tiistai 30. lokakuuta 2012

Syksyn oranssit

 Oranssi on keittiön ikkunan takana oleva puu. Oransseja puita on myös Småfolkin paidassa. "Mamma EE! Pappa EE!" sanoo Frida vaatiessaan meitä katsomaan kanssaan puita, lintuja ja autoja. Mies on viime päivinä yrittänyt opettaa tytärtään sanomaan ruotsiksi märkä eli blöt. Frida on oppinut. "Tootoo dles", hän sanoo, eli auto on märkä. "Puua dles", puukin on märkä.

"Mamma EE!"

Oransseja ovat Felixin body ja puolipotkarit. Oranssia on bataattisose poskessa ja riisikakussa. Aika hyvin Felix ehti nakertaa riisikakkua, ennen kuin väsy iski.

Body Nanoou, puolipotkarit Tutta

Oranssi on Mini Rodinin collegepaidassa (92/98 cm) oleva tiikeri. Mies näki paidan kuvan joskus jollakin lukemallani nettisivulla ja kehotti hankkimaan meille samanlaisen. Fridakin tykkää tiikerin naamasta ja karjaisee: "JJJAU!"

"JJJAU!"

Kun lumi tuli, pakkasin jo pikaisesti välikausivaatteet ja kumisaappaat pois ja laitoin tilalle eteiseen toppatakit, -haalarit, talvikengät ja muut kylmemmän sään vermeet. Melko turhaan, koska plussan puolella ollaan taas ja vettä sataa. Felixillä on rattaissa muhkea lämpöpussi, joten hänelle ei paljon tarvitse pukea ulos päälle. Tänään puin hänelle Fridan vauva-aikana hankitun valkoisen nallekorvaisen pörrötakin. Frida oli erittäin vaikuttunut ja halusi itselleenkin nalletakin. Tämä tuli pian hyvin selväksi. "Vauva nallekakka (kakka = jacka = takki)! Vauva nallemössa (= nallepipo)! TIITA (= Frida) nallekakka! TIITA NALLEMÖSSA! TIITA NALLE!" Hokiessaan nallevaatteista Frida samalla piti kaksin käsin hiuksiaan ja näytti, mistä nallenkorvat puuttuivat.

Luulin hankkineeni aivan liiallisen määrän välikausi- ja talvitakkeja sekä haalareita ja pipoja. En ole viitsinyt kaikkea ollenkaan blogissa paljastaa. En vain ole pystynyt vastustamaan, kun jotain söpöä tulee sopivaan hintaan vastaan. Takkeja on hempeämmästä Cupcakesta omenaiseen Småfolkiin, kukallisesta Ticketistä erivärisiin Mini Rodinin Picoihin - mutta ei ainuttakaan nallenkorvaista takkia! Ongelma ratkaistiin Tintun oranssilla huopaisella kettuhatulla, johon Frida oli hyvin tyytyväinen, kunnes ilmeni seuraava puute: "MAMMA nallemössa!" Pitäisikö pyytää äitiäni kutomaan minulle joululahjaksi nallenkorvaisen pipon?

Hyisessä sateessa hyvä asu taas kerran oli Ticketin rubber rain with fleece.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pohdintaa asuntokaupoista

Löysin Felixille Mini Rodinin sini-harmaan harlekiinikuosisen bodyn eräästä myynnissä olevasta edullisesta bodypaketista. Paketin muut bodyt olivat kuvien perusteella tylsäkuosisia ja heikkokuntoisia. Tarjosin myyjälle koko paketin hintaa mutta niin, että ostaisin vain yhden bodyn. Ei käynyt, vaan koko paketti oli otettava, jolloin paketin postimaksu tuplasi ostoksen hinnan. Kun paketti tuli perille, suurin osa bodeista piti laittaa roskikseen. Muutama oli sellainen, että rohkenin ne laittaa vaatekeräyslaatikkoon (mutta eivät hyväntekeväisyysjärjestötkään lumppua halua). Harlekiinibody oli sitten ainut, joka tuli käyttöön. Oli se onneksi ylimääräisen säätämisen väärti.


Lastenvaatteiden kanssa säätö on tullut tutuksi, mutta viime aikoina on pitänyt pohtia paljon haastavampiakin kauppoja, nimittäin asuntokauppoja. Tämä meidän pieni kaksiomme ei ole optimaalisin asuinpaikka neljälle hengelle tavaroineen, joten olemme alkaneet katsella isompaa. Löytyisikö ruotsinsuomalaisilta lukijoiltani vinkkejä asuntokauppoihin? Voisi kuvitella, että meillä on jo jotain kokemusta aiheesta, koska meillä on jo asumisoikeusasunto. Emme kuitenkaan ostaneet tätä normaalitapaan tarjouskilvalla, vaan myyjä halusi ensin antaa tämän vuokralle ja kun ei sitten saanutkaan taloyhtiöltä siihen lupaa, myi tämän sitten meille suoraan. Ei tarvittu huutokauppaa.

Yhtenä päänvaivana on esimerkiksi se, pitääkö ensin etsiä uusi koti vai ensin myydä tämä. Suomessahan ei suurin surminkaan osteta uutta, ennen kuin vanha on myyty. Olen ymmärtänyt, että täällä tehdään yleensä toisinpäin. Haluaisimme tietenkin välttää kahden asunnon loukun. Nykyistä asuntoamme ei saa laittaa vuokrallekaan, koska taloyhtiö on sen kieltänyt. Toisaalta taas jos ensin myy tämän pois, niin mihin sitten muuttaisimme odottamaan oman kodin löytymistä, kun vuokra-asunnot ovat täällä kiven alla? Miten päin muut tukholmalaiset ovat tehneet?

torstai 25. lokakuuta 2012

Naamiohuvit ruotsinsuomenruotsalaisena

Kuten tiedätte, ruotsalainen neuvola on huolissaan siitä, ettei kaksivuotias ole vielä päivähoidossa kuten ikätoverinsa. Neuvola sitten huomaavaisesti lähetti taannoin kirjeen, jossa vinkkasi Södermalmilla kaksi kertaa kuussa kokoontuvasta suomalaisesta avoimesta päiväkodista. Tämän viikon tiistaina heillä olisi Halloween-teemakin.

Pitihän sinne sitten lähteä tutustumaan. Muistin tuon Halloween-teeman vasta viime tingassa. Felixille sattui olemaan Lindexin velourinen kanipuku valmiina. Fridallekin olisi ollut vaikka mitä vaihtoehtoja, jos hän vain olisi hyväksynyt jotain pääkoristetta, esimerkiksi Shrekin (tai siis prinsessa Fionan) korvat, mutta ei. Ajattelin, että puen Fridan vangiksi eli Moonkidsin mustavalkoraitainen paita ja housut ja paidan rintaan syntymäaika numerosarjaksi. Entä mitä ihmettä itse laittaisin? Puettuani Felixin kaniasuun sainkin samassa inspiraation: Liisa Ihmemaassa -teemaisesti Felix olisi kani, Frida herttakuningatar (paitsi ilman kruunua, kun ei kelpaa) ja itse olisin Hatuntekijä. (Minusta ei ole valitettavasti kuvaa, mutta puin kiireessä pitkän hameen ja röyhelöhihaisen valkoisen paitapuseron, siihen päälle salmiakkiruutuisen slipoverin ja päähän pienen silinterihatun.)

Perillä selvisi nopeasti jo ovella, että ryhmä onkin ruotsinkielinen. Olihan ryhmä suomalainen, mutta suomenruotsalainen, tai siis ruotsinsuomenruotsalainen. Olimme paitsi ainoat suomenkieliset, myös ainoat naamioituneet. Tuli vahvasti fiilis kuin olisin Fight Clubista tuttu vertaistukiryhmäturisti.

Frida kuitenkin viihtyi (jonkin aikaa), koska paikasta löytyi pikkuautoja. Myös Felixillä oli mukavaa, koska hän löysi kivan korun lelukseen.



 Felixin kanipuku - Lindex, 68 cm
Fridalla Mini Rodinin Foretell -paita 92/98 cm
Foretell-hame 104/110 cm (iso mutta ei kuitenkaan tipu päältä)
Alla Lindexin musta maatuskapaita 92 cm
Metsolan mustavalkoraitaiset leggingsit

Ryhmän vetäjä oli vähän aikaa sitten muuttanut Suomesta ja harmitteli, miten vähän täällä on Suomeen verrattuna vauvaiän ylittäneille mitään aktiviteetteja. Ei ole esimerkiksi kerhoja kuten Suomessa. Hiljattain Turussa käydessämme katsoinkin Seikkailupuiston ohjelmatarjontaa aivan äimänä ja ihaillen.

Tänään satoi Tukholmaan ensilumi aivan yllättäen ja pyytämättä. Eihän täällä ole pakkastakaan. Eiköhän se huomenna ole jo häipynyt.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tunnustan

Sain ihan vastikään toukokuussa mainiosti nimetyn Antakee armoo -blogin Ripulta tällaisen tunnustuksen, johon voisin nyt koettaa vastata, kun mies ja tytär ovat uimassa ja vauva antaa lattialla kyytiä leluille. Laiskana lainaan otsikonkin suoraan Ripulta.



Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
- Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi
- Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi
- Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta

Siispä tack så hemskt mycket, Ripu (ja ihan kunniaksesi kirjoitin vielä tuohon ruotsia kursiivilla). Olen mielestäni jo kertaalleen ihan vastaavaan vastannut, mutta eri tunnustuksen alla. Siispä uusia faktoja kehiin.

1. Liittyen blogin vaateteemaan pidän itsellänikin vaatteissa mekoista ja leikkisyydestä. Esimerkiksi korvakoruista löytyy jos jonkinmoisia joulupalloja ja legopalikoita, mutta ei juuri perusnappeja. Tosin pariin vuoteen en ole paljon korviksia pitänyt ihan siltä varalta, ettei sylissäni oleva lapsi repisi niitä.

Parit raidat.

2. Ensimmäisellä ulkomaanmatkallani olin jo 27-vuotias. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut kielistä ja matkailusta, en ollut aiemmin oikein osannut lähteä. Reissasin syyskuun ajan Euroopassa junalla pääasiassa yksinäni. Hämmästelyä majapaikoissani (hostelleissa yms) herättivät matkatavarani, joita oli yksi pieni olkalaukullinen. Vaatteita mukanani oli yhdet sandaalit, yhdet ohuet sukkahousut, yksi hame, yksi paitapusero, yksi trikoopaita, yksi ohut taskuunkin mahtuva neule, yksi huivi, bikinit ja parit alusvaatteet. Suurinta osaa vaatteista kuljetin siis päälläni. Pesin vaatteita nyrkkipyykillä aina majapaikoissa, ja olin matkan ajan hyvin tyytyväinen vähäisiin kantamuksiini. Minun ei siis tarvitse osallistua kuuden vaatteen haasteisiin, joihin ei edes lasketa alusvaatteita, päällysvaatteita, sukkiksia, kenkiä, urheiluvaatteita ja bilevaatteita. Olen jo osallistunut siihen, ja vaatteet riittivät niin museoihin, kirkkoihin, ravintoloihin, bileisiin, vaellukselle kuin rannallekin. Nykyään meillä on jo pelkällä kauppareissulla enemmän vaatetta mukana, eivätkä nekään riitä mihinkään, kun vauva vetää niskakakat, kylkipissat ja sitten puklaa äitinsä päälle.

Krakovassa.

Hyvä on, ostin Italiasta syyskuun loppupuolella vielä paksumman neuleen.

Syyskuun lopussa rannalla Juan-les-Pinsissä jaloissa oli kuukauden rusketusrajat samoista sandaaleista.

3. Reppumatkallani olin kultakuparinen ja otsatukkainen, kuten kuvista voitte todeta. Niin olin myös häissäni ja jonkin aikaa täällä. Sittemmin olen kasvattanut omaa väriäni ja otsatukan pois. On ollut bad hair year hiuspantoineen ja kesäpipoineen. Nyt tilanne alkaa kai kirkastua, paitsi että huomasin pois kasvatetun otsatukan peittäneen vaakasuoran rypyn otsassa. Tai ehkä se on vasta hiljattain ilmestynyt.

Hiustyyli muuttuu, mutta huivi pysyy samana.

4. Edellinen kuva on otettu Gamla stanin metroaseman liepeillä. Lähettyvillä on laukku- ja kenkäkauppa nimeltä Puppelina, jonka nimen hoksasin vasta hiljattain ja melkein laskin alleni. En ole mikään kenkähullu, ellei hulluudeksi lasketa sitä, että käyttää yhtä paria niin kauan, että pohjat lähtevät irti. Voidaan laskea. Ei se mitään fiksua ole.

5. Mieheni on töissä Gamla stanissa. Kun hän tulee töistä kotiin (nykyään noin klo 21) ja lapset ovat menneet nukkumaan, katsomme jakson jostakin tv-sarjasta. Tällä hetkellä tv-sarja on jokin seuraavista: The Big Bang Theory, How I met your mother, Revenge, World Without End tai Revolution. Ei ole mitenkään tavatonta, että nukahdan kesken.

6. Kun laitan Fridan päiväunille, valitsen usein taustaääneksi Youtubesta jotain stand upia, useimmiten Eddie Izzardia tai Ricky Gervaisia. Eddie Izzardia kävimme katsomassa yhdessä mieheni kanssa yli kaksi vuotta sitten joulukuussa. Odotin Fridaa ja olin niin pahoinvoiva, että oksensin jälkeenpäin kaikki keikkaa ennen syömäni tapakset. Olisikohan Ricky Gervaisilla jotain keikkaa joskus Tukholmassa....näpy näpy klik klik... ON! Joulukuussa! Voisimmekohan me saada lapsenvahdin sunnuntai-illaksi?

7. Odottamiamme asioita nyt tuon Ricky Gervaisin lisäksi: Hobitti-elokuva, Oulu-joulu, muutto isompaan asuntoon (haussa kolme makuuhuonetta, saa olla ihan tästä läheltäkin, koska seutuun olemme tyytyväisiä).

Kuvassa junassa Oulu-jouluna 2008: veli pyysi tuomaan tuollaisen melkein itseni kokoisen Guitar Hero -paketin. Ja minä kun luulin, että sen roudaaminen oli haastavaa. Varmaan pientä verrattuna kahteen pikkulapseen, tuplarattaisiin ja matkatavaroihin.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Bensaa suonissa

Kuten monen muunkin 2-vuotiaan, Fridankin suurimpia innostuksen kohteita ovat autot, junat, lentokoneet ja helikopterit sun muut kulkupelit. Eli tootoo (auto ja juna), puupaa-tootoo (piipaa-auto), isglass-puupaa-tootoo (jäätelöauto), Jojji-tootoo (Rorri Racerbil eli Lauri Kilpa-auto) ja kotta (lentokone ja helikopteri ).

Oma prinsessa-auto.
Paita on Marimekon ja mekko muistaakseni Beebe-merkkinen
ja jonkun kivasti itse tuunaama. Mekko on värjätty ruskeaksi
olikohan nyt langoista päätellen vaaleanpunaisesta, ja päälle
on ommeltu virkattuja pieniä liinoja. Hyvää työtä, tuunaaja, kuka lienetkin!

Tootoo.

Kotta.
Neule - Fridan mummin kutoma
Farkut - Pompdeluxin luottofarkut, 92 cm
Hopeiset tähtikengät - Bisgaard, koko 23

Voi ihastusta, kun Frida löysi neuvolan odotushuoneesta nukkekodin.
Sinnehän mahtui hyvin monta autoa ja junaa asumaan.


Felix tykkäisi myös kovasti leikkiä junaradalla. Frida on ollut aivan ihmeellisen suopea ja ihana isosisko, mutta junaradan kohdalla menee raja. "VAUVA EI!"

torstai 18. lokakuuta 2012

Joulupukki ruokakaupassa

Valokuvakilpailusta voittamani lahjakortti ruokakauppaan on saapunut postiin kirjattuna kirjeenä. Kirjeessä on kuulemma 30 kappaletta 2000 kruunun lahjakortteja, jotka ovat voimassa vuoden. Pitääköhän meidän siis aina käytää 2000 kruunua kerralla kauppaan eli yksi lahjakortti kokonaan? Yleensä meillä ei ole tapana tehdä noin isoja kertaostoksia (tai no ei koskaan). Ostamme vain sen verran, mitä mahtuu rattaiden alle.

Kohta eletään herroiksi. Ostetaan heti tonnilla maitoa ja toisella keksejä.

Taidetaankin sitten joululahjaostoksetkin hoitaa ruokakaupassa. Sukulaiset saavat sitten suklaarasioita, pyykkipulveria, vaippoja, makaronia, muroja ja säilykkeitä. Tai sitten fiinimmin herkkukoreja.

Kesällä ajattelin ostaa jouluksi lasten serkuille pehmeitä paketteja Mini Rodinin outletista. Se nyt sitten valitettavasti sulki ovensa, ja kun tiedustelin asiaa, sain vastaukseksi, ettei heillä ole mikään kiire löytää uutta paikkaa. Nyt sukulaislapset saavat sitten jotain legoja, ja sekös heitä tietysti harmittaa.

Tontut.
Punaiset ribbihaalarit 56/62 ja 80/86 cm - Mini Rodini

Kiitos muuten kaikille junakysymyksiini vastanneille! Neuvoista on ollut tosi paljon apua. Osaisiko joku muuten vielä sanoa, mitkä ovat tämän joulun vilkkaimmat matkustuspäivät?

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Vauhtiveikko Felix

Kuten laajasti on uutisoitu, sunnuntaina 14. lokakuuta Felix Baumgartner, syntynyt 20. huhtikuuta 1969, laskuvarjohyppäsi maailmanennätyksen 39 kilometriä stratosfääristä. Vähemmän laajalti on toistaiseksi kerrottu, että samalla hetkellä hänen pieni kaimansa eli meidän Felix-vauvamme, syntynyt 16. huhtikuuta 2012, ryömi ensimmäisen kerran muutaman metrin olohuoneen keskeltä nurkkaan. Tietysti takaperin.



Body H&M, 74 cm, housut Mini Rodini, 68/74 cm.

Vähän heikosti liikkuminen näistä kuvista käy ilmi, mutta niin se on, että tätä nykyä tuo pakittaja löytyy usein jumista jostain seinän vierestä.

Eilen puolivuotispäivänä oli Felixin neuvola, joka sisälsi myös lääkärintarkastuksen ja rokotukset. Felix osoittautui isoksi ja terveeksi pojaksi, joten ihan pian ei tarvitse mennä uudelleen. Terveydenhoitaja kommentoi, että ryömiipä aikaisin. Ihmettelin, että ei kai tuo nyt erityisen aikaisin ollut. Frida oppi ryömimään hieman aiemmin. Terveydenhoitaja sanoi, että on se aikaista - yleensä puolivuotiaat vain istuvat. Ai puolivuotiaatko istuvat, ihmettelin lisää. Ryömimistä olin jo odotellut, mutta istumista en vielä odota. Fridahan oppi ensin istumaan polviensa päällä olikohan seitsenkuisena ja normaaliin tyyliin sitten päälle vuoden ikäisenä.

Felix ei taaskaan rokotuksia juuri itkeskellyt. Tänään on Felixille noussut rokotusreaktiona kuume, mutta silti hän ei ole moksiskaan, vaan hymyilee hilpeästi ja tavoittelee leluja Fridan kauhuksi. Onkohan Felix perinyt korkean kipukynnyksen isältään, joka esimerkiksi lapsena ei kertonut äidilleen kaatuneensa pyörällä, jotta suunniteltu vesipuistoretki ei olisi peruuntunut. Illalla vesipuistopäivän jälkeen äiti oli katsonut, että ei ole nyt ihan oma itsensä tuo poika vaan kumman vaisu. Pyöräonnettomuus kävi ilmi, ja lääkärissä sitten selvisi, että käsivarsi oli murtunut. "No ei se ollut edes kokonaan poikki", mies kommentoi nolona, kun tätä juttua minulle kerrottiin.

Iloinen potilas.
Body Snoffs, 68 cm, puolipotkareista en muista.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Junalla halki Suomen

Tämän vuoden joulua suunnittelimme juhlistavamme niinkin villisti, että mies viettää ensimmäisen joulunsa pois lapsuudenperheensä luota. Ajattelimme kokeilla suomalaista joulua. Veljeni jo toivottikin meidät tervetulleeksi Ouluun, ja ryhdyin heti vertailemaan eri matkustusvaihtoehtoja.

Lentämällähän syyhkäisisi täältä Ouluun suht sukkelaan. Se vain, että halvimmat löytämäni meno-paluu-lennot koko porukalle maksaisivat noin 800 euroa. En edes jaksannut verrata, sisältyisivätkö tuohon matkatavarat. Ihan sama, me menemmekin junalla sitten. Olenkin aina tykännyt junamatkustamisesta.

Se vain, että käsitykseni mukavasta junamatkailusta sisältää kirjan tai lehden lukemista, vähän torkkumista, eväiden syömistä ja maisemien katselua. Viime reissulla Fridan ollessa kahdeksan kuukautta junamatka olikin vielä osin sellainen. Nyt tuskin enää vauvan ja 2-vuotiaan kanssa.

Junassa kahdeksankuisen Fridan kanssa oli ihan leppoisaa.

Junamatka kestää kuudesta yhdeksään tuntia. Mikä olisi paras tapa taittaa matka? Silmäsin makuuvaunuja, mutta en mielelläni änkeäisi kerrossängyn yläpetiin vauvan kanssa. Päivällä harkittavat vaihtoehdot lienevät: a) perhehytti, b) leikkivaunu, c) istumapaikat muualta ja sitten leikkivaunuun. Perhehytissä Frida tuskin kauheasti viihtyisi, joten ehkäpä a-vaihtoehdon voi sulkea pois. Molemmat lapset nukkuvat rattaissa, joten olisikohan mahdollista saada rattaille paikkaa, jossa niitä ei tarvitsisi laittaa kasaan? Missä sellaisia paikkoja on? Tiedän, ettei niitä voi ainakaan netistä varata. 

Odotan siis ystävällisiltä lukijoilta neuvoja, etenkin tietysti junailijakonkari Ripulta. Ehkäpä minunkin pitäisi joskus kirjoittaa laivamatkailusta, kun on kerran vähän enemmän kuin muutama kerta tullut seilattua Ruotsin ja Suomen välillä eri yhtiöiden purtiloilla.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Aurinkoiset

Kävimme taas farmorin luona leikkimässä. Farmor on siis tietysti mieheni äiti. Minä ja lapset käymme siellä yleensä noin kerran viikossa kyläilemässä. Viikonloppuisin sitten välillä koko perhe ja välillä vain Frida ja pappa.

Suurena Sunray-kuosin ystävänä puin Fridalle fb-kirppikseltä löytyneen pinkin velourpipon. Koko oli 6-8 v. ja olihan se vielä liian iso, joten se siirrettiin tämän visiitin jälkeen vielä odottelemaan.

Omppuanorakki - Småfolk, 86/92
Keltaiset vakosamettihousut - H&M, 92
Saappaat - Tretorn, 23

Felix leikkii parkkitalolla.
Metsolan Sunray-velourpuku, 68 cm

"Tiita måla" eli Frida piirtää.
Velourpaita - Me&I, 86/92

Frida nykyään selostaa paljon kaikkea tekemisiään eli Tiita sitä, Tiita tätä. "Tiita kukkui", Frida nukkui. "Tiita taa", Frida tanssii. "Tiita kakka. Tiita pappa. Tiita puppu tatten", eli Frida kakkasi, Fridan vaippa pitää vaihtaa ja peppu pestä. Ensimmäinen sana aamulla herätessäkin voi olla hiljaa kuiskattu "Tiitaa..." Minua ja miestä naurattaa nuo "Tiitan" touhut ja selostukset. Mies sanoi eilen, että Frida on yksi hauskimmista ihmisistä, jonka hän tietää.

Kun olin piirtämässä Fridan kanssa, farmor antoi Felixille omenaa järsittäväksi. Felix ei ollut ennen syönyt omenaa, mutta ajattelin, että mikäpä siinä. (Posket tosin olivat illalla punaiset enkä sitten tiennyt, johtuiko se omenasta vai maistatusvuorossa olevasta kalasta.)


Noin tunnin päästä anoppi sanoi, että Felix ei kai vielä syö mitään muuta kuin äidinmaitoa. Hm, jos oletus on tämä, niin miksi sitten antaa omenaa? Vai eikö se ole syömistä, jos vähän omppua imeskelee? Tässä on kai näitä sukupolvieroja, kun meidän sukupolvellemme on hyvin voitu syöttää vauvasta asti raasteita ja mehua. Vastasin, että on jo syönyt vaikka mitä, puuroa, päärynää, mangoa, perunaa, porkkanaa, maissia... (Suosikkeina kaurapuuro ja maissi.) Anoppi sitten huomaavaisesti tarjoutui lastenvahdiksi, jos haluaisimme miehen kanssa kahdestaan mennä vaikka elokuviin.

Hassu ajatus, kun olemme Fridan syntymän jälkeen käyneet elokuvissakin aina vuorotellen. Samat elokuvat, mutta eri päivä ja eri seura. Taannoin juttelimme joulukuussa tulevasta Hobitista ja kysyin, mitä mies arvelee, voisimmekohan mennä katsomaan sen kahdestaan. Mies nauroi ja sanoi, että olisihan se hauskaa, mutta eiköhän liene kuitenkin parempi, että menemme vuorotellen, kun Felixilläkin saattaisi tuolloin olla vierastus päällä. No, nyt on ihan lapsenvahti tarjoutunut, joten saa nähdä, koska uskallamme tempaista. Ehkä sitten siihen Hobittiin.

torstai 11. lokakuuta 2012

Leikkikehä

Ennen Felixin syntymää mietin, pitäisikö vauvalle hankkia joku leikkikehä, ettei isosisarus sitten koko ajan ole  kiusaamassa. Ei sitten hankittu, eikä sille olisi ollut mitään käyttöäkään. Isosisko kiipeää apinana vauvan pinnasänkyyn, mutta ei härnäämään vaan pussailemaan, ja vauva kikattaa naama hangonkeksinä.

Taustalla suht erikoinen järjestely: vauvanvaatteet kirjahyllyssä.
Asunnossa ei juuri ole komeroita, ja meillä sattui olemaan vapaa kirjahylly.

Pus och kram!


Fridan mekko - jonkun itse Marimekon kankaasta tekemä
Felixin neuleasu - Petit Bateau


Sitten olikin aika laittaa tanssiksi. Marimekon Jäniksen vuosi -kankaasta ommeltu mekko on käynyt niin lyhyeksi, että vaippa vilkkuu hypellessä. Tunikana voisi vielä mennä, jos pukee vaikka mustat leggingsit.


Tanssin jälkeen Frida sanoi hymyillen: "Tiita kukkuu!" Frida siis halusi mennä päiväunille, ja nyt tänään ja eilen nukkumaanmeno on taas hymyillyttänyt, joskin myös vähän surettanut. Itkua ei kuitenkaan ole kestänyt pitkään, alle vartin. Tutin jättämisestä tulee huomenna kaksi viikkoa. Toissailtana, kun Frida oli huutanut nukkumaanmenoa kolmatta tuntia putkeen, mietimme jo, pitäisikö tutti antaa takaisin ja yrittää joskus toiste uudestaan. Ajattelimme epätoivoissamme, että kenties nyt oli syystä tai toisesta huono hetki, kun kaikkien kertomuksissa sanotaan, että tutin perään itketään 1-3 iltaa, ei kaksi viikkoa.

Sitten tuli mieleeni, että toisaalta Frida muistaa, kun kuulimme kaksi viikkoa sitten ulkoa jäätelöauton äänen, ja kertoo siitä yhä ("isglass-puupaa-tootoo" eli jäätelö-piipaa-auto), vaikka ei ole koskaan jäätelöautoa nähnytkään. Vielä kummallisempaa on, että hän pyytää tuttia pussista, jossa pidimme niitä yli vuosi sitten. Kai on vain hyväksyttävä se, että Frida muistelee sitä tuttia vaikka sitten kaksi viikkoa tai kuukauden tai puoli vuotta tai vuoden. Jos antaisimme tutin takaisin, kuinka kauan hän muistaisi huutaa sen perään ensi kerralla? Varmaan aika kauan. Onneksi sattumoisin heti seuraavana päivänä tapahtui käänne parempaan.

Mies oli myös sitä mieltä, että on korkea aika lopettaa tutin käyttö, vaikka kaikki googlettelemani ruotsalaislähteet suosittelivat neljää vuotta. Miksi Suomessa hampaat menevät vinoon kahden vuoden jälkeen, mutta Ruotsissa ei neljässäkään vuodessa?

tiistai 9. lokakuuta 2012

Päivä Turussa

Viikonlopun ohjelmassa oli pikavisiitti Suomeen koko perheen kanssa. Monet risteilevät Tukholmaan ja viettävät päivän shoppaillen Sergelin torin ympäristössä tai käyden Vasa-museossa tai Junibackenissa. Jotkut taas risteilevät Tukholmasta Turkuun ja shoppailevat kirpputoreilla, lounastavat Paninissa (hyvä ruoka, tilaa vaunuille, hoitopöytä vessassa) tapaavat pikaisesti kavereita ja sukulaisia kahvilla, ostavat suomalaisia kirjoja, lehtiä ja suklaapatukoita, leikkivät Seikkailupuistossa ja syövät päivällistä Kertussa (ei hoitopöytää mutta muuten kiva).

Vasemmalla kuvassa sängynlaita, jollaisia saa laivojen infosta.
Mäyräkoirapaita - Urban Elk

Mukana ei sattunut olemaan euroja ja pankkiautomaatille oli jonoa, joten päätimme kävellä satamasta Kirppis-Centeriin ja Pikkusiiliin bussin ottamisen sijasta, kun oli kaunis aurinkoinen syysaamukin. Forum Marinumin edustalta löytyivät mainiot laivan ja Förin pienoismallit.


Tällä asulla (North Facen lakki, Mini Rodinin takki, Finger in the nosen musta huppari, Pompdeluxin housut, Reiman kengät) Fridaa tituleerattiin leikkipuistoissa jatkuvasti pojaksi: Anna pojan mennä ensin. Odota, että poika menee alta pois. Päästä poika ohi. No, eipä tuo mitään haittaa.



Pikkusiilistä löytyi muun muassa ihanin Cupcaken välikausitakki 98 cm sekä keltaiset H&M:n vakosamettihousut 98 cm, samanlaiset kuin meillä jo on koossa 92 cm ja joista olen tykännyt. Keltaiset housut valitettavasti katosivat rattaistamme jossain välissä, ja mysteeriksi jäi, mihin ne sitten menivät. Shoppailiko joku ihan tarkoituksella vaatepinostani, kun käänsin selkäni, ei kai? Pikkusiilissä oli muuten paljon edullisia ja hyviä talvivaatteita, eli kannattaa käydä katsomassa, jos on Turussa ja talvivaatteita vailla. Kirppis-Centeristä löytyi sitten kauniita satukirjoja, samoja, joista itse lapsena tykkäsin kovasti.

Frida tykkäsi kovasti Seikkailupuistosta, josta löytyi monenlaisia liukumäkiä ja kiipeilytelineitä. Ihan kateeksi kävi kaikki ohjelmakin, jota siellä oli ilmoitusten mukaan tarjolla 0-6-vuotiaille ilmaiseksi tai hyvin edulliseen hintaan: teatteria, sirkuskoulua ynnä muuta.

Nyt on toinen aamu kotona ja 11. päivä tjj (tutin jättämisen jälkeen). Edelleen Frida puhuu tutista jonkin verran. Asia on akuutimpi päivä- ja yöunille mennessä. Aiemmin tosiaan Frida meni hihkuen nukkumaan tietäessään saavansa tutin eikä tarvinnut nukuttamista. Päiväunet kestivät siinä kolmisen tuntia. Nykyisin nukkumaan mennään kovan itkun saattelemana: "Tiita ei kukkuu! (= Frida ei nuku)" Päiväunille nukuttaminen kestää puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, jos onnistuu. Jos ei makaa vieressä, Frida kirkuu kuin syötävä, samoin tietysti Felix. Päiväunet kestävät noin 45 minuuttia, eli ei ole nukuttamisen väärti. Yöunille nukuttaminen kestää noin kaksi tuntia, ja Frida kömpii sivuvaunustaan meidän sänkyymme, jos suinkin mahdollista. Aamuisin hän herää nykyään ennen seitsemää aiemman yhdeksän sijaan. Kieltämättä tuttien palauttaminen lapsille on käynyt mielessä, mutta sama show olisi kai sitten edessä myöhemmin.

Aamuisin on kuitenkin ollut aina mukava herätä, vaikka unet olisivatkin jääneet vähiin. Fridalla on tapana herättyään kömpiä Felixin viereen, silittää Felixin päätä tai mahaa ja pussata Felixiä poskelle, päähän tai suulle. Felix kylläkin herää tähän joka kerta, mutta ei pahastu, vaan hymyilee siskolleen leveästi. Felixin syöttämisestäkään ei tule kauheasti mitään, kun Frida haluaa olla koko ajan pussailemassa veljeään. Frida myös kantaa veljelleen sänkyyn leluja. "Vauva nalle!"

tiistai 2. lokakuuta 2012

Unitutti meni rikki

Fridalla on ollut reilusti yli vuoden käytössä tutti silloin, kun hän menee päiväunille tai yöpuulle. Emme halunneet vielä luopua siitä, kun nukkumaan meneminen sujui sen kanssa hyvin ja kun muutenkin oli isoja muutoksia elämässä, niin kuin nyt pikkuveljen syntymä ja kesän lopulla papan töihinpaluu.

En tiedä, mikä hiljattain muuttui, mutta tutista on ollut viime aikoina puhe jatkuvasti. Oliko syynä sitten papan paluu töihin vai se, että pikkuvelikin sai tutin, mutta Frida on hinkunut tuttia koko ajan. "Tutti tutti tutti tutti", hän on pyytänyt monta kertaa päivässä veikeästi hymyillen ja välillä taas onnettomasti nyyhkyttäen tai raivoisasti kirkuen. Kaikkien lasten tutteja osoitellaan, ja niitähän on leikkipaikoilla näkynyt, koska täällä muistaakseni hammaslääkärit suosittelevat luopumaan tutista, kun ensimmäiset pysyvät etuhampaat puhkeavat. Ruotsissa näkyy siis isompia tuttisuita kuin Suomessa. Frida on jopa ovelalla logiikalla väitellyt aiheesta kanssani. "Vauva tatta (rattaat). Vauva tutti", hän sanoi osoittaen bussissa viereistä tuttisuista "vauvaa", joka rattaiden rekisterikilven mukaan on Jezzica 2007, ja jatkoi: "Tiita tatta (Frida rattaissa). Tiita tutti!"

Fridan ensimmäinen vitsikin pari viikkoa sitten oli tuttiaiheinen. Hän heräsi yöunilta tutti suussaan, kömpi tuttisuisen Felixin viereen ja sanoi: "Tiita tutti. Vauva tutti. Mamma tutti!" Ja nauroi päälle. Myöhemmätkin vitsit ovat usein sisältäneet tutin: "Pappa kukkuu (nukkuu). Pappa vauva. Pappa tutti! Hehehehee!"

Frida on aloittanut myös ärsyttävän päiväunihuijaamisen. Monta kertaa päivässä hän väittää, että "Tiita kukkuu" eli Frida haluaa mennä nukkumaan. Silloin Frida menee sänkyyn, rattaisiin tai sohvalle ("huffa") ja kenties pyytää vielä "tatten" (vesipullo) ja tietysti tutin. Jos sattuu olemaan päiväuniaika, olen saattanut mennä lankaan ja antanut sen vesipullon ja tutin. Ei kestä kuin hetki, kun Frida karkaa tutti suussaan aivan virkeänä.

Felixiltä Frida on ottanut tutin kerran suusta. Yleensä Frida löytää Felixin tutin lattialta, kun Felix on sen pudottanut. Ihme, että usein hän antaa sen Felixille, vaikka niin paljon tykkää tutista itse. Monesti Felixin tutti kuitenkin löytää Fridan suuhun.

Joskus on viety vauvan tutti.

Joskus taas on tuotu vauvalle vauvan pudottama tutti.

Hankala antaa veljelle tuttia, kun veli työntää kättään suuhun.
(Felix makaa vaipanvaihtopisteen patjalla katsomassa, kun ripustan pyykkiä.)

Perjantaina sitten väsyin jatkuvaan tutin mankumiseen ja päiväunihuijailuun. Fridan näkemättä leikkasin saksilla pienen palan tutin imuosasta. Frida ei epäillyt mitään, kun hänen pyytäessään annoin tutin, vaikka ei ollutkaan nukkuma-aika. Pian hän heitti tutin pois. Hetken kuluttua hän kävi hakemassa tutin uudestaan, imi hetken ja heitti taas pois. Kiukku iski siinä vaiheessa, kun hän tajusi saavansa saman rikkinäisen tutin myös mennessään nukkumaan. Hän oli kuitenkin jättänyt päiväunet väliin, joten hän ei jaksanut itkeä tutin perään kuin ehkä vartin ennen nukahtamista ja nukkuikin ihan hyvin aamuun asti. Aamulla hän otti tuttinsa ja vei sen oma-aloitteisesti roskikseen.

Sieltä roskiksesta sitä on sitten muutamaan otteeseen kaiveltu, mutta ei se enää siellä ole. Frida on pyytänyt tuttia muutaman kerran päivässä, mutta ei ole enää inttänyt siitä jatkuvasti eikä ole itkenyt tutin perään, kun sitä ei ole annettu. Olemme vastanneet, että tutti meni rikki ja se heitettiin roskikseen.

Tutitta on nyt siis oltu neljä päivää. Yhdet päiväunet ovat sinä aikana jääneet välistä. Muut päiväunet ovat olleet tavallista lyhkäisempiä. Aiemmin Frida meni iloisena nukkumaan ja suorastaan juoksi sänkyyn hihkuen tuttia, kun tiesi sen saavansa. Kurjaa, että ilo nukkumaanmenosta hävisi ainakin hetkellisesti. Nyt nukkumaanmenot ovat olleet itkemistä ja kirkumista. Ensimmäisen yön jälkeen Frida on herännyt myös öisin pari kertaa yössä huutamaan suoraa huutoa. Kuitenkin oli jo aika luopua tutista (vaikka pysyviä etuhampaita tuskin on lähiaikoina tulossa).

Viisikuisen Felixin tutti piti myös jättää pois. Muutenhan Felixin tutti olisi ollut Fridan suussa koko ajan, eikä tilanne varmaan olisi tuntunut Fridasta muutenkaan reilulta. Ei Felix ehtinyt kauaa tuttia käyttääkään eikä ole siitä yhtä lailla riippuvainen. Felixin tutti helpotti tietysti meidän vanhempien elämää, kun Felix oli niin helppo rauhoittaa sillä. Nyt Felixillä on välillä käytössä salatutti, eli iltaisin Fridan mentyä nukkumaan Felix käyttää salaa tuttia, ettei herättäisi huutamisella Fridaa. Makuuhuoneeseen nukkumaan mennessä tutti laitetaan kaappiin, ettei Frida sitten löytäisi sitä herätessään.

Frida muuten tänään herättyään selitti vielä tokkuraisena jotain sängyn alla olevasta vedestä, eli oli varmaan nähnyt sellaista unta. Uneen kuului kaiketi kuvauksesta päätellen myös "puupaa-tootoo" eli piipaa-auto.

Kuvassa Fridan mukaan "Tiita ihana tyttö" ja "vauva söpö".
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...