torstai 31. toukokuuta 2012

Pienen kanssa päivystyksessä


Toissailtana mies ja Felix jäivät valvomaan, kun minä menin yöpuulle. Kun mies myöhemmin toi Felixin syömään, huomasin Felixin olevan tulikuuma. Nousin ylös mittaamaan kuumetta, jota oli kainalosta 39 astetta. Muistelin lukeneeni, että näin pienille (Felix on nyt kuusi viikkoa) ei kuuluisi nousta kuumetta, ja jos nousee, ei kuulu tarkkailla tilannetta kotona, vaan pitää lähteä päivystykseen. Soitin terveysneuvonnan numeroon, jossa annettiin samat ohjeet: heti pitää lähteä Södersjukhusetin päivystykseen.

Appi sattui sopivasti olemaan kulmilla juuri palaamassa töistä. Minä ja Felix saimme häneltä kyydin sairaalaan. Kello oli vähän päälle keskiyön eli sama kellonaika, kun viimeksi odotin yöllä autiolla kadulla kyytiä sairaalaan kuusi viikkoa aiemmin. Silloin oli suunnilleen paniikki päällä, eikä nytkään fiilis ollut valoisa.

Saavuimme lasten päivystykseen ja otin jonotuslapun. Paikalla oli vain yksi vähän isompi lapsi. Ei mennyt kauaa, kun pääsin hoitajan juttusille. Hoitaja oli Jussi Lammen näköinen ja kokoinen mies. Hän kysyi ensin pojan henkilötunnusta ja syytä, miksi olimme tulleet. Kerroin, että kuusiviikkoisella vauvalla on 39 astetta kuumetta kainalosta mitattuna ja terveysneuvonnasta ohjattiin päivystykseen. Hoitaja sanoi terveysneuvonnan ohjetta typeräksi. Pelkkä kuume ei ole päivystysasia. Hermostuin, että nyt hoitaja lähettää meidät kotiin tutkimatta. Toistin vielä, että vauva on kuusiviikkoinen.

Hoitaja ohjasi meidät kuitenkin tutkimushuoneeseen ja tutki Felixin. Kuumetta oli pepusta myös samat 39 astetta eli ei onneksi enempää. Hän otti verta varpaasta ja antoi minulle kupin, johon ottaa Felixiltä virtsanäyte. Sitten hän sanoi vievänsä verinäytteen jonnekin tutkittavaksi. Minä jäin kuppi kädessä odottamaan Felixin pissaamista.

Lopulta pissa tulikin - seinälle, lattialle, paidalleni ja sain vähän onneksi kuppiinkin. Mietin, mahtoiko se vähä olla tarpeeksi. Syöttämisen jälkeen kokeilin odottaa vielä seuraavaa pissaa, mutta vauva hermostui. Istuin tuolille ja jäin vauva sylissä odottamaan. Olin nukkunut samana yönä tunnin, edellisenä yönä katkonaiset kolme tuntia ja sitä edeltävänäkin yönä heikosti. Pelkäsin, että nukahdan ja pudotan Felixin.

Kun olin odottanut noin tunnin, tuli toinen hoitaja tuomaan odotushuoneeseen jääneen turvakaukalon. Hän oli lähdössä saman tien, mutta ehdin kysyä, onko kupissa tarpeeksi pissaa vai tarvitaanko näytteeseen lisää. Hoitaja sanoi, että on riittävästi, ja vei kupin. En ehtinyt kysyä, mitä odotan ja kauanko. Laitoin Felixin kaukaloon nukkumaan ja jatkoin itse tuolilla istumista ja kaukalon keinuttamista.

Neljän jälkeen lähdin huoneesta ja etsin hoitajan. Kysyin, odotanko jotain. Hoitaja vastasi iloisesti, että meidän vuoromme on seuraavana. Palasin takaisin huoneeseen. Melko pian sinne saapui lääkäri, joka tutki Felixin. Kerroin, että mies ja Frida ovat flunssassa. Kerroin myös ensimmäisen raskauden streptokokista ja siitä, että tässä raskaudessa sitä ei kuitenkaan tutkittu kuin virtsakokeella, joten en saanut synnytyksessä antibioottitippaa. Jospa kuume johtuukin nyt streptokokkitartunnasta? Lääkäri vastasi, että streptokokki ei ole voinut tarttua, jos sitä ei löydetty minulta virtsasta. Näin voi hyvin tietysti olla, mutta en edelleenkään ymmärrä, miksi käytäntö on niin erilainen Ruotsissa kuin muualla, ja miksi streptokokki ei voi tarttua synnytyskanavasta, kun eihän se lapsi virtsateistä synny (onneksi).

Lääkäri sanoi, että vauvalla on todennäköisesti sama flunssa kuin miehellä ja Fridallakin ja lisäksi korvatulehdus. Yli vuoden ikäisillä korvatulehdusta ei kuulemma tarvitse hoitaa, mutta näin pieni sai antibioottikuurin. Kahden päivän kuluttua tilanteen pitäisi olla parempi. Jos vauvan olo lähtee missään vaiheessa huononemaan, pitää palata takaisin päivystykseen. Kahden kuukauden päästä Felix pitää viedä korvalääkärille tarkistuttamaan korvat, jotta puheenkehitys ei häiriinny.

Lääkäri lähti. Hoitaja, jolla oli värikkäät helmet kaulassa, tuli antamaan ensimmäisen antibioottiannoksen. Hän piti Felixiä sylissä, tanssahteli ja leperteli Felixille. Kysyin, onko mitään, mitä pitäisi nyt korvatulehduksisen vauvan kanssa välttää, ja miten oloa voisi helpottaa. Mitään ei kuulemma tarvitse välttää, vaan voi elää ihan normaalisti. Vauvan olo on parempi pystyasennossa. Jälkimmäinen onkin tuttua, kun kumpikaan vauvoistamme ei ole viihtynyt makuulla. Hoitaja lupasi vielä soittaa taksin sitten, kun olisin valmis Felixin syöttämisen ja ulkovaatteiden pukemisen kanssa.

Menin pyytämään hoitajaa tilaamaan taksin. Kopin hoitaja olikin se ensimmäinen pitkä mies. Sanoin, etten saanut vielä reseptiäni. Hoitaja vastasi, että resepti on elektroninen ja sen saa apteekista henkilöllisyystodistuksella. Kysyin, kenen henkilöllisyystodistuksella, kun vauvalla ei vielä sellaista ole. Hoitaja sanoi, että minun henkilöllisyystodistuksellani. Sanoin, että olisin toivonut miehen voivan hakea lääkkeet, jotta minä voisin nukkua, kun yö oli mennyt valvoessa. Hoitaja sanoi, että lääkkeet voi hyvin hakea myös seuraavana päivänä. En uskonut. Jos saimme kuumeiselle kipeälle vauvalle antibioottikuurin, jossa pitää antaa lääkettä kolmesti päivässä, niin ei varmaankaan ole hyvä jättää heti päivää välistä. Sama hoitajahan heti aluksi ilmoitti, että käyntimme on turha, ja jätti meidät huoneeseen tuntikausiksi epätietoisena odottamaan ja miettimään, onko meidät unohdettu (virtsanäyte ainakin oli unohdettu). Ymmärrän ja hyväksyn kyllä odottamisen, mutta olisin toivonut etukäteen ilmoitusta, että nyt voi lääkärillä vähän kestää.

Taksikuski oli mukava luulajalainen mies, joka paheksui tukholmalaisten huonoja käytöstapoja. Tukholmalaiset hänen mukaansa syljeskelevät kaduille ja tönivät eivätkä pyydä anteeksi.

Kotona nukuin pari tuntia ja raahauduin sitten apteekkiin, jossa osoittautui, että he eivät suinkaan tarvinneet minun henkilöllisyystodistustani, vaan ainoastaan vauvan henkilönumeron. Siis myös mies olisi hyvin kauppareissulla voinut hakea lääkkeen. Tämä ei ollenkaan vähentänyt harmistustani hoitaja Lampea kohtaan. Oli yllättävää ja jännää nähdä lääkepulloon painetussa etiketissä Felixin koko nimi. Emme vielä olleet saaneet postissa mitään lappua, että nimi on hyväksytty. (Hyväksymisestä ei tosin ollut epäselvyyttä - emme valinneet kolmanneksi nimeksi Rabarberia, vaikka sillä leikittelimmekin.)

Mieheni osoittautui taitavaksi lääkeruiskun käyttäjäksi. Hän kertoi saaneensa kokemusta harjoitellessaan joskus eläinlääkärin opissa. (Miehen unelma-ammatti nuorena oli eläinlääkäri, mutta lukion työharjoittelussa hän joutui muuttamaan mielensä, kun ei kestänyt katsoa eläinten kärsimystä.) Hyvä, että löytyi pätevä lääkkeen antaja taloudesta, sillä itse olen aiemmin Fridan kanssa onnistunut ruiskuttamaan lääkettä posken sisäpinnan sijasta posken ulkopinnalle... Felixin voinnin oli määrä kohentua parissa päivässä. Hän onkin jo tänään ollut kuumeeton ja paljon hilpeämmän oloinen. Itse asiassa outoa kyllä Felix on paljon hyväntuulisempi kuin viimeiseen kuukauteen ja nukkuu pitkiä unia. Lääkäri sanoi, että olon huononemisen merkki on uneliaisuus, mutta ei Felix varsinaisesti ole unelias, vaan hereillä ollessaan juttelee, hymyilee ja potkii enemmän kuin aiemmin. Felix myös itkee paljon vähemmän. Kysyin lääkäriltä, kauanko Felixillä mahdollisesti on ollut korvatulehdus. Lääkäri vastasi, että muutaman tunnin eli sen ajan, kun on ollut kuumettakin. Merkillinen yhteensattuma, että Felix on nyt ollut yhtä iloinen kuin viimeksi noin kuukausi sitten. Eikö antibioottien pitäisi lisätä mahakipuja eikä vähentää niitä? Vai onko lääke niin sakeaa tahmaa, että se sivuvaikutuksena vähentää Felixiä kiusannutta puklailua?

Näin reippaan näköinen pieni toipilas meillä nyt on. Katselee, hymyilee, potkiskelee ja sanoo höö, guu, oo ja auu.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Lempileikit: nukkuminen ja syöminen

Fridan lempileikkeihin viime aikoina on lukeutunut nukkuminen. Leikkiin tarvitaan peitto ja mielellään tyynykin. Sitten käydään muutamaksi sekunniksi makaamaan. Paras paikka leikkiin lienee sänky, mutta lattiakin kelpaa, myös parvekkeen lattia.

Oravamekko - PO.P


Rahi, jonka sisällä säilytetään vuodevaatteita, on myös mainio paikka päiväunien leikkimiseen, joko rahin sisällä tai päällä.

Felixin asu - PO.P
Fridalla Ticketin froteemekko

Pikkuveljeä matkien Frida saattaa käydä pitkäkseen myös sitteriin tai vauvan vaunukoppaan.

Onpa tehty kumman lyhyt vaunukoppa.
Lappuhaalarit - Tutta


Toinen suosittu leikki on syöminen. Ensin ei oikea ruoka tahdo maistua. Kun äiti sitten korja ruokaa pois, Frida kävelee vastaan käsissään vaikka värikynä ja joku kippo. Frida työntää kynän kippoon ja sitten suuhun ja sanoo "mam mam".

maanantai 28. toukokuuta 2012

Paljonko kello on? Entä postimerkit?

Tänään Frida kuljeskeli ympäriinsä käsissään yksi lempileluistaan eli keittiövaakani. "Kukka", hän esitteli sitä. Kukka tarkoittaa siis klocka eli kello. Teen silloin tällöin virheen ja kysyn ruotsiksi mieheltä, mitä kello on, eli vad är klockan. Frida lähtee heti pinkomaan keittiöön, jossa on seinäkello, ja osoittaa sitä: "Ha! Ha!" Mies usein sitten nostaa Fridan kellon luo, jolloin Frida ottaa kellon seinältä ja tuo sen minulle: "Kukka!" Niin, sitähän mä kysyin... Perään Frida kuittaa vielä "tack tack" kuin muistuttaen hyvistä käytöstavoista.

Näin kesällä loikoillessa ei kelloa kaivata.
Oravamekko - PO.P

Keittiövaa'an ostin halvalla kirpparilta, koska sillä on näppärä punnita huutismyyntejä, jotta osaa laittaa oikean määrän merkkejä kuoreen. Täkäläisten postimerkkien hinta ja arvo on hämmentänyt minua. Ostin niitä joskus kuudella kruunulla kappale. Myöhemmin ne maksoivat seitsemän kruunua. Oletin, että hinta on noussut. Sitten ne taas seuraavalla kerralla maksoivat kuusi kruunua. Postenin sivuilta koetin etsiä tietoa, mikä on yhden merkin hinta ja arvo, mutta mistään en löytänyt. Tulkitsin, että kuusi kruunua, koska kaikki hinnat olivat kuudella jaollisia. Menin kauppaan, ostin merkkejä - taas ne maksoivat seitsemän kruunua. Mitä kummaa?

Päätin nyt viikonloppuna selvittää postimerkkimysteerin. Ratkaisu selvisi: Eri tahot myyvät postimerkkejä eri hintaan. Niiden arvo on 6 kruunua kappale, mutta lähikauppamme myy nitä 7 kruunun hintaan ja toinen kauppa 6 kruunun hintaan. Jotkut kuulemma myyvät myös 9 kruunulla. Onneksi sellaista liikettä ei tullut minulle tietämättömälle vastaan. Tietäkää nyt siis, että jos aiotte postittaa Tukholmasta Suomeen postikortin, postimaksu on 12 kruunua ja säästätte siis ainakin kaksi kruunua, jos ostatte postimerkkinne edullisemmasta kaupasta. Kaksi kruunua on sentään 20 senttiä ja risat. No, ehkä 20 senttiä ei ole järin suuri summa, mutta säästää siinä kahvikupposen hinnan, jos postittaa kortit kaikille kavereille. Itse lahjoitin isoilla postimerkkiostoksillani noin 4 euroa ylimääräistä lähikaupalle. Näin sitä pahaa-aavistamatonta ulkosuomalaista viedään kuin pässiä narussa.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Tiita ja Lesse

Taannoin aloin ihmetellä, miksi Frida, nyt 1 v. 10 kk, on alkanut kutsua pientä veljeään Jesseksi. Sitten tajusin, että hän sanookin lesse eli ledsen eli surullinen. Viime aikoina Felix onkin ollut usein ja pitkään lesse. Ei kuitenkaan ihan niin usein kuin Frida sanoo. Kun Felix päästää pienenkin äänen, Frida lähtee juosten hakemaan minua tai isäänsä ja juoksee Felixin luo huutaen: "Oi! Oi! Vauva lesse!"

Siinä missä Frida sanoo veljeään vauvaksi ja lesseksi, itseään hän kutsuu nimellä Tiita. Tiita kilttinä siskona usein silittää pienen veljensä päätä. Nykyään sen jälkeen hän silittää omaa päätään ja sen jälkeen tulee minun luokseni vaatien: "Ha! Ha!" Silloin minun kuuluu silittää hänen päätään.

Tiita ja Lesse.

Keitä muita perheeseen kuuluu? No tietysti...

mamma = mamba = äiti

&

pappa, myös mamma, mamba & äiti

Mitä Fridalla on päässä?

Sössa!
Eli mössa eli hattu. Myös huivi on sössa.

Frida, pappa ja sössa.

Muuta yleistä vaatesanastoa on ainakin kokku eli sukka. Yleistä sanastoa taas muuten on kakka. Eli kakka ja tv-sarjan Makka Pakka. Tarkoittanee myös vaippaa. Ruokailusanastoon kuuluu macka eli voileipä, attee eli vatten sekä...

Mam! Mam mam mam!
= Nam. Kuvassa namia on papan tekemä mehujää.
(Sekä H&M:n froteesortsit ja PO.P:in raitapaita.)

Eilen Frida tuli Felixin luo ja oli työntämässä Felixin suuhun jotain: "Mam mam!" Antelias isosisko oli löytänyt jostain pienen kuivettuneen rusinan, jonka ajatteli jakaa pikkuveljen kanssa. En kuitenkaan sallinut. Fridakaan ei onneksi pahoittanut mieltään, kun selitimme, että vauva syö vain maitoa.

Mieleistä puuhaa on tietysti lähteä ulos eli kuten Frida ruotsalaisittain sanoo, ute.

Frida osaa pari kerrosten numeroa.
Tämä on trean eli tean tai tre eli tee.
Yksi kerros alempana on too eli två.

Suosikkijuttuja nykyjään on kukka.
 Frida nuuhkii kukkia ja sanoo mam mam.

Ulkona voi nähdä eläimiä, kuten...

Kaa kaa kaa!
= lintu.

Hua hua!
= koira, myös koirareppu ja kanireppu.

Muuta nähtävää ja tehtävää ulkona:

Tass!
plask eli läiskis tai kasta eli heittää. (Tai flaska eli pullo.)

Gå gå gå!
= Suojatie.

Hiiii!
= Liukumäki tai keinu.

Sisälläkin riittää puuhaa:

Kiija!

Lossa eli klossar eli palikat.

torstai 24. toukokuuta 2012

Lill-Skansen

Eilen oli taas kaunis ja aurinkoinen päivä, joten lähdimme Skanseniin. Menomatkat bussilla sujuivat leppoisasti molempien lasten nukkuessa rattaissa. Djurgårdeniin saavuttuamme pysähdyimme syömään ravintolassa, ja eivätköhän molemmat silloin heränneet. Tuli taas vanhemmille vähän kiire lapioida ruokaa suuhun pienemmän lapsen parkuessa ja isomman juostessa ympyrää. No, Frida onneksi juoksi vain melko pientä ympyrää lähellä pöytää ja suostui syömäänkin kolmea sorttia leipää sekä vähän perunamuusia ja lihapullia, joten ihan sopivaan aikaan heräsi.


Päivän mekko oli Plastisockilta. Nextin kukkahatun Frida heitti jatkuvasti päästään. Onneksi oli varahattu mukana, joskin se sopi oranssina väreiltään mekkoon heikommin.


Ensimmäiseksi näimme lemurihäkin. Olipa pieni lemurivauvakin. Mies yritti osoitella lemureita Fridalle. Frida vain hihkaisi "attee" (vatten), häkissä kun oli pieni vesiputous. Lemurit eivät niinkään kiinnostaneet.

Kaikennäköiset karusellit kiehtoivat Fridaa, mutta ehkä sitten vähän isompana. Nyt riitti pelkkä katselu.


Näimme ensi kertaa uuden Lill-Skansenin, joka taidettiin avata keväällä. Sieltä löytyi mm. possun näköisiä patsaita.


Lill-Skansenissa sai myös mennä tarhaan sisälle taputtamaan vuohia. Vuohilla oli paljon vilkkaita pikku kilejä, jotka juoksentelivat ja hyppelivät ympäri, kiipeilivät ja nahistelivat keskenään.


Käärmeen muotoinen liukumäki oli hurja ainoastaan ulkonäöltään.


Lill-Skansen oli sisältä mielenkiintoinen. Sieltä löytyi mm. hiiriä, kaneja, marsuja, kastemato, muurahaisia ja ahvenia. Frida ei tosin tainnut huomata ainuttakaan eläintä, koska oli niin kiireinen kiipeämään portaita ja ryömimään tunneleissa, kuten näköjään moni muukin lapsi. Vanhemmat koettivat turhaan saada lapsia pysähtymään katsomaan vaikka kissanpentuja.


Rotan elinympäristössä oli puistonpenkki ja roskis.

Lill-Skansenista löytyy kone, jonne lapsi voi tiputtaa tutin ja antaa sen kissanpoikasille.

Lapsi saa mukaansa todistuksen, jonka mukaan hän on antanut tuttinsa kissanpojille.


Olimme Skansenissa yli neljä tuntia, mutta emme kerenneet nähdä siinä ajassa juuri mitään. Esimerkiksi karhut ja hirvet jäivät näkemättä, piknik pitämättä ja lätyt syömättä. Onneksi meillä on kausikortti koko perheelle, joten on vielä vuosi aikaa käydä katsomassa niitä karhujakin.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Uinut

Eilen mies ja Frida menivät uimaan Gustavsbergsbadetiin, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Tällä kertaa uiminen maksoi molemmilta yhteensä 50 kruunua, varsin kohtuullinen hinta siis. Näköjään sisäänpääsy on puolet normaalihinnasta arkisin ennen klo 14. Oli kuulemma lämpimämpääkin kuin aiemmin. Muistakin uintipaikoista Tukholmassa saa vinkata.

Hauskaa oli ollut, ja Frida nukkui perään yli neljän tunnin päiväunet. Päiväuniensa jälkeen hän tuli sotkemaan huutiskuvaukseni vohkimalla myyntikohteet ja viemällä ne parvekkeelle.


Eihän tämä mahdu päälle millään!

Pitkien päiväunienkin jälkeen uuvutti vielä niin, että piti kellahtaa makaamaan.

Uimapäivän asuna rento Pompdeluxin haalari ja Kavatin sandaalit.
Liian pieni body (56 cm) on Småfolkin.

Kävimme vielä kaupassa ja postiasioilla. Frida ei tykännyt, kun kenkiin meni hiekkaa, joten otimme ne pois. Frida oli ensimmäistä kertaa ulkona paljain jaloin ja oli niin hämmästynyt, ettei voinut liikkua moneen minuuttiin. Pian avojaloin oleminen oli kuitenkin hauskaa.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Lasten kanssa kaupungilla

Eilen keksimme lähteä kaupungille tarkistamaan Kulturhusetin leikkipaikan. Olemme käyneet siellä kerran, mutta silloin leikkipaikka oli niin täynnä, ettei sinne päässyt.

Lähtöä odotellessa Frida laittoi parvekkeelle piknikin: vei sinne pörröisen viltin ja kourallisen muroja.



Fridalla oli päällä Lindexin lyhythihainen pinkkiraidallinen mekko, jonka helma on takaa lyhempi ja sen alta pilkistää vihreitä ja valkoisia röyhelöitä. Mekosta tultiin päivän aikana kysymään, mistä se on saatu ja olenko kenties itse sitä tuunannut.

Bussimatkalla kaupunkiin meidän tuplarattaamme ja jonkun toiset vaunut jättivät pysäkeille ainakin kolmet muut vaunut ja niiden ymmärrettävästi ärtyneet työntäjät. Ensimmäinen kyytiin turhaan pyrkinyt sanoi, että seuraava bussi tulee vasta puolen tunnin kuluttua. Tosi kurjaa, mutta olisiko meidän sitten pitänyt jäädä kyydistä kesken maksettua matkaa tehdäksemme hänelle tilaa? Suositun bussireitin varrella onnenamme on, että asumme päätepysäkillä. Sanoinkin miehelle, että asutaanhan päätepysäkin (joko tämän tai muun) lähellä niin kauan kuin meillä on rattaat.

Kävimme kaupunkiin saavuttuamme ensin Emmauksen kirppiksellä. Ostoslistalla oli yleisesti leluja ja kirjoja sekä hellehattuja ja leggingsejä nyt ainakin. Fridan ei tietenkään voinut antaa juoksennella siellä itsekseen, joten toisen vanhemman tehtävä oli pitää hänelle seuraa. Tuplarattailla ei siellä ollut oikein tilaa kulkea, joten pistimme ne nurkkaan parkkiin. Kun vaunut eivät enää liikkuneet, Felix heräsi ja alkoi huutaa kovaa ja pitkään, joten hänet piti ottaa syliin. Syöttäminen sovituskopissakaan ei auttanut parkuun. Kun toinen kantaa itkevää vauvaa ja toinen paimentaa leikkivää taaperoa, niin eipä paljon tullut shoppailtua. Pitkään siellä meni aikaa eikä mitään löydetty. Tuskin mitään katsottiinkaan.

Kun päästiin Emmaukselta ulos, Felixkin rauhoittui ja nukahti taas. Seuraava kohde oli miehen työpaikka, josta oli pyydetty käymään vanhempainvapaan aikana. Frida halusi välillä pysähtyä heittämään kiviä veteen. "Attee! Attee! Tass!" (Ruotsiksi siis vatten, kasta / plask eli suomeksi vettä, heittää / loiskis.)


Työpaikalla käväisyn jälkeen olimme kaikki nälkäisiä ja menimme lähimpään kahvilaan eli Café Kladdkakaniin, jossa söimme kanasalaatit. Fridalle kelpasi annoksistamme vain muutama maissi ja ananaspala, vaikka mies yritti kovasti tarjota kanaa ja pastaa. Kurkkukin on kuvassa kädessä, mutta se taisi päätyä lattialle. Felix taisi taas itkeä koko kahvilassaoloajan. Pääsin testaamaan paikan vessan, joka ei ollut lapsimyönteinen. Onnistuin kuitenkin vaihtamaan vaipan vessan ikkunalaudalla ja syöttämäänkin Felixin, mistä vessajono tuskin ilahtui. Sori! Frida sentään oli iloinen ja lauleli kovaan ääneen heittäessään ruokaa lattialle. Kysyin mieheltä, minäköhän vuonna seuraavan kerran voimme käydä rauhassa lasten kanssa ravintolassa, niin että molemmat syömme yhtä aikaa ja hotkimatta.


Vieressämme kahvilassa istui muuten suomalaisseurue, joka tarkkasilmäisesti veikkasi Felixin iäksi 3-5 viikkoa (viisi viikkoa oikein), Fridan iäksi 1 v 9 kk (lähemmäs 1 v 10 kk nyt) ja Felixin olevan poika pinkistä asusta huolimatta (siis hetkinen - voiko olla näin hyviä arvaajia vai olisivatko sittenkin olleet blogin lukijoita).

Kahvilasta lähdettyämme molemmat lapset nukahtivat rattaisiin. Emme oikein tienneet, miten käyttää hyödyksemme tämän yhtäkkisen rauhallisen hetken. Ehdotin jäätelön syömistä Gamla stanissa, mutta jätimme kuitenkin väliin - virhe! Kävelimme keskustaan ja kävimme muutamassa liikkeessä lähinnä ikkunaostoksilla. Ostimme NK:sta palikoita (Frida on viimein alkanut todenteolla rakennella torneja) ja päädyimme NK:n pohjakerroksen kahvilaan jätskille. Toinen virhe! Olisi pitänyt käydä siellä Gamla stanissa tai sitten ihan missä tahansa muualla. Niin pahaa jäätelöä en ole syönyt ikinä eikä mieskään. Aivan vastenmielisen makeaa, vaikka minulle kyllä makeakin maistuu. En voinut syödä kuin pari pientä lusikallista. Hyi olkoon. Joimme puoli litraa vettä mieheen sen jälkeen.

Frida heräsi parin tunnin unien jälkeen, ja olimmekin sopivasti Kulturhusetin kulmilla. Hissin luona oli lappu, että vaunuja ei saa viedä leikkipaikkaan neljänteen kerrokseen, vaan ne pitää jättää pohjakerrokseen parkkiin. Pahus! Ei kovin kätevää, jos vaunuissa on nukkuva vauva ja mukana paljon tavaraa. Tätä ei ehditty kauan harmitella, kun huomasimme, että leikkipaikka on maanantaisin kiinni, kuten ehkä kaikki museot ja vastaavat. Olisihan sen voinut arvata. No, jos joskus vielä kolmannen kerran yritämme päästä Kulturhusetiin leikkimään, otamme Felixille kantorepun mukaan.

Kotona Frida sitten leikki uusilla palikoillaan sekä halaili vanhempiaan.




sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Tassuhousut


Eilen illemmalla kävin vielä Fridan kanssa kahdestaan ulkona. Koska pallohaalarit mulahtivat puroon, päälle puettiin Me&I:n tassupyllyhousut ekaa kertaa. Miehen mielestä ne olivat niin hienot, etenkin kun ovat uudenuutukaiset, ettei niitä voisi pukea ulos. Vastasin, ettei meillä niin hienoja housuja olekaan, etteikö ne päällä voisi leikkiä ulkona*. Pidän paitsi hassusta tassukuviosta, myös vaaleanruskeasta väristä, materiaalista (mukavaa velouria) ja lököttävästä mallista. Pitäneekin hankkia sama seuraavassa ja edellisessä koossa (tyypillistä minulle) ja lisäksi niitä Me&I:n housuja, joissa taskusta kurkistaa ties mitä pöllöä, tipua ja pupua.

(* Paitsi Wheatin housut, jotka saimme lainaksi.)

Piha oli niin täynnä grillaavia naapureita lapsineen, ettei sinne edes mahtunut. Fridan suosikki eli keinut olivat koko ajan varattuna. Pyöräilyä harjoitteleva naapurin Ebba ajoi pensasaitaan. Ebban äiti kysyi, kävikö pahasti: "Gick det bra?" "Väldigt bra!" vastasi Ebba pensaasta.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Kukkaistyttö

Frida on alkanut tykätä kukkasista. Niitä pitää joka nurkalla pysähtyä nuuhkimaan ja välillä poimimaankin.


Joskus haistaminen menee myös maistamisen puolelle. Fridan suu ja nenä ovat joka kerta ulkoilun jälkeen voikukasta keltaiset.




Kukkien (sekä keppien ja käpyjen) lisäksi myös kivien kerääminen kiinnostaa.


Tuo turvavaljasreppu kirvoittaa vastaantulijoissa eniten kysymyksiä ja kommentteja. Eilenkin kuulin ihastelua suomeksi ja meille perään käännöksen: "Fantastiskt!" Pääsin sitten ihan suomeksi selvittämään, että valjaat ovat Goldbug-nimiset ja niitä löytyy helposti Suomesta. Metsolan lierihatusta on myös tullut puistossa kyselyjä, mistä niitä saa. Tähän olen valitettavasti joutunut vastaamaan, että eipä juuri mistään. Itsellekin kelpaisi muunkin väriset kuin tuo oranssi.

Päivän asu tuo näköjään esille molemmat kansallisuudet: suomalaisuus näkyy hatussa ja Marimekon paidassa, ruotsalaisuus taas Moonkidsin froteehupparissa, Me&I:n velourhaalarissa (86/92 cm) ja Vincentin kengissä. Sama haalari löytyy myös pienempänä koossa 62/68 cm, ja Felix kasvaa niin rivakasti, että eiköhän pääse tarvittaessa samistelemaan siskon kanssa pallohaalareissa. Välissä olevan koonhan laitoin myyntiin Huutikseen. Myyntikappaleessa on kunto hyvä, kun sitä käytettiin vain rauhallisesti sisällä. Mitenköhän käy tämän isomman koon, joka pääsi tänään niin nurmikolle, hiekalle, voikukkaniitylle, soralle ja kaiken päätteeksi molskahti vielä reittä myöten puroon? Siinä kohtaa käännyttiin kotiin vaihtamaan vaatteita ja päiväunille, etenkin kun pikkuvelikin sopivasti samaan aikaan teki kunnon kylkipissat.

Auttakaahan muuten: mikä on paras aurinkorasva Fridan ikäiselle?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...