maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viikon ajanvietteitä

Hei taas pienen tauon jälkeen! Meillä oli täällä vieraita, jolloin blogin pitäminen jäi paitsioon. Päivitän nyt joitakin kuluneen viikon tapahtumia.

Tiistaina kävimme Djurgårdenissa Rosendalin puutarhassa. Emme ehtineet saada paikasta kuin ylimalkaisen kuvan, koska puutarha suljettiin arkena jo kello 17 ja olimme liian myöhään liikkeellä. Kahvit ehdimme juoda ja siinä suunnilleen se. Miehen putiikista ostama 25 kruunun omena-kaneli-jäätelö oli maukasta.


Ostimme päivänsankarille, ilmapalloista suuresti pitävälle Fridalle, hopeisen raidallisen eläimen muotoisen kaasupallon. Kuvasta ei näe, kuinka paljon Frida sitä pelkäsi. Kaasupallo piti kotona piilottaa vaatekaappiin. Tänäänkin, kun otin pallon esille viedäksemme sen Fridan serkulle tuomisiksi, Frida juoksi karkuun huokaillen: "Å nej. Oijoi. Å nej. Oijoi..."


Keskiviikkona lähdimme Bagarsjön-järven rannalle. Järvi on pieni ja vesi lämmintä. Oli hiekkaranta, pukukopit ja huussi. Paikka oli lapsiperheiden ja sorsien suosiossa. Bussilla 414 pääsi melko lähelle.


Torstaina menimme Nyckelvikeniin eväsretkelle. Kuvassa taustalla näkyvät uudet Mountain Buggy Duet -tuplarattaat selviytyivät kiitettävästi myös metsäpoluilla. Erityisen kivat ne ovat tietysti kaupunkiolosuhteissa: vain 63 senttiä leveinä ne ovat mahtuneet näppärästi lähikaupan kapeille käytäville, bussiin, hissiin ja liukuportaisiinkin. Olemme olleet hyvin tyytyväisiä hankintaan.


Nyckelvikenistä palattuamme söimme päivällistä kasvisravintola Hermansissa Slussenilla (Fjällgatan 23). Rattaat piti kantaa parit portaat alas pihalle. Piha oli viihtyisä puineen, ja viltit toivat lämpöä. Näkymät olivat todella hienot niin Gamla staniin kuin Gröna Lundiinkin. Frida tykkäsi katsoa ohi purjehtivia värikkäitä kuumailmapalloja. Myös pihan riippumatot olivat Fridan suosiossa. Itse ruoka (monipuolinen kasvisbuffet) ei minusta ollut mitenkään ihmeellistä, mutta muut kyllä kehuivat.




Perjantaina katsastimme Ruotsin suurimmaksi itseään mainostavan kirpputorin Vårbergin metroasemalla (punainen linja Norsborgiin). Perillä yllätyimme kyltistä, joka ilmoitti, että kirpparilla on viikonloppuisin sisäänpääsymaksu: lauantaisin 15 kruunua, sunnuntaisin 10 kruunua. Onneksi oli arki ja vapaa pääsy. Kyseiselle kirpparille pääsystä tuskin kannattaa pulittaa mitään.


Kirpputori oli omituisen pieni ollakseen suurin kirpputori. Tiedän pelkästään Turussa useita suurempia kirppiksiä. Kirpparilla oli ihmisiä pöytien takana myymässä lähinnä uutta krääsää: laukkuja, huiveja, rihkamakoruja, tiedättehän. Olin toivonut, että löytyisi joku myymässä lapsiltaan tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa. Onneksi yksi ainut sellainen pöytä löytyikin, ja ostin 75 kruunulla kivan kasan lastenkirjoja ja palapelin Fridalle. Muut eivät löytäneet mitään. Tuskin enää taitan noin pitkää metromatkaa vain mennäkseni ei mitenkään mainittavan kokoiseen sälämarkettiin.

Lauantai aloitettiin viihdyttämällä pikkuveljeä. Taisi veljen huvittaminen tapahtua oman leikin sivussa, Fridaakin kun kiinnostaa vielä vauvalelut. Felixiä nauratti yhtä kaikki.



Uudet tuplarattaat eli ne Duetit mahtuvat siis moneen ahtaaseen paikkaan, liikkuvat sutjakkaasti niin kaupungissa kuin metsässä ja ovat kevyet työntää. Pulloteline kyljessä on hauska pikku lisä. Tavaraa mahtuu hyvin vaunujen alle, ja hoitolaukku sopii työntöaisaan. Jarrut pitävät hyvin. Molemmat istuimet menevät makuuasentoon. Rattaat ovat siis olleet mieleiset, mutta huonokin puoli löytyy: Pienen Felixin on täytynyt matkustaa nassu menosuuntaan. Kopan kanssa hänet saisi toisinpäin, mutta emme viitsineet ostaa koppaa, joka näillä näkymin kävisi pieneksi 1-2 kuukaudessa. Kuomuissa on kurkistusluukut (kätevästi myös suljettavissa), mutta Felix ei huomaa siitä meitä. Toivomme, että tiikereissä ja kärpäsessä on hänelle tarpeeksi seuraa. Lauantaina Felix nukahtikin liikuttavasti kiinni nappaamansa tiikeri kädessään.


Lauantain ohjelmassa oli taas kirppiksiä, tällä kertaa Södermalmilla. Emmaukseltakin löysin hyviä lastenkirjoja, samoin Götgatanin Myrorna-kirpparilta. Punaisen Ristin kirppis osoitteessa Östgötagatan 67 oli valitettavasti jo kiinni, samoin kuin Skånegatanin Rackarungar-lastenvaatekirppis ja Stadsmission. 

Välillä pysähdyimme lounastamaan Götgatanille Muggeniin. Kesken syömisen tajusin, että tämäpä on poikkeuksellisen hyvä hälsotallrik, ja näppäisin kuvan. Naapuripöytien lämpimät voileivät ja mehevät kakkupalaset näyttivät myös hyvin houkuttelevilta, eli tänne uudestaan.


Götgatan 42:ssa on Tully's, jonka pirtelölistaa olen silmäillyt uteliaasti monet kerrat. Löytyy neljäkymmentä eri makua, mm. kuvan kyltissä listatut purkka, orvokki ja pipari. Tällä kertaa kävimme testaamassakin. Otin lakritsin, mies valitsi seljan ja siskolla taisi olla joku kahvinmakuinen. Pirtelö maksoi 40 kruunua eli jonkin verran saa pulittaa, jos meinaa koko listan käydä läpi. Lakritsi oli ihan hyvää mutta melko mietoa. Seljassa oli enemmän makua. Siskon kahvipirtelöä en maistanut, mutta ilmeisesti maistui.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Fridan karkumatka

Koimme kauhun hetkiä tänään ostoskeskuksessa. Minä ja siskoni olimme eräässä pikku putiikissa, ja mies oli tuplarattaiden kanssa parin metrin päässä putiikin ovella Fridan ja Felixin kanssa. Yhtäkkiä mies ilmoitti, että Frida oli kadonnut! Miehen huomio oli lyhyen hetken ajan muualla, ja Frida oli sinä aikana nopeasti ja hiirenhiljaa kiivennyt rattaiden turvavöistä ja lähtenyt lipettiin. Mies ei siis ollut edes nähnyt, minne.

Minä kerroin asiasta putiikin myyjälle, joka lupasi soittaa järjestyksenvalvojille. Mies kierteli ympäristön putiikkeja. Sisko jäi vahtimaan Felixiä. Päättelin, että Fridan on täytynyt juosta suoraan eteenpäin ainakin aluksi, koska mies ei ollut huomannut hänen karkaavan. Huutelin Fridaa ja kysyin jokaisesta kaupasta, onko näkynyt 2-vuotiasta vaaleakiharaista pikkutyttöä yksinään. Ei ollut näkynyt.

Onneksi ei kestänyt kauaakaan, kun vastaan tuli tuntematon mies kantaen Fridaa. Mies oli löytänyt Fridan ulkoa autotien vierestä. Kiitin kovasti, mutta en varmastikaan tarpeeksi. En yhtään nyt edes muista, miltä mies näytti. Mies siis hoksasi, että lapsi on yksin liikkeellä ja onnistui saamaan vastaanhangoittelevan ja vikkelän Fridan vielä kiinnikin sekä onneksi kantoi hänet sisälle. Koko episodi ei kestänyt varmaan kymmentä minuuttia kauempaa, mutta jälkeenpäin järkytti, mitä olisi voinut tapahtua. Vieressä oli autotie ja isot parkkipaikat, muitakin hyvin vilkkaita autoteitä sekä junarata.

Olen aiemminkin kirjoittanut olevani huolissani siitä, että Frida osaa kiivetä kaikkien rattaidemme vöistä ulos. Tällä kertaa en ollut huolissani, koska mies oli sanonut, että Frida kiipeää rattaista vain silloin, kun istuin on makuuasennossa. Ei pidä paikkaansa ainakaan enää.

Pallo kädessä. Pitäisi olla jalassa.

Meille on tulossa minä päivänä hyvänsä Mountain Buggy Duetit. Niissä on arvostelujen mukaan markkinoiden parhaat turvavaljaat. Toivottavasti se riittää.

2-vuotissynttärit

Eilen vietimme Fridan synttärijuhlia pari päivää etuajassa. Päivänsankarittaren mielestä parhaita asioita juhlissa olivat ilmapallot, vesimeloni-lime-juoma, aikuiset leikkikaverit ja suklaakeksit.


Pompdeluxin sininen tyllimekko (86 cm) oli minun valintani juhlamekoksi. (Nyt kuvista huomaan, että sitä olisi varmaan pitänyt vähän pörhöttää, jotta olisi saanut ilmaa kerrosten alle.) Mies vastusti, koska mekko oli liian väritön, ja halusi mekon alle valkoisen sijaan liilan Pompdeluxin paidan (92 cm), jotta olisi edes jotain väriä. "Mustavalkokuvissa mekko näyttäisi ihan nätiltä", mies sanoi. "Ja koirien mielestä." Hän sai päättää myös siitä, ettei asuun tullut sukkahousuja tai edes sukkia, koska oli kuulemma liian kuuma.

Frida osaa puhaltaa, joten koetimme taivutella hänet puhaltamaan kakkukynttilät. Hän oli huvittunut ja suostui kyllä puhaltamaan kynttilöihin päin, mutta vain niin kaukaa, etteivät ne sammuneet. Lopulta nelivuotias serkku sai tarpeekseen näytelmästä ja hoiti homman. Frida kieltäytyi jyrkästi maistamastakaan kakkua, joka maistui kyllä vieraille. Kakku oli vieraiden toivomuksesta miehen reseptillä tehty juustokakku, jonka kanssa tarjottiin vadelmia.



Mies vaihtoi vaivihkaa juhlamekon värikkäämpään Gymboreen keltaiseen rimpsumekkoon (koko 2T). Tyllimekko oli kuulemma jotenkin likaantunut. Syömisen jälkeen avattiin lahjoja porukalla. Fridaa ei edelleenkään juuri kiinnosta lahjojen avaaminen. Lahjaksi tuli monta mieleistä tavaraa: kirjoja, oma kello (vähän vaarallisen oloinen minusta pienelle henkilölle, joka paiskoo tavaroita - painava kova herätyskello, jossa on terävät jalat), vauvanukke kaikkine tavaroineen, piknik-kori astioineen, leikkikeittiövälineitä, pehmokoira, yksisarvinen, pallo ja vaatteita.



Frida ei kauheasti innostunut vauvanukesta. Ehkä hän huokaisi mielessään, että joko taas meille tuli tuollainen. Armollisesti hän tarjosi sille nuken mukana tullutta tuttipulloa ja mukia, mutta sen jälkeen on Fridalta lapsenhoito unohtunut. Felix sen sijaan on viihtynyt nuken kanssa paremmin.


Froteinen sortsihaalari - Metsola, 68 cm
Valkoinen pitsineulosbody - H&M, 62 cm

Tänään aamulla Frida ilahtui löytäessään uudet lelut, suomalaiset sukulaiset sekä ne ihanat ilmapallot. Vieraat alkoivat tehdä meillä pientä remonttia. Mietin näin vielä viime hetkillä, pitäisikö keittiön seinät maalata valkoisiksi (ehkä myyvämpi valinta, jos yritämme vuoden sisällä kaupata asuntoa, on miehen mielipide) vai vaalean turkooseiksi (enemmän omaan mieleeni). Huomenna Frida täyttää oikeasti vuosia. Sitä suunnittelemme vielä juhlistavamme menemällä porukalla Rosendalin puutarhaan Djurgårdeniin.


Paita - Mini Rodini, 80/86
Leggingsit - Lindex, 92 cm

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sous chef

Eilen valmistelimme Fridan tämänpäiväisiä synttärijuhlia. Iltapäivällä Frida lähti isänsä kanssa ruokakauppaan. Minä jäin Felixin kanssa siivoamaan.

Hattu - Mini Rodini, 52/54
Mekko - Marimekko, oisko 100 cm
Kengät - Vincent, koko 23

Miehen ja Fridan palattua kotiin he ryhtyivät tekemään juustokakkua. Kaikki sujui aluksi kuin tanssi. Frida auttoi sekoittamisessa ja maistamisessa.


Tarkkasilmäisille tiedoksi, että kakkuun ei tullut mäntysuopaa.


Sitten pääleipurille ja apulaiselle tuli kinaa siitä, kumpi pitää vispilää. "Nnnnngggghh!" apulainen kiskoo tässä isältään vispilää kädestä.


Apulainen ei saanut vispilää. "AI! AI AI AI!" huusi apukokki ja lyyhistyi lattialle onnettomana.


Dramaattisena lattialla makaaminen alkaa pian pitkästyttää.


 Apulainen hakee itselleen kirjan ja lukee sitä ääneen. Mehiläiset sanovat hyvin korkealla monotonisella äänellä "huuuuuuuuuuu, huuuuuuuuuu".


Nyt oikeesti, pappa. Jo riittää. Apulainen kiskoo isäänsä jalasta.


Frida rauhoittuu, kun hän saa siirron vaihteeksi äitinsä apulaiseksi leikkaamaan kurkkua. Tylsällä veitsellä tökkimällä kurkkua ei saanut pilkottua, mutta pienet hampaat pystyivät kurkkuun hyvin.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Etsikää, niin ette löydä

"Etsikää, niin ette löydä; pysykää kotona, niin se tulee luoksenne." Tämän elämänfilosofian kertoi minulle lapsena Aku Ankka -lehti tai -taskukirja. Sama mietelause soi päässäni tänään Mini Rodinin liikkeessä NK:lla. Olipa hyvä, etten päässyt eilen 50% alen perässä Mini Rodinin liikkeeseen etsimään niitä safaritakkeja lapsille. Nimittäin ei niitä ainakaan enää ollut sopivia kokoja, enkä oikein usko, että olisi eilenkään enää ollut, ainakaan silloin, kun olisin ehtinyt paikalle. Etsikää, niin ette löydä. Jos olisin eilen lähtenyt aleihin, en olisi huomannut ajoissa, että Mini Rodinin omassa nettipuodissa oli takkia vielä jäljellä sekä kokoa 80/86 cm (oletettavasti Felix keväällä) että 92/98 cm (Frida). Harmittelin siinä vaiheessa, että pitää turhaan maksaa kotiintoimituksesta 60 kruunua, kun voisin takit hakea kaupasta itsekin. Jos siis olisin lähtenyt kauppaan, olisin palannut sieltä ilman takkeja ja saanut huomata illalla, ettei netistäkään löydy Fridan kokoa enää. Nyt kuitenkin neljän seinän vankina sain takit. Pysykää kotona, niin se tulee luoksenne.

Haussa oli tänään safarikuosiset vaunutossut Felixille kokoa 68/74 cm, kirahvipipot molemmille, kirahvi- tai ehkä seepraleggingsit Fridalle, keltainen huppari jommalle kummalle tai molemmille ja keltaiset sortsihaalarit (se kuvissa raikkaan turkoosilta näyttävä värivaihtoehto on livenä mielestäni aika tunkkaisen vihreä) molemmille ensi kesäksi (80/86 cm ja 92/98 cm).

NK:lta en löytänyt mitään, vaikka pyörittelinkin 80/86 cm kokoisia suosittuja keltaisia vakosamettihousuja (Berlin baby cord). Olen kuitenkin pehmeiden ja kevyiden housujen ystävä, ja joustavuudestaan huolimatta housut vaikuttivat minusta liian tiukoilta, joten en uskaltanut ostaa, vaikka väri on mieleinen.

Hurautin vielä metrolla Södermalmille Medborgarplatsenille, josta kävelin Mini Rodinin toiseen liikkeeseen. Sieltä löytyikin safaritossut, mutta valitettavasti kokoa 56/62, joka oli testattaessa jo nyt liian pieni Felixille. Kirahvileggingsejä löytyi rekistä yhdet (vaikka myyjän mukaan ei ainoitakaan ollut jäljellä), mutta ne olivatkin sitten Fridalle liian pientä kokoa, 68/74 cm. Pienen harkinnan jälkeen otin ne kuitenkin Felixille. Keltainen sortsihaalarikin löytyi. Se taas oli kokoa 104/110 cm eli toivottua isompi. Ajattelin kuitenkin, että lyhythihainen ja -lahkeinen malli on sellainen, ettei koon kanssa ole niin tarkkaa. Ostoslistani ulkopuolelta valitsin vielä 80/86 cm multipandapaidan, joka mahtuu vielä Fridalle ja ensi kesänä sitten Felixille.

Kärsivällinen seuralaiseni sekä alelöytömme.
Seuralaisella oli shoppailureissulla osuvasti päällä Mini Rodinin värikkäitä robotteja,
mutta ne vaihtuivat nyt illalla Snoffsin jääkarhuihin (68/74).

Kotona mies kommentoi, että sortsihaalari on aivan passelin kokoinen Fridalle. Todisteeksi hän puki sen Fridalle päälle. Roikkuuhan siinä haarukset polvissa, mutta ei se nyt näyttänyt mitenkään älyttömältä, ja Frida tykkäsi. Huppukin sai olla päässä, vaikka hatut eivät kelpaa. Enää siis tarvitaan vain Felixille sortsihaalari ensi kesäksi. Niin, ja sitä ennen ne tossut ja pipot.

Mies sanoi, ettei ymmärrä, miten joidenkin takkien ostamisella voi olla heinäkuussa kiire. Kuitenkin häneltä kuuluu usein ehdotuksia, mitä lapsille pitäisi saada - Fridalle sukkia, Felixille isompi hattu, Fridalle essumekkoja, Felixille Mini Rodinin tiikeriselkäinen haalari, Fridalle Mini Rodinin smokkiuikkari, molemmille Mini Rodinin karhuja ja PO.P:in juhlavuoden multiraitaa jne. Tulisi aika kalliiksi, jos en pitäisi silmällä aleja ja nettikirppiksiä. Miehen suosiman elektroniikkafirman pitäisikin järjestää tuntuva ale pari kertaa vuodessa. Mies näppäilisi koneella into piukassa tietokoneen osia ostoskoriin. Oi, ja siinä hänen haikailemansa kallis projektorikin olisi 70 prosentin alessa. Sitten minä tulisin ja komentaisin, että nyt imuroimaan. Ei voi olla noin kiire jollain näytönohjaimen ostamisella, kun niitä saa kaupasta aina. Nyt on juuri hyvä hetki imuroida, kun ei ole mitään tärkeämpääkään. Palatessaan imuroimasta mies huomaisikin, että ostoskori on tyhjentynyt. Mies yrittäisi haalia uudelleen kovalevyä, näytönohjainta ja projektoria sun muuta koriin mutta turhaan. Jäljellä on vain nappikuulokkeita. Ja sukkia.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Mitäs me aleista, kun ei aletkaan meistä

Odotuksia oli kolmelle alelle tänä kesänä: Pompdelux, Polarn O. Pyret ja Mini Rodini. Pompdeluxista sain onneksi toivomani vaatteet 50% alesta, mutta 70% ale meni sivu suun, kun heidän ruotsalainen sivunsa oli kaatuneena koko alen ajan, ainakin aina, kun minä tarkastin. Odotin Polarn O. Pyretin osta kolme, maksa kaksi -alea sekä parempaa prosenttia Mini Rodinille kuin aiempi 30%. Tänään PO.P sitten kertoi sähköpostilla, että kaikki 50% aletuotteet ovat nyt kolme kahden hinnalla. Mini Rodini taas ilmoitti kaikkien alevaatteiden olevan nyt puoleen hintaan.

Kuinkas ollakaan, minä olen jumittunut kotiin kipeänä.

Minua ei kyllä yksi pieni flunssa nyt pitelisi, vaikka olenkin valvonut koko yön Felixin kanssa, joka nukkuu ainoastaan sitterissä, jos se keinuu koko ajan. Välillä Felix on herännyt, kun olen lakannut keinuttamisen viedäkseni kurkkukipuiselle Fridalle vettä. Minä ja lapset olemme siis flunssassa. Mies on sentään terve. Kuumetta meillä ei tällä hetkellä ole, ja Fridaa ei näköjään pieni nuha pitele, vaan hän hyppii täällä sisällä seinille, kun ei pääse ulos. Miehen mielestä kenenkään meneminen ulos tällä hetkellä olisi kuulemma todella typerä idea. Joten tässä sitä nyt kyhjötetään. Keinutan Felixiä jalalla ja yritän keksiä Fridalle viihdykettä samalla, kun toisaalla viedään meidän safaritakkia puoleen hintaan. (Haalarin olen onnistunut saamaan, mutta 68/74 cm voi jäädä Felixille pieneksi liian sukkelaan eli 80/86 cm olisi myös kiva. Tai sitten se takki. Ja haluaisin haalariin tossutkin.) Mini Rodinin nettikaupassakin on sama 50% ale, mutta siellä myydään ei-ooota. Kaupassa taas oli kaikkea kivaa jäljellä sopivan kokoisina. Tarkistin juuri pari päivää sitten.

Mini Rodinin safaritakki.

Nyt siis kannattaa PO.P:in ja Mini Rodinien ystävien matkata Tukholmaan. PO.P:in liikkeitä löytyy vähän joka kulmalta (mm. keskustan Gallerianista ja sitä suunnilleen vastapäätä sekä omat rauhallisemmat suosikkini Nacka Forum ja Sickla Köpkvarter), ja Mini Rodinia alesta havittelevat suuntaavat NK:lle ja Södermalmille Mini Rodinin liikkeisiin sekä tietysti outletiin lauantaisin (mutta outletista ei välttämättä löydy pieniä, alle 104/110 cm kokoja). Suosikkikirppikselläni Mollamaialla ei kannata yrittää nyt heinäkuussa käydä, se on näet tällä hetkellä kesälomalla.

Talouden hienoin potilas Georgen vakosamettimekossa.
Kuin ranskalainen pastilli.

Kolmannen asteen yhteys

Tänään Frida kävi taas Felixin eteen pötköttelemään ja vaikutti kovin huvittuneelta. Siinä pienet sisarukset makoilivat lattialla mahallaan, katselivat toisiaan ja hymyilivät.


Felix makaa valkoisen viltin päällä, jota käytän kuvausalustana vaatteille ja välillä vauvallekin.

Felix, 3 kk.
Body (68 cm) ja sortsihaalarit (56 cm) - PO.P

Fridaa ei tietenkään missään viltillä suostu poseeraamaan. Hän tulee kaupasta, ottaa rattaiden alta skyr-purkin, hakee lusikkalaatikosta lusikan ja käy pöydän ääreen syömään. Ruokalapun sentään kiinnitin minä. Näköjään syöminen ihan itse ilman syöttämistä on alkanut kiinnostaa. Läpimurto saattoi olla, kun Frida oppi hiljattain laittamaan lusikan oikein päin suuhun. Aiemmin lusikka on kääntynyt juuri ennen suuhun menoa nurin päin, jolloin paljon ruokaa jää matkalle.

Frida, kohta 2 v.
Paita Pompdelux, 92 cm, housut Me&I, 86/92 cm.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ihmisen näköinen vauva

Sivusta ja edestä Felixin hiustyyli toimii.

Takaa kuitenkin paljastuu karu combover-totuus.
Fridan mekko Småfolk (86/92 cm), Felixin puku Mini Rodini (56/62).

Fridalla on kuvassa muikea ilme, koska hän taisi nähdä Felixin ensimmäistä kertaa mahallaan pää pystyssä. Frida huomasi Felixin viltillä ja näytti yllättyneeltä. Hän kävi moneen otteeseen kurkkaamassa Felixin kasvoja, osoitteli ja hihitteli. Vauvahan alkaa pikku hiljaa muistuttaa vähän ihmistä. Fridakin kävi Felixin viereen hetkeksi makaamaan.

Vielä silti näistä tiikereistäkin on enemmän seuraa kuin pikkuveljestä.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Mössa päässä

On haaste saada Frida pitämään kesällä hattua päässä. Jos hattu ei ole sidottu leuan alta kiinni, se lentää päästä alta aikayksikön. "Mössa!" Frida huutaa ja heittää hatun maahan.

Felixille sen sijaan oli hauska tänään kokeilla eri myssyjen sopivuutta. Felix vain hymyili aurinkoisesti, kun laitoin hänen päähänsä lakin toisensa perään, vaikka sitten paksua villaakin näin kesällä. Osa oli sopivia ja osa jäänyt hiljattain pieneksi. Lisään niitä Huutikseen muiden pieneksi jääneiden vauvanvaatteiden myötä.

Liian kuuma!

Liian pieni!

Liian kuuma ja liian pieni!

Liian pieni!
Body - Småfolk, 74 cm

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Lusikalla

Meillä pyörii lusikoita nykyään joka nurkassa. Melkeinpä aina, kun Frida on keittiössä, hän poimii lusikkalaatikosta mukaansa lusikan tai pari, kuljettaa niitä ympäri asuntoa leikkien syömistä ja sitten jättää ne jonnekin pöydille, laatikoihin tai lattioille.

Olin Fridan vauva-aikoina kiinnostunut sormiruokailusta, mutta Fridapa ei. Kaikille vauvoille kuulemma maistuu maissinaksut. Ei Fridalle. Ehkä lusikasta olisivat maissinaksutkin kelvanneet. Yhä, jos jokin käsin syötäväksi tarkoitettu ruoka ei tahdo kelvata, käyn hakemassa lusikan, niin jo alkaa maistua.

Mikä on parempi kuin lusikka?
Kaksi lusikkaa!

Frida on meillä ainut, jonka mielestä mansikatkin pitää syödä lusikalla. Viimeksikin Fridalla teki niin mieli tarjolla olevia mansikoita, että hän hyppi ja ulisi, mutta ei voinut ilman lusikkaa syödä. Onneksi hän tietää, mistä lusikoita saa, joten ei jäänyt ilman herkkuja. Frida osaa syödä lusikalla itsekin, mutta usein ei viitsi, vaan haluaa, että häntä syötetään. En tiedä, milloin lapsella on minä itte -vaihe, mutta ei siis ainakaan vielä.

Tiikeripaita - Småfolk, 86/92

Mansikat ovatkin lusikalla kovasti keskittymistä vaativaa syötävää.



Monesti mansikka putoaa juuri, kun sen on saamaisillaan suuhun.


Onneksi moni mansikka päätyy suuhunkin.

Kissapaita - Next, 86 cm
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...