, joka istuu Eekille paremmin. Pyxis-malli tekee hänestä paljon rotevamman näköisen. 

CTH Minin Carl-hatussa kokoarvio meni kohdilleen. 52 cm hattu sopii hyvin Eekin 51 cm päähän, ja voi jopa olla, ettei hän välttämättä heitä sitä päästään talvella. Carl-hattuja on muuten edelleen alessa Oii Designilla.

Olen iloinen, että muistin tuon viime talven H&M:n tosi kauniin ruskean karvareunuksisen parkatakin ja vielä satuin löytämään sen käytettynä - budjettiversio Mini Rodinin tämän syksyn pandatakista. H&M:llä on myös tänä syksynä myynnissä poikien puolella hyvännäköisiä parkatakkeja vihreänä ja sinisenä.

Noiden PO.P:in fleecevuorattujen neulehattujen koko ilmeisesti vaihtelee. Meillä on punainen ja vihreä 48/50. Näistä vihreä oli liian pieni Eekin 51 cm päähän, ja punainen vähän liian iso. Sen sijaan Tiitalle (54 cm) se on hyvä. Mustankin ostin käytettynä samankokoisena. Saa nähdä, kenelle se sopii, jos kenellekään.

torstai 26. syyskuuta 2013

Puolitoistavuotiaan välikausihaalarit

Kohta puolitoistavuotiasta Felixiä ei ole viime aikojen ulkovaatepostauksissa näkynyt, mutta myös hän on päässyt nautiskelemaan märistä kylmistä keinuista ja liukumäistä. Hiljattain hän vielä pelkästään konttasi, mutta viime päivinä hän on enimmäkseen kävellyt.

Hurraan uudelle taidolle jo ihan vaatteidenkin puolesta. Molon ohuet sadehousut kerkesivät kuitenkin jo reikiintyä (tietysti). Mini Rodinin musta Pico-haalarikin on pystyasennossa enemmän edukseen, eivätkä kengätkään lähde enää jaloista, vaikka haalarissa ei jalkalenksuja olekaan. Haalari on kooltaan 80/86 cm, ja se on juuri sopiva Felixille, joka lienee hivenen päälle 80 cm.

Olen kerännyt Felixille hienon valikoiman pipoja vain saadakseni huomata, että ne eivät kauaa pysy päässä. Ne eivät ole Felixin mielestä hänen juttunsa. Kypärämyssy on tällä hetkellä ainut, joka pysyy. Onneksi meillä sattui olemaan hieno Aarrekidin Puutarhassa-kuosinen. Fridakin on useasti pyytänyt itselleen samanlaista, mutta Felixin myssy on muistaakseni kaikista isoin eikä mahdu Fridalle. Felixin 51 cm päähän se on hyvä.

Punainen pipo Mini Rodini 48/50, kypärämyssy Aarrekid, tennarit Reima, haalari Mini Rodini.

Pico-haalarin lisäksi käytössä on ollut myös ensi kevääksi aiottu Molon denim-kuosinen Polly-välikausihaalari kokoa 92 cm. Se on vielä niin iso, että pohkeiden isot tähtiheijastimetkin jäävät piiloon lahkeiden makkaroiden alle, mutta materiaali on kuitenkin niin kevyttä ja pehmeää, ettei näy haittaavan kokemattomampaakaan kävelijää. Tämän kanssa sopisivat varmaan hauskasti hankkimani Oikukkaan farkkutähtipipot, mutta enpä ole ehtinyt arvioida sopivuutta, kun ne ovat jo lentäneet lattialle. Eli kypärämyssyllä mennään.

Välikausihaalari Molo 92 cm, goretex-kengät Vincent, välikausihanskat Tähti Jonathan.

Kevääksi on siis tuo Molon haalari. Ajattelin lisäksi siihen mennessä hankkia kaksiosaisen setin. On näppärää, kun voi vaikka sään lämmitessä tai kauppaan mennessä riisua vain takin. Housut saisivat mielellään olla samanlaiset kuin Fridalla nyt eli Ticketin henkselilliset Ontario-housut (Ontario Bib Pants). Takkikin voisi kenties olla samanlainen kuin Fridalla eli Molon softshell, joskin sitä uudempaa mallia, jossa on isompi vesipilari. Hankinnoilla ei ole sikäli kiire, että sää nyt ei varsinaisesti näytä olevan lämpenemään päin. Aamuisin on jo pakkasta, ja välikausihaalareiden alla villaa.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Aurinkoisen alkusyksyn takkeja

Taannoin esittelin Fridan sadesäälle sopivia settejä, mutta on meillä niiden lisäksi "pari" muutakin takkia. Vähän hävettää niiden määrä, mutta toisaalta en henno luopua yhdestäkään ja kaikille on ollut käyttöä. Lisäksi Felix kasvaa kohisten, ja osa takeista siirtyy sitten myöhemmin hänelle. Osa takeista on ollut käytössä jo yli vuoden. Ihan mahtavaa, koska pikemminkin kiinnyn vaatteisiin kuin kyllästyn niihin, ja vauvakoon vaatteissa on harmittanut, kun ne ovat jääneet niin nopeasti pieniksi.

Cupcaken  hiippahuppuista tuulitakkimaista takkia (koko 98 cm) on käytetty sadesäällä kesällä (vesipilari 3000), ja nytkin Frida valitsee sen mielellään. Tämä takki on tainnut eniten kerätä ventovierailta ihasteluja, mutta ei taida siitä huolimatta siirtyä Felixille.


Molon softshell-takki (104 cm) pitää jonkin verran vettä (vesipilari 3000 - uudemmissa malleissa muistaakseni 10 000 eli ovat täysin vedenpitäviä), on pehmeä ja lämmin. Tänään aamulla se puettiin päiväkotireissulle päälle sen vuoksi, että on tänään on tosi navakka tuuli ja takeistamme tämä tuntuisi pitävän tuulen parhaiten. Tämä siirtyy sitten myöhemmin Felixille. Itse asiassa tekisi mieli hankkia Felixille samanlainen jo nyt pienemmässä koossa, koska takki sopii niin moneen tilanteeseen. Tämä vanhempi denim-kuosi on samanvärinen kuin nuo Ticketin total eclipse -väriset välikausihousut.


Mini Rodinin safarikuosisessa Pico-takissa (92/98 cm) vetoaa kaunis kullanvärinen vuori ja hauskat pienet eläinkuviot. Takki on melko ohut eikä varsinaisesti vedenpitävä, mutta onhan noita poutapäiviäkin.


Aina ei tarvitse takkiakaan, vaan vielä etenkin aurinkoisina iltapäivinä neuletakki on riittänyt. Kuvassa on Pompdeluxin Vivi-neuletakki, jonka malliin ihastuin viime kesänä. Onneksi hamstrasin niitä alesta useamman eri värissä ja koossa, koska ne ovat sopineet useampaan eri tilanteeseen ja yksi jo valitettavasti katosi reissussa. Ticketin Ontario-välikausihousut (kuvassa 98 cm housut 99 cm pituisella tytöllä) ovat olleet mainiot. Ne pitävät veden ja vaikuttavat kestäviltä ja mukavilta päällä sekä ovat mielestäni hyvän malliset ja kivannäköiset. Frida esittelee, miten helppo vetoketju on avata ja sulkea itse. Tällaiset pitäisi saada Felixillekin.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kesän viimeinen päivä

Sunnuntaina kyläiltiin anopin luona juhlistaaksemme anopin miehen synttäreitä. Tarjolla oli ennen kaikkea omenoita: niitä oli niin parissa eri piirakassa kuin mehussakin, maassa ja puussa. Niitä sai kantaa kotiinkin rattaiden täydeltä.

Meidän lapsillemme ei omenapiirakka maistu. Frida on kuitenkin omenoiden ystävä ja popsi niitä tuoreeltaan. Pieni mehujääkin kelpasi.

Vihreä Diana-mekko, paita ja leggingsit Pompdelux (kaikki 98 cm), kengät Livie & Luca.

Felix ei tykkää omenoista eikä mikään tarjottu leivonnainenkaan kelvannut. Sen sijaan hän mieluummin nuoli krokettipalloja ja onnistui saamaan aimo hörpyn jonkun puolilleen jääneestä kahvikupposesta. Ensimmäinen kahvimaistiainen oli näköjään mieleen, kun hän yritti kiivetä takaisin pöydälle vielä santsaamaan. Kuvassa mukissa on tosin omenamehua.


Felix oli myös kiinnostunut farmorinsa pörröisistä kissoista ja isosta mustasta koirasta, joita hän hellästi silitteli.

Hattu Lindex, paita Pompdelux, housut Shampoodle, pusakka Mini Rodini, tennarit Reima.

Muina ajanvietteinä oli muun muassa uuden kävelytaidon esittely, kroketin peluu ja kestohitti-parkkitalolla leikkiminen.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Alkusyksy

On ollut ihana lämmin ja pitkä kesä, joka alkoi toukokuussa ja jatkui nyt viime viikonloppuun eli syyskuun puoliväliin asti. Kiitos, kesä! Kirjoitin aiemmassa postauksessa syksyn sadeseteistä, mutta niille ei ole ollut ennen tätä viikkoa ollenkaan käyttöä. Frida on käynyt viidesti viikossa päiväkodissa melkein kahden kuukauden ajan, eikä kertaakaan sinä aikana ole satanut tai ollut märkää. (Iltapäivisin ja viikonloppuisin tosin on välillä satanut.) Dagiksessa on käyty muun muassa seuraavan kuvasarjan asuissa, ja kurahousut ovat saaneet roikkua rauhassa naulakossa.

Paita Bobo Choses, tyllihame Pompdelux. Mekko Mini Rodini 92/98. Hevospaita Ubang, farkut Pompdelux.

Viime viikko oli siis vielä kesää, ja tämä viikko nyt selvästi syksyä. Viime viikolla oli t-paitakelit, nyt kymmenen astetta lämmintä ja sataa. Dagikseen on menty näinä parina päivänä sadetakissa, saappaissa ja farkuissa. Dagiksessa on sitten kuravaatteet omassa naulakossa aina valmiina (päädyin sitten siihen Molon settiin). Eilen Fridaa hakiessani kuulin, että ryhmä oli tehnyt retken metsään katselemaan syksyn merkkejä. Frida kertoi ylpeänä, että hän osasi itse pukea kurahousut. Hän osasi kertoa myös syksystä, että puista voi pudota lehtiä päähän.

Saappaat Bisgaard, farkut Pompdelux. Keltainen lumileopardipaita Mini Rodini. Pilkullinen vk-takki Ticket, unikkotakki Marimekko.

Frida lähtee dagikseen aina iloisena ja juttelee siitä, miten äiti sanoo hejdå (sanon tosin "hei hei") ja tulee ruoan jälkeen hakemaan. Hän parkkeeraa pyörän talon eteen ja juoksee soittamaan dagiksen ovikelloa. Hän kääntyy oveen seliin hihittäen iloisen ja jännittyneen näköisenä. Kun ovi aukeaa ja astutaan sisään, hän lamaantuu, ei osaa enää riisua vaatteitaan eikä vastaa hoitotädille tai -sedälle. Suupielet kääntyvät alaspäin mutta hän ei kuitenkaan lähtiessäni itke. Hakiessani kolmen tunnin päästä hän juoksee iloisena syliin, halaa hoitotätiä tai -setää, juoksee pussaamaan Felixiä ja selittää kovasti kaikkea koko kotimatkan. Henkilökunnan mukaan hän on hoitopäivän aikana iloinen ja leikkii hyvin muiden lasten kanssa.

Vien hänet siis aamuisin hoitoon klo 9. Ryhmässä on tällä hetkellä 12 lasta ja 3-4 aikuista. Noin puolet lapsista on tyttöjä ja puolet poikia. Frida on nuorin ja muut ovat 4-6-vuotiaita. Ensin he leikkivät hetken sisällä ja sitten menevät pariksi tunniksi ulos joko pihalle, lähipuistoon tai metsään. Kerran he ovat käyneet myös erään ryhmäläisen synttäreillä. Sitten he tulevat sisään syömään. Nirso tyttömme on maistanut muiden lasten esimerkkiä seuraten monia uusia ruokia ja joistakin on jopa tykännyt. Nyt maistuu kotonakin riisi, kana, perunamuusi, lihapullat, näkkileipä ja pasta. Ruokailun jälkeen on rauhoittumishetki, jolloin lapsille luetaan kirjaa. Silloin eli klo 12 tulen hakemaan Fridan kotiin.

Dagiksessa opittuja sanoja ja lauseita: färdig (ruokailun jälkeen), jag vill ha macka ("haluan leipää", jos ruoka ei maistukaan), min ja mina (minun), min tur (minun vuoroni), akta (varo), akta mig, snälla ja pleasekompis (kaveri) sekä monen kompiksen nimet. Kaverit ovat jostain syystä kaikki tyttöjä, vaikka ennen päiväkodin aloitusta hän ei erottanut tyttöjä ja poikia toisistaan. Pukeutumisen suhteen on päiväkodin myötä alkanut kiinnostaa mekot, hameet, korut ja hiuspinnit. Kaupassa hän hypistelee Hello Kitty -juttuja ja sanoo: "'Eva' har också." Toisaalta en kuitenkaan saa pukea hänelle hiuspantoja edes juhliin. "Nej! Sluta, mamma!"

torstai 12. syyskuuta 2013

Pompdeluxia Pallokalassa

Ja taas mennään!

Minun piti mennä hakemaan aiemmat tavarani pois Pallokalasta, mutta sen sijaan menenkin viemään sinne lisää. Tein nimittäin kotona inventaariota ja huomasin, että Frida ei tarvitse Ticketin kukallista välikausihaalariaan eikä Felixille sovi tänä talvena Fridalta pieneksi jäänyt Molon haalari. Muitakin ylimääräisiä ulkovaatteita löytyi vielä. En millään jaksanut kuvata haalarien peppuja, polvia ja jalkalenksuja, joten päätin viedä nekin kirpparille. No, Molon haalari sattumoisin löysi uuden omistajansa nyt juuri ennen lähtöä. Sen tekemää tilaa paikkasin Pompdeluxilla, koska huomasin, että Pallokalassa on huomenna Pompdeluxin uuden malliston esittely - hauska idea, kun ainakaan minulle ei ole luontevaa tai aina mahdollistakaan lähteä vieraiden ihmisten vaatekutsuille.

Tässä jotain nyt mukaan lähteviä:



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Syksyn sateille

Tapanani on ylikompensoida vaatehankinnoissa aiempia puutteita. Kun ensimmäisenä talvena oli vain yhdet toppahanskat, joiden kadotessa olimme pulassa, seuraavana talvena oli sitten niin monet, että oli hankala löytää niiden joukosta paria. Alkukesästä ei ollut Fridalle oikein mitään sopivankokoista vedenpitävää vaatetta, joten nyt on sitten syksyksi senkin edestä.

Olen pannut merkille, että päiväkodissa muiden naulakoissa on sadetakki, kurahousut, kurahanskat ja saappaat. Minä olen aina sään mukaan pakannut mukaan vaatetta, mutta voihan sää yllättäen muuttua ja toisaalta saattaa vaatekassi unohtua rattaiden alle, kuten kerran kävi, joten ehkä olisi hyvä minunkin viedä sinne ainakin yksi setti. Mutta mitkä?

Kuvan takit: 98 cm ihana puuvillavuorinen Marimekon sadetakki, 98/104 cm pirteä keltainen Molon sadetakki sekä hempeä 98 cm Ticketin Lena-välikausitakki, jonka vesipilari on 10000, vaikka se ei kumimainen pinnaltaan olekaan kuten nuo muut. Mustat 98 cm kurahousut vasemmalta ovat Ticketin, siniset sateenkaariolkaimiset Molon 98/104 cm ja tummansiniset (Total Eclipse) välikausihousut Ticketin Ontario-housut kokoa 98 cm, ainoat, joita on toistaiseksi testattu ja tosi hyvät ovat olleet. Pipot ovat Mini Rodinin. Pinkit saappaat ovat Traderasta ostetut Crocsit ja keltaiset Bisgaardit. Näistä Crocsit ovat Fridan suosikit. Myös goretex-kenkiä löytyisi, mutta Frida tykkää saappaista siinä määrin, että mahtaakohan goretexeille olla käyttöä. Ei ainakaan keväällä ollut.


Kuvan hanskojen toimivuudesta käytännössä ei ole mtään käsitystä. Punaiset ovat Tähti-Jonathanin välikausihanskat, joiden vesipilari on 10000. Pinkit keskellä ovat Jonathanin Classic-välikausihanskat, joiden vesipilari on 5000. Siniset ovat Molon välikausihanskat. Kruunukuvioiset pinkit ovat kirpparilta ostetut fleecevuorilliset kurahanskat. Lisäksi on arsenaali pieniä villatumppuja.

Mitä sinne naulakkoon nyt siis kannattaisi viedä? Vedenpitäviä välikausivaatteita vai rehellisiä kuravaatteita? Mitä kestävät vesipilari 5000 hanskat?

perjantai 6. syyskuuta 2013

Pallomerenkäyntiä

Käväistiin sitten taas Helsingissä kääntymässä. Laiva oli Silja Serenade. Tykkään Helsinkiin matkustaessani valita Siljan ja Turkuun päin mennessä Viking Linen. Matka alkoi hyvin, kun ovella olivat vastassa Muumipeikko ja Pikku Myy, joka ojensi lapsille ohjelmalehtiset. Frida pyysi monta kertaa matkan aikana saada lukea lehteä, jonka Pikku Myy antoi. Sitten hän tutki lehteään tärkeänä.

Fridalle reissun parasta antia olivat Pikku Myyn lehden lisäksi pallomeret, liukumäet ja elämän ensimmäinen kasvomaalaus. Hän valitsi jäätelön kuvan poskeen. Paluumatkalla hän halusi jäätelön kuvan käteen. Niitä sitten tutkittiin monta kertaa peilistä.

Felix tykkäsi myös pallomerestä ja liukumäestä sekä potkumoposta ja junaradasta, jonka parissa hän leikki parikin tuntia yhteen menoon, kunnes oli välillä aika lähteä syömään. Muut leikkihuoneen vanhemmat ja isovanhemmat oikein ääneen ihmettelivät, miten voikin olla rauhallinen ja keskittynyt lapsi.

Tuolla leikkihuoneessa oli muuten tosi kylmä. Etenkin pallomeren lattia oli jäätävä. Reilusti paksummin vaatetta olisi saanut olla päällä.


Rattaamme (Mountain Buggy Duet) eivät mahtuneet hytin ovesta kuin taitettuna (tai ovesta kyllä, mutta Siljan hyttien oviaukon jälkeen tulee yleensä joku este, onkohan se nyt se peilipöytä), joten lainasin Siljalta rattaita. Kuulemma ne olisi saanut ottaa maihinkin. Kuten tavallista pyysin hyttiin myös matkasängyn ja sängynlaidan. Kävin infossa niitä kysymässä jo heti laivaan noustua. Ilmeisesti hyttiin oli jo valmiiksi tuotu yksi matkasänky, joten meidän tullessamme hyttiin siellä olikin niitä kaksi. Kaksi matkasänkyä, neljä vuodetta - ja molemmat lapset halusivat nukkua minun sängyssäni. Vasta paluumatkalla hoksasin, että saan alasängyt siirrettyä yhteen parisängyksi. Onneksi sentään edes tuolloin.

Pallokala Poksissa oli erittäin kätevää, että lapsille on siellä leikkinurkka, tv, dvd:itä ja vessa. Muuten olisi myyntipisteen järjestäminen ollut hyvin haastavaa. Jos joku miettii, mitä viedä sinne nyt myyntiin, niin kuulin 80 cm välikausihaalareita ja -housuja tiedusteltavan useampaan otteeseen. Omastakin loosista lähti heti 74/80 cm Molon kurahousut, vaikka niissä oli reikä polvessa. Toisaalta hinta oli euron, joten ehkä se sopi tuunaajan kukkarolle. Myös Pompdeluxin sukkahousuille näytti olevan kysyntää. Olen lisäksi kuullut, että myyntipisteestäni on lähtenyt Mini Rodinin bikerhaalari ja sulkapaita. Muuten minulle on vielä mysteeri, miten on mennyt ja saako paljon kantaa takaisin. Jännää. Mahtava juttu muuten etenkin näin ulkopaikkakuntalaiselle myyjälle, että myyntipaikan hintaan sisältyy järjestely. Siellä kävi eräskin myyjä loosillaan ja totesi, ettei siellä tarvitsekaan mitään tehdä, kun paikka oli pidetty kunnossa. On myös hauska seurata kirppiksen Facebook-sivulla kuvia eri myyntipaikoista. Myyjälle on hyvä, että mainostetaan, ja toisaalta myös ostajana on mielenkiintoista vahtia paikan tarjontaa.

Tapasin myös pari blogin lukijaa! Oli kiva, kun tulitte tervehtimään. Toivottavasti en vaikuttanut tylyltä tai mitään. Olin vain hämilläni. Teittekö löytöjä? Meille lähti parit kengät ja unipussi.

Piipahdin taas Tamineessakin. Se oli tällä kertaa reippaasti edellistä siistimpi, joten ehkä ensimmäisellä kerralla oli jokin siivouspäivä meneillään. Rattaat piti kyllä edelleen jättää ulos, joten tosi pikaiseksi piipahdukseksi jäi taas. Ulkona oli tuollainen samanlainen sininen Plaston mopo kuin kuvassa Felixillä oli laivalla. Mopo maksoi muistaakseni vain vitosen. Mietin sen ostamista, mutta sitten tuumin, että eihän Felix osaa sillä ajaa. Olemme monesti kokeilleet, ja aina hän on mennyt siihen keskelle syvennykseen istumaan polvet maassa. Sillä tyylillä ei pääse mihinkään. Paluumatkalla kokeilimme sitten vielä samanlaista mopoa laivalla, ja yllättäen tällä kertaa homma sujuikin. Ensi kerralla voisin siis ottaakin sen mopon, mutta epäilenpä, ettei sitä enää siellä sitten ole.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Paluu Pallokalaan

Fridaa jäi harmittamaan, ettei viimeksi päässyt mukaan laivalle. Mies ei ole tänään eikä huomenna kotona, joten keksin, että nythän voisimme kolmisin lähteä käväisemään taas Helsingissä, niin lapsetkaan eivät edes huomaa isänsä olevan poissa, kun ovat niin kiireisiä pallomeressä. Yhdistän tähän reissuun sellaisen itseni yllättävän peliliikkeen, että pakkasin ison määrän pieneksi jääneitä vaatteita isoihin vakuumipusseihin, pakkasin rattaiden alle ja vien Pallokalaan viikoksi myyntiin. Minulla on siis loosi numero 27 maanantaista alkaen.

Mukana on hauskoja kuoseja mm. Bangbang Copenhagenilta, Polarn O. Pyretiltä, Småfolkilta sekä retroa mm. Metsolalta ja Tutalta.


Lisäksi muutama Mini Rodinikin ja ulkovaatteita syksyyn ja talveen, kuten kuvan kissasadetakit 86-92 cm.


Ulkovaatteista mukaan on pakattu myös Pompdeluxin 104 cm takki, jota ei varmaan tulisi käytettyä. Myös muuta Pompdeluxia on pakattu mukaan, eritoten 92 cm siistejä sukkahousuja.


Kuvassa niitä sukkahousuja ja muutama muu tyttömäinen juttu, kuten Mini Bodenin 92 cm neulemekko.

Koot ovat siis väliltä 50-104 cm, hinnat vauvanvaatteiden 50 sentistä  Pompdeluxin takin 45 euroon (saa nähdä, joudunko sen roudaamaan vielä takaisinkin, mutta kun se on uusi, niin en raaskinut suorilta kauheasti laskea hintaa), vaatteita on kengistä pipoihin ja tarvikkeita vilteistä hoitolaukkuihin, tytölle ja pojalle, ja merkkejä aasta Zetaan eli Aarrekidistä Zaraan. Käykää hakemassa ainakin osa, nimittäin minulla ei ole Helsingissä imuria, jolla saisi kotiinpalaavista vaatevakuumipusseista ilmat pois... Muistan tämän jälkikäteen joko hyvänä ideana tai sinä kertana, kun jäin tullin kynsiin.

lauantai 31. elokuuta 2013

Ikast Etiket ja vaatteiden nimikointi

Minulta kysyttiin, haluaisinko testata Ikast Etiketin nimikoimistuotteita ja kirjoittaa aiheesta rehellisen arvion blogissani. Yhteydenotto osui sopivaan saumaan, kun olin jo ehtinyt mietttiä, miten nimikoida Fridan vaatteet sun muut tavarat päiväkotiin, joten minulle sopi ilman muuta. Sain siis ilmaiseksi haluamani tuotteet, ja nyt voin kirjoittaa niistä, kun olemme jonkin aikaa kerenneet niitä testata.

Valinta oli vaikea, kun vaihtoehtoja oli niin monia eikä minulla ollut oikein selvää käsitystä, mitä nimikoinnilta haluaisin. Haluanko, että nimikointi kestää pesun korkeassa lämpötilassa? Haluanko, että nimikoinnissa ei ole taustaa vai että on? Haluanko, että nimikoinnin saa pois? Haluanko, että nimikoinnissa on nimen lisäksi pieni nalle tai muu kuva? Haluanko voida itse muokata tekstiä eli hankkisinko leimasimen? Haluanko käyttää tarroja, silittää nimikoinnin kiinni tai kenties ommella? Tai no tuo viimeinen oli helppo. En halunnut ommella. Ottaisinko valmiiksi kootun paketin erilaisia vaihtoehtoja?

Päädyin tilaamaan kolme eri tuotetta: nimikointikynän, käteviä Stikins-tarroja sekä silitettäviä nimilappuja. Valitsin tarrojen lisäksi silitettäviä nimilappuja siksi, että ne tarttuvat hyvin kiinni muuallekin vaatteeseen kuin pesulappuun (Stikins-tarrojen mainostettiin tarttuvan parhaiten pesulappuihin ym. tasaisiin pintoihin), ne kestävät myös yli 60 asteen pesun (vrt. tarrojen 40 astetta) ja niihin sai nimen lisäksi kuvan, jonka avulla mainostekstin mukaan lukutaidotonkin lapsi voi tunnistaa vaatteensa.

Tekstiksi tarroihin ja silitettäviin nimilappuihin kirjoitin molempien lasten nimet, koska suuri osa Fridan vaatteista periytyy suoraan Felixille, sekä oman sähköpostiosoitteeni, jossa näkyy myös nimeni. Olisin ehkä muuten laittanut puhelinnumeron, mutta harkitsen liittymän vaihtoa enkä ollut varma, säilyykö täällä Ruotsissa numero silloin samana. Lisäksi silitettäviin lappuihin valitsin kuvaksi kissan.

Stikins-tarroissa sanotaan toimitusajaksi 7-14 työpäivää. Nyt täytyy sanoa, etten huomannut pitää lukua, millä vauhdilla ne tulivat, mutta en kerennyt ainakaan ihmetellä, missä viipyvät. Ei siis ainakaan mennyt tuon luvatun ajan ylitse, vaikka varmaan näin alkusyksystä on paljon muitakin tilauksia.

Tarrojen lätkiminen vaatteisiin on tietysti ollut mitä helpointa. Aina on löytynyt joku pesulappu tai vastaava. Ei ole tarvinnut edes peittää olennaisia tietoja, vaan olen valinnut tarran paikaksi arabian- tai norjankieliset tms. pesuohjeet tai ohjeistuksen, ettei pipoa saa käyttää yöpukuna. Olen laittanut tarroja sisävaatteiden lisäksi sadevaatteisiin, talvihaalariin, välikausihanskoihin, pipoihin sekä myös pyörään ja pyöräilykypärään.

Olen taitavasti käsitellyt sukunimen ja yhteystiedot kuvista pois. Oikeasti tarrojen teksteistä saa siis hyvin selvääkin.
Tarrat ovat myös kestäneet luvatun 40 asteen pesun. Itse asiassa kuvan mekon pesin viimeksi 60 asteessa, ja tarra on yhä paikoillaan. Tuo mekko muuten todennäköisesti ei siirry Felixille nimikoinnista huolimatta. (Tässä kuvassa olen värittänyt sukunimen ja sähköpostiosoitteen yli.)


No, lähteekö tarra sitten pois kuten luvattua? Lähti helposti ja siististi.


Kangastussista sanotaan sivuilla, että se sopii sellaisiin vaatteisiin, jota ei pestä usein. Testasin sitä kenkiin. Kynän jälki oli siistiä. Eipä luulisi haittaavan, jos teksti haalistuu. Voihan sen sitten kirjoittaa tarvittaessa uudelleen.


Silitettävien nimilappujen mukana seurasi yksityiskohtaiset ohjeet. Huolestuin hiukan siinä vaiheessa, kun silitysrauta oli jo kuumenemassa ja luin ohjeista tarvitsevani tuotteen mukana tulleen suojapaperin - mihin sen jo hukkasin? Onneksi ohjeessa mainittiin sen olevan tavallista leivinpaperia. Silittäminen oli nopeaa. Sain tosin sutattua kulman tai pari lapuista jotenkin. Testasin nämä vaatteet 60 asteen pesussa, eivätkä laput lähteneet.


Eiköhän noita lappuja tule vielä silitettyä ja tussillakin kirjoitettua, mutta tykkäsin erityisesti Stikins-tarroista, koska ne olivat niin käteviä kiinnittää vaikka kiireessä ja lisäksi ne saa halutessaan vielä poiskin. Toistaiseksi olen aina löytänyt tarralle sopivan paikan. Tarrojen luvataan kestävän 40 asteen pesun, mutta voihan tilalle helposti laittaa uuden tarran, jos aiempi lähtee. Lisäksi ne sopivat sekä vaatteisiin että tavaroihin, kuten nyt pyörään ja kypärään. Tilasin 60 tarraa, koska 30 tarraa maksoi 9,23 e mutta tuplasti eli 60 kappaletta vain 11,95 e. Voisin hyvin tilata Stikinsejä jatkossa ihan omallakin rahalla.

perjantai 30. elokuuta 2013

Heppamekko ja muita Rodinin uutuuksia

Eilen tuli myyntiin Mini Rodinin syksyn malliston toinen osa. Ihastuin moneenkin kuosiin, ja budjettiin sopi tällä erää Fridalle heppamekko ja keltainen lumileopardipaita, jotka yllättäen saapuivat jo tänään.

Frida ihastui mekkoon ja halusi sen heti päälle. Yleensä pesen vaatteet ensin, mutta heppamekko kävi ruokakaupassa ennen pesukoneeseen päätymistä. Tilatessani arvoin kahden koon väliltä. Halusin mekon, joka sopii heti eikä joskus myöhemmin. Frida on 98,5 cm pitkä. Tällä hetkellä sopivat Mini Rodinin frillamekot ovat kokoa 92/98 cm ja niistäkin ovat hihat pitkähköt. Heppamekko oli eri mallinen kuin frillamekot, joten en tiennyt mitoituksesta. En halunnut tolkuttoman pitkiä hihoja mutta en myöskään liian lyhyttä helmaa. Päädyin kokoon 104/110 cm, joka on mielestäni hyvä koko ja ihan käytettävä, vaikka hihoissa onkin pituutta.


Malliston ensimmäisestä osasta en juuri piitannut, vaikka ehkä sellaisen rusettimekon ja jotain pingviiniä saattaa joskus meille tullakin. Maastokuosi ei vedonnut yhtään. 

Olin miettimässä välikausihaalaria Felixille, kun mallisto Pico-haalareineen ilmestyi. Musta Pico-haalari oli vaihtoehdoistani miehen suosikki, joten ostin sitten sen. Vähän siinä häiritsee ne seikat, joiden etukäteen arvelinkin saattavan kiusata. Musta on mielestäni meidän lapsillemme vähän turhan synkkä väri, vaikka monille muille se sopiikin. Toisekseen haalarissa ei ole jalkalenksuja, minkä takia kontatessa kengät lähtevät jaloista. Olin jo ajatellut luopua haalarista, mutta tänään Felix on niin moneen otteeseen kävellyt muutaman askeleen, joten ehkä tämä konttaus-jalkalenksuttomuusprobleema on pian ollutta ja mennyttä. Hyviäkin puolia on: onhan tuo musta kultaisine vetoketjuineen ihan kivan näköinen, vetoketju ulottuu tarpeeksi alas, jolloin pukeminen on helppoa, ja poika on pysynyt haalarissaan kuivana (huomannette kuvassakin haalarin ja leikkivälineiden pinnassa vettä ja hiekkaa).


Muita suosikkejani: lumileopardikuosi sekä keltaisena että pinkkinä joka muodossaan, punainen pallohaalari, ruskeapohjainen pandahaalari ja -takki sekä kettucollegesetti ja -neule. Toppavaatteita ei taideta meille täksi talveksi enempää tarvita, enkä raaskisi niihin niin isoja summia irrottaakaan kuin pandat ja pallot vaatisivat, mutta kenties ensi talvena, jos ne käyvät kääntymässä ensin jonkin toisen kodin kautta tai jos alesta sattuisi löytymään.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pallokala Poks

Viime viikolla olin Felixin kanssa päiväristeilyllä Helsingissä. Risteilyjä löytää usein edullisesti, ja ne ovat pientä virkistävää ylellisyyttä näin ulkosuomalaiselle. Voi pikaisesti tavata kavereita, ostaa suomalaisia sanomalehtiä, Imagen ynnä muita aikakauslehtiä, kirjoja, suomalaisia karkkeja ja suklaata, Reilu-paahtoleipää ja minigrip-pusseja ja niin edelleen. Mieheni ei erityisesti vaadi päästä mukaan näille reissuille. Karkkia hän ei syö, ja lehdetkin voisin kuulemma lukea netistä. Tällä kertaa hän sai siis jäädä kotiin Fridan kanssa.

Suomen-reissuillani käyn mielelläni kirppareilla. Turussa olen käynyt erityisesti Pikkusiilissä. Helsinkiläisiä kirppareita en juuri tunne. Tällä kertaa päätin käydä uudella lastenkirppiksellä nimeltä Pallokala Poks, jonka valikoimaa olin jo ihaillut putiikin Facebook-sivulta. Vähän mietitytti, miten löydän sinne, kun ei ole juuri kokemusta julkisilla matkustamisesta Helsingissä saati aavistustakaan siitä, missä päin Pikku Huopalahti edes on. Sen verran tiesin, että Huopalahti on ruotsiksi Hoplax.

Pallokala Poks löytyi kuitenkin helposti. Odotin raitiovaunu numero 10 Lasipalatsin edustalla. Pysäkillä näkyi kätevästi, kuinka monen minuutin päästä seuraava ratikka tulee. Tiesin, että rattaiden kanssa ei tarvitse Helsingin ratikoissa maksaa (toisin kuin Tukholmassa), joten lippua ei tarvinnut miettiä. Jännitti vähän, miten saisin rattaat kingettyä kyytiin (kun olen niistä suomalaisista sanomalehdistä muistaakseni lukenut, että joskus tarvitsee apua saadakseen rattaat kyytiin tai pois). Ratikka oli kuitenkin matalalattiainen, joten ei ongelmaa.

Matka kesti noin 20 minuuttia. Seuraava pysäkki ilmoitettiin aina. Jäin pois Kytösuontiellä. Kävelin Tilkankatua vähän matkaa, kunnes tuli vastaan pieni Tilkantori ja sen laidalla Pallokala Poks.

Vasemmalla Lasipalatsi. Oikealla ylhäällä Tilkankatu, alhaalla Tilkantori.

Kirpputori ei ollut suurensuuri, mutta valoisa, siisti ja avara loosikirppis. Siellä oli niin paljon aarteita, että viihdyin siellä pitkän aikaa. En kai siltikään tarpeeksi pitkään, koska kirppiksen leikkipaikkaan ihastunut Felix alkoi itkeä, kun piti lähteä pois.


Keskityin tekemään omia löytöjä valokuvien räpsimisen sijaan. Jätin muillekin vielä tavaraa jäljelle, muun muassa Ticketin, Cupcaken ja Mini A Turen ulkovaatteita, kauniita kenkiä, jopa jotain Mini Rodinia jäi jäljiltäni sinne (meillä on entuudestaan 104/110 cm sortsipuku). Paljon kuitenkin lähti mukaankin, ainakin Arauto Rapin hopeiset talvikengät Fridalle (Frida ihastui näihin ja kutsuu näitä liukumäkikengiksi), Livie & Lucan sandaalit ensi kesäksi, kolmet Pompdeluxin leggingsit, Aarrekidin Rannalle-t-paita, PO.P:in paita Fridalle, kolmet housut Felixille ja Fridalle vielä euron maksaneet hienot Gymboreen aurinkolasit, jotka Felix valitettavasti hajoitti jo paluumatkalla.

Löytöjä!

Kävellessäni takaisin ratikkapysäkille poikkesin myös toisella saman kadun lastenkirppiksellä nimeltä Tamine. Paikka oli kuitenkin niin tupaten täynnä tavaraa, että olisi pitänyt raivata joku polku ja penkoa oikein kunnolla löytääkseen mitään. Siihen ei nyt ollut Felixin kanssa mahdollisuutta, etenkään kun ei ollut leikkinurkkaa. Luulen, että paikasta voisi löytyä perusjuttuja halvalla, jos vain ehtii etsiä.

Kirpputori Tamine.

Aurinkolasien tuhoaja.

Etenkin housut tulivat akuuttiin tarpeeseen. Tarvitsin 80 cm pituiselle hoikalle konttaavalle pojalle sopivia pehmeitä farkunnäköisiä housuja. Löytyi Shampoodlen liituraitaiset resorilliset joustavat ohuet housut kokoa 90 cm (kirjoitin aiemmassa postauksessa virheellisesti 80 cm - onkohan nämä tarkoitettu vajaamittaisiksi housuiksi, kun nämä ovat Felixille juuri sopivat?) ja PO.P:in 80 cm farkut. Molemmille on jo ollut paljon käyttöä.

Vasemmalla Bangbang Copenhagenin Message-paita ja 80 cm PO.P:in housut. Oikealla Shampoodlen housut ja Rodinin 80/86 paita.

Toivottavasti pääsen Pallokalaan tekemään löytöjä toistekin, joten tsemppiä uudelle kirppikselle! Suosittelen muillekin. Oli se ilman muuta sen ratikkamatkan väärti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...