lauantai 25. helmikuuta 2012

Papan kanssa kävelyllä

Emme siis menneet vesirokkoperheen synttärijuhlille. Mies ilmoitti tekstarilla. Takaisin tullut vastaus ei ollut ilahtuneen kuuloinen: "Lapset ovat olleet terveitä jo kohta viikon, mutta omapahan on asianne. Ei ole pakko tulla, jos ei halua." Mies näytti myös alkuperäisen kutsuviestin, jossa perinteisen tervetuloa-sanan tilalla oli lause: "Kyllähän te tulette?" Kuulemani mukaan heidän mielestään vesirokosta on parantunut silloin, kun ihottuma puhkeaa eikä silloin enää tartuta. Nuorimmainen oli pois päiväkodista vesirokon takia kolme päivää (ja sai taudin siis kotoaan eikä sieltä päiväkodista). Molemmat lapset olivat siis toissapäivänä aivan punapilkullisia, ja lisäksi synttärivieraina oli heidän kanssaan tiiviisti aikaa viettäneet naapurin lapset, joille ei vielä ole puhjennut rokkoa.

Synttärien sijaan mies ja Frida menivät kävelylle läheiselle Nyckelvikenin luonnonsuojelualueelle. Mieskin pääsi testaamaan valjaita, vaikka hänen kuntonsa kyllä kestää pienet juoksupyrähdyksetkin taaperon perässä. Hän käyttikin hihnaa autotien vieressä ja pyörätiellä, ja metsään päästyä kiinnitti hihnan toisestakin päästä valjaisiin (sen olisi kyllä saanut helposti irtikin). Oma kuntoni ei olisi kestänyt niin pitkää lenkkiä, joten jäin kotiin. Sain kuitenkin mieheltä kuvia hyvin sujuneesta retkestä.

Hyppien eteenpäin.

Mahtoivatko lampaat suhtautua epäilyksellä tyyppiin, joka oli yhdistelmä ihmistä, kettua ja koiraa?

Mietimme miehen kanssa, miksi emme ole nähneet muita samanikäisiä missään ulkona kävelemässä koskaan? Mies tuumi, että ehkä se on niin rasittavaa lapselle, ettei sitä suositella. Eihän niin voi olla, sillä juokseehan se lapsi saman ajan kotonakin ympyrää. Sattumaa, hankalaa vai joku ruotsalainen juttu taas, josta en vielä ole perillä? Näkemistäni kuvista päätellen samanikäiset suomalaislapset kyllä käyvät kävellenkin puistossa. Paluumatkalla Fridaa piti kyllä lopuksi kantaa, mutta tulihan siinä jo monta kilometriä jaloiteltua. Kotiin saapuessa mies valitti väsyneitä käsivarsiaan. Ja Frida rupesi heti ulkovaatteista päästyään juoksemaan taas ympyrää keittiön ja olohuoneen välillä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Taapero talutushihnassa

Maatuskamekko olikin sitten kokoa niukka 86 cm eikä 80 cm. Ei siis ole enää isompaa kokoa, jota etsiä tilalle.

Päiväunien jälkeen seurasi viimeiset tanssit kyseisessä mekossa. Tanssin huipennus oli maitomukin heittäminen parvekkeelta alas. Olen nykyisin aivan liian hidas estämään tällaisia temppuja, vaikka osasinkin vähän ennakoida.


Ilman maitomukin katoamistakin olisimme tehneet reissun ulos. Olen taas ollut päivätolkulla sisällä, ja ilahduin, kun postin mukana tuli Blocketista löytämäni Goldbug-valjaat. Oli kaunis aurinkoinen päiväkin eikä mihinkään aivan erityisesti koskenut, toisin kuin edellisenä kauniina aurinkoisena päivänä, jolloin vaihteeksi vasen jalka ei kestänyt kävelyä ilman älytöntä vihlomista.

Koiran näköinen Goldbug-valjasreppu.

Lapsillahan ei yleensä valjaita näe. Olen myös kuullut tuomitsevia kommentteja asiasta, jos joku taapero talutushihnan päässä on nähty. Koira ilman hihnaa taas herättää paheennusta. Toisaalta moni koira on sen verran fiksu, ettei liikkuvan auton nähdessään yritä juosta suoraan sen eteen. Sen sijaan Frida olisi kovin kiinnostunut tutkimaan autojen ajovaloja. Fridan äiti taas on tytärtään paljon hitaampi ja sen verran jäykkä, että kiinni pitäminen tuntuu vaikealta. Hupusta ei muuten kannata pitää kiinni, koska ne ovat nykyään niin fiinejä, että lähtevät irti, jos pieni lähtee juoksemaan kohti horisonttia tai heittää itsensä suojatielle keitetyksi spagetiksi. Niillä harvoilla ulkoilureissuilla, joita minä ja Frida olemme viime aikoina kaksin tehneet, on joka kerta ollut aika huolestuttavia tilanteita. Lapsi kyykistelee sadan metrin päässä pyörätiellä irrottamassa tiestä jotain tarraa, kun äiti yrittää mahdollisimman nopeasti köpötellä samaan suuntaan ja huutelee turhaan, että tulepa takaisin. Valjaat olivat suorastaan pakko-ostos.

Kiittelinkin kävelyn aikana Goldbugia moneen otteeseen heti alkumetreillä, esimerkiksi kun Frida halusi juosta portaisiin, autotielle ja kohti jäistä jyrkännettä. Frida ei kiitellyt, vaan heitti itsensä aina makaamaan tai istumaan ja antoi kuulua, miten harmitti tällainen rajoittaminen, mutta minua ei haitannut. Vastaantulijat kyllä kääntyivät katsomaan ja osoittelivat, mutta näyttivät naureskelevan ja hymyilevän ja kuuluivat sanovan: "Vilken söt!" Fridallakin kuitenkin oli suurimmaksi osaksi hauskaa kävellä ja juoksennella ulkona.

Epäonneksemme satuimme kohtaamaan Vesirokkoperheen, joka oli tulossa koulusta ja päiväkodista. Sen sitä saa, kun lähtee kotoaan. Lapset olivat aivan punaisilla näppylöillä ja osin ruvilla. Mukana oli heidän naapuriperheensä lapset, joiden kanssa he ovat koko ajan tiiviisti leikkineet. Minun silmiini nämä näppyläiset serkut ovat vielä potentiaalisia tartuttajia ja ihmettelen, onko ok tuoda heidät kouluun ja tarhaan. Lisäksi naapurien lapset varmaan ovat myös saaneet tartunnan, vaikka sitä ei vielä näykään. Huoh! Lapset eivät olleet kovin lähellä meitä, joten ehkä tauti ei vielä tarttunut, mutta pitäisi ehkä mennä heti ottamaan se rokote Fridalle. Pienen lämpöilyn takia emme vielä ole niin tehneet, mutta lämpöilyn syy lienee vain hampaiden puhkeaminen. Perheen äiti otti Fridan syliin, halaili ja pussaili. Hänellä ei ole ollut nyt vesirokkoa, joten hän ei kai sitä tartuta? Hän vannotti, että meidän pitää tulla huomenna heille synttäreille. Olin hämilläni, ja Frida veti hihnan päässä kuin pieni spanieli, joten sanoin jotain, että katsotaan ja mies soittaa heille, tulemmeko vai emme.

Mahdoinko jo viimeksi mainita, että nettilähteiden mukaan vesirokon voi saada toisen kerran noin 13% todennäköisyydellä, ja se on erityisen vaarallinen odottajalle ja sikiölle. Eiköhän tuo pienikin todennäköisyys riitä perusteeksi, että jätän nämä kemut väliin.

Muuten päivä olikin leppoisa. Menimme bussilla Mollamaian kirppikselle pitkästä aikaa, ja löysin sieltä Fridalle uudet uimatossut 50 kruunulla eli alle kuudella eurolla. Eipähän pääse liukastelemaan uimahallin liukkaalla laattalattialla.

Sikälikin oli mielenkiintoinen päivä olla ulkona, että näin, kuinka ihan tavallisissa ruokakaupoissa ja putiikeissa juhlistettiin prinsessan syntymää. Lastenvaatekaupoissa oli alennuksia, ja ruokakaupoissa oli prinsessakakku alennuksessa. Kakkupaloja myös myytiin kiivaaseen tahtiin.

Tänään kerrottiin, että prinsessan nimeksi tuli Estelle Silvia Ewa Mary. Mitenköhän Mary täällä lausutaan? Ruotsalaiset laittavat nuo nimensä aivan suomalaisen kielikorvan vastaiseen järjestykseen. Suomalaisen mielestä, ainakin minun, noiden nimien kuuluisi mennä järjestyksessä Estelle Ewa Mary Silvia. Suurin osa tuntemieni ruotsalaisten nimistä on ihan väärässä järjestyksessä. Tavuiltaan pisin ei yleensä ole viimeisenä niin kuin pitäisi. Tuntuu, että järjestys on vedetty ihan hatusta. Näin ei välttämättä ole. Nimittäin testasin miehen kavereilla, miltä jotkut miettimämme tytönnimet kuulostaisivat ruotsalaiseen korvaan. Aikomukseni ei ollut testata nimien järjestystä, koska se nyt on suomalaiselle yleensä selvä, vaan nimien sopivuutta Ruotsiin. Kuitenkin kaikilta tuli kommenttia, että muuten hyvä, mutta nimet ovat väärässä järjestyksessä. Otetaan nyt esimerkiksi uneni nimi Matilda Saga Serafina. "Saga Serafina kuulostaa joltain loitsulta", tuli palautetta. "Matilda Serafina Saga olisi parempi järjestys." Siinä missä suomalaisen nimen kuuluu sointua, vaikuttaa siltä, että täällä mieluummin yritetään välttää sitä, jotta ei kuulostaisi joltain hokkuspokkus filiokkukselta. Näin siis hyvin suppean otantani mukaan. Tuon Saga Serafinan alkusoinnullisuuskin on tietenkin ihan suomalaista perintöä ja täällä vieraampi.

Lindexin maatuskamekko menee nyt sitten pesun kautta liian pienten laatikkoon. Eilinen body oli vielä ihan iskussa, joten vaihdoin tilalle Lilliputin punavalkoisen hameen.


Eilen tuli siis käveltyä sen verran, ettei illalla jalat enää totelleet, mutta eiköhän tänään taas vähintään pihalle päästä taas ulkoiluttamaan taaperoa hihnan päässä. Jes!

torstai 23. helmikuuta 2012

Pieniä maatuskoita

Kirjoitin vastikään joulukuun alussa, miten yksi maatuskavaate menee, mutta onneksi toinen tulee tilalle. Nyt sekin maatuskainen liivimekko on jo liian lyhyt! Eihän siitä ole kuin pari kuukautta aikaa. Tänään ihana liivimekko on siis varmaan viimeistä kertaa päällä.

Eihän tämä ole enää liivimekko, tämähän on liivi!
Liian pieni maatuskaliivari - Lindex
Onneksi vielä isohkokin maatuskabody - Lindex
Pallosukkikset - POMPdeLUX
Mustat liukuestesukat - Lindex

Vähän aavistelin, että mekon olisi voinut laittaa muiden mukana myyntiin, mutta en vielä raaskinut, kun tällä kertaa ei ole mitään maatuskaista tulossa tilalle. Lindexin body onneksi on vielä reilun kokoinen - 86 cm eikä yhtään mitoitukseltaan niukka.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskiainen

Mäkeä ei nyt päästy laskemaan, mutta laskiaispullia löytyi kaupasta ja Lindexin laskiaispullabody kaapista. Frida olisi saanut laskiaispullani kannen, mutta piti sitä puistattavan ällöttävänä jo käteen, kun se oli kermavaahdosta hiukan kostea. (Tässä mahdollisesti syy, miksi sormiruokailu ei ollut Fridasta iso hitti: Frida ei halua koskea kosteisiin / märkiin / limaisiin ruoka-aineisiin, joita ovat suurin osa ruoasta paitsi päällyksetön leipä, pahvi ja paperi.)


Laskiaispullat ovat aiheuttaneet parisuhteessamme hämäännystä useampaan otteeseen. Laskiaispulla on ruotsiksi semla. Siis täällä. Minun mielestäni Suomessa pakkauksessa lukee ruotsiksi muistaakseni bulle. Suomalaisessa sämpyläpussissa taas lukee semla. Kun leivoin sämpylöitä, miehen mielestä ne eivät tietenkään missään nimessä ole semloja, mutta mahdollisesti bulleja. Jo Ruotsissa jonkin aikaa asuneena ja semla-asian käsitelleenä hyväksyin, että ne eivät ole semloja, mutta eivät myöskään bulleja. Vasta seuraavana päivänä muistin sämpylälle sanan fralla. Ilmeisesti kuitenkin jossain päin Ruotsia sämpylöitä voidaan kutsua myös bulleiksi. Mutta laskiaispullat ovat siis täällä semloja.

Kun söimme ensimmäistä kertaa yhdessä laskiaispullat, mies kysyi, haluanko lämmintä maitoa pullani kanssa. No en todellakaan! Minulle kaakaota, kiitos. Katsoin hiljaa epäuskoisena, kun mies tosiaan kaatoi itselleen mukiin maitoa ja lämmitti sen mikrossa. Aikooko se tosiaankin nyt juoda lämmintä maitoa pullansa kanssa? Mies lämmitti myös minulle maitoa, sekoitti kaakaojauheen siihen ja kysyi, haluanko kaakaoni syvälle lautaselle. Olin aivan kysymysmerkkinä, mutta osasin onneksi kieltää. Mies otti itselleen syvän lautasen, laittoi pullansa siihen ja kaatoi maidon päälle. Sitten hän popsi annoksensa lusikalla. Sittemmin olen nähnyt tämän monta kertaa. En ole nähnyt, syödäänkö laskiaispullat kahvilassakin näin.

Semla ruotsalaisittain lämpimässä maidossa.
(Tässä nautittuna epähienostuneesti tietokoneen äärellä.)
Joo, ja ei siis ole minun pullani.

Jos itse olen leiponut laskiaispullia, olen tehnyt niitä vähän muunneltuna eli Pirkan marsipaanisarvia, jotka ovat mukavan kompakteja eikä täyte tursuile:

torstai 16. helmikuuta 2012

Retiisipusakka

Lasten vaatteiden hankkiminen on meillä minun heiniäni. Miehen rooli on joskus ilmaista mielipiteensä, etenkin kysyttäessä, rahoittaa ostokset sekä ihastella niitä, kun ne ovat päällä. Molemmat hoitavat tonttinsa toisen mielestä oikein hyvin. 

Joskus mies ottaa aktiivisemman roolin. Taannoin mies näki olkani yli koneella kuvan Dunsin froteisesta retiisitakista. Osta meille tuo, hän halusi. Nimenomaan retiisi piti saada, vaikka samaa takkia on myös ainakin perhos-, omena- ja päärynäkuosisena. Kuvan takki vain ei ollut kaupan, joten piti etsiskellä retiisiä muualta.


Nettikaupoista sitä olisi saanut, mutta toivoin vielä vähän edullisempaa löytöä. Kärsivällisyyteni palkittiin, kun lopulta odottelun jälkeen sellainen ilmaantui uutena Traderaan koossa 86 cm ja kohta sen jälkeen tipahti postiluukusta puolella kaupan hinnasta. Onkin hieno, laadukkaan ja kestävän oloinen. Mies oli mielissään ja tilasi seuraavaksi itselleen koossa M. Siihen en sentään taida venyä... (Tai ehkä, jos teettäisi synttärilahjaksi. En kuitenkaan ole ihan varma, että mies oikeasti haluaisi pusakkansa eteen jättiretiisin. Ehkä pieni retiisi rintaan, hmm.)

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Keltaisia kuteita ja kyynärsauvoja

Eilen vietettiin Alla hjärtans dagia. Ystävänpäivän ruotsalainen nimi on mielestäni kiva, kun se ei rajaa päivää pelkästään ystävyksille tai rakastavaisille. Päivän lehdessä oli hali- ja pusukuvia niin sisaruksista, pariskunnista, työkavereista kuin lemmikkieläimistäkin. Kauppaketju Ica vietti päivää järjestämällä punaisten ostoskorien rinnalle vihreitä - jälkimmäiset sinkuille, jotka haluavat vihreällä ostoskorillaan ilmoittaa olevansa vapailla markkinoilla eli saa tulla hedelmäosastolla tai kassajonossa juttelemaan.

Kävin eilen fysioterapeutilla, jonne äitiysneuvola ohjasi minut. Rentouttavan viikonlopun jälkeen pystyin jopa kävelemään bussipysäkille ilman jalkojen pettämistä. Suomeksi diagnoosi on kai liitoskivut, ei sinänsä mikään yllätys. Avuksi fysioterapeutti suositteli apuvälineistä tukivyötä ja kyynärsauvoja sekä muuten lepäilyä maaten, nostamisen, kantamisen ja portaiden kulkemisen välttämistä, pieniä askeleita ja nukkumista tyyny jalkojen välissä. Hoidoksi hän sanoi mm. akupunktion auttavan jo kahden käyntikerran jälkeen. Vaikea kuvitella, miten pari kertaa neulatyynynä helpottaisi kävelyä, mutta olisin valmis kokeilemaan. Pitäisi vain hankkia lapsenvahti kaksi kertaa viikossa, joten täytyy vielä miettiä. Tukivyö ja sauvat ovat jo hankinnassa. Sauvojen kanssa ei pahemmin rattaita työnnetä tai lasta kanneta, mutta voi niillä välillä onnistua säästämään voimia. Fysioterapeutti kehotti myös muistamaan, että kyse on todennäköisesti vain lyhyestä ajasta, nyt vähän päälle kahdesta kuukaudesta. Toisaalta se tuntuu loputtoman pitkältä ajalta, kun ei pysty tekemään mitä haluaisi, mutta toisaalta onhan se oikeasti ihmiselämässä lyhyt hetki.

Fridalle taas kiipeily ja hyppiminen eivät tuota mitään ongelmia. Tänään löytyi kiipeilemällä eteisen valokatkaisin.

Valot päälle...

 ... valot pois. 

Nuo valojen sammuessa lautasiksi suurenevat pöllösilmät ovat naurattaneet minua Fridan vauva-ajoista alkaen. Ehkä Frida näkeekin pimeässä, kun avaa silmät tarpeeksi isoiksi? Miksi muuten tehdä niin joka kerta?

Viime viikkoina huvittanut harraste taas on hyppimisen harjoittelu. En ole vielä saanut yhtään hyvää kuvaa, monet makeat naurut sen sijaan kyllä. Frida juoksee ja nostelee samalla jalkojaan ja käsiään kuin yrittäisi lähteä lentoon. Välillä sitä pysähdytään tekemään oikein peilin eteen, että voidaan analysoida tekniikkaa.

Yleensä päivän Fridan perässä hääräilyn jälkeen pystyn illalla tuskin jalkaani nostamaan. Viikonlopun sain ottaa tosi rennosti ja huomasi kyllä eron, kun illallakin pystyin vielä kävelemään. Frida oli isänsä kanssa paljon ulkona ja kävi tervehtimässä myös farmoria ja tätejään. Tällä kertaa kuulemma kirmasi heti iloisesti peremmälle ja jutteli vilkkaasti kaikille.

torstai 9. helmikuuta 2012

Hankala plösö äitiysneuvolassa

Viimein sain itsellenikin ostettua uudet talvikengät. Anopin kannustamana otin hyllystä kenkäparin, josta löytyi tarpeeksi iso koko, sovitin niitä, tuntuivat vääriltä jalkoihin mutta ostin silti. Heitin samantien kaupan roskiin vanhat reikäiset kengät, joiden pohjatkin olivat jo lähdössä irti. Kotimatkalla kengät jo olivat mukautuneet jalkoihin ja tuntuivat omilta.

Uudet kengät sujahtivat näppärästi Fridankin jalkoihin. Ilmeisesti sellaiset 20 numeroa suuremmat kengät on helpompi pukea kuin omat pienet. Frida pystyi jopa kävelemään, kunnes tuli mahdoton este eli muutaman millin korkea kynnys vastaan.

Dinosaurusbody & tähtivelourhousut - Lindex

Eilen siis pääsimme oikein ihmisten ilmoille, kun piti lähteä lähiostarille äitiysneuvolaan sekä neuvolalääkärille. Matkantekoa helpotti, kun menimme kolme pysäkinväliä bussilla. Normaalisti olen sen verran kestävä kävelijä, että noin lyhyt bussimatka jotenkin hävettää, mutta ei auttanut kuin niellä ylpeys. Sitä paitsi jostain kumman syystä lähikoululaiset näyttävät alvariinsa matkustavan koulultaan sellaiset muutama sata metriä, yhden pysäkinvälin, koulultaan ostarille, joten suotakoon minullekin tämä vähän pitempikin etappi. Bussissa kerroin Fridalle, että hän leikkii taas ostarin leikkipaikalla farmorin kanssa. Selvitin, että farmorille saa puhuakin - ei farmor kaikkea ymmärrä, mutta aika monta sanaa sentään. Tämä tuntui menevän perille, sillä tällä kertaa Fridalla oli mummolleen paljon asiaa.

Lähdössä farmorin kanssa leikkimään.
Tykkään tuon Me&I:n kanipaidan syvänsinisestä väristä.
Frida taas tykkää kani-aplikaatiosta.

Valitin neuvolassa vaikeaa liikkumista, jatkuvaa vessahätää ja supisteluja. Sain tehtäväksi viedä tänään virtsanäytteen labraan, mutta mokasin tehtävän viime yönä unisena vessatauolla klo 6. Uusi yritys huomenna. Kaikki muut otetut arvot ja mitat olivat oikein hyviä - verensokeri, hemoglobiini, verenpaine, lapsen sydänäänet jne -, mutta paino oli lähtenyt tällä kotonalöhöilyajalla epämiellyttävään nousuun. Sen sitä saa, kun vaikka puistoon ei jaksa kävellä, mutta jääkaapille on riittävän lyhyt matka. Mielenkiintoista, että olen näköjään oppinut syömään siten, että verensokeri ei nouse liikaa, mutta paino sen sijaan kyllä. Viime raskaudessa oli raskausdiabetes mutta paino pysyi samana, eli Fridan synnyttyä laihduin hujauksessa. Luulin silloin, että imetys laihduttaisi vielä lisää. En tiennyt, että imetys loisikin minulle jatkuvan sudennälän.

Neuvolan jälkeen oli lääkäriaika. Sellaista ei rutiinisti kuulu raskauteen täällä, mutta olin saanut sen jo valmiiksi lannistavasta aiheesta: lääkärin tehtävänä oli neuvolantädin (kätilön) mukaan selittää minulle, miksi täällä ei testata mahdollista GBS-infektiota kuten esim. Suomessa, vaikka minulla viime raskaudessa se oli. Lisäksi kätilö halusi tietää, onko satasen pulssini ok. 

GBS:stä eli streptokokki B -infektiosta lääkäri selitti samoin kuin kätilökin aiemmin, että se on lähes kaikilla ja riskitön, jos streptokokkia ei ole virtsassa. Ihmettelin, miksi se muualla testataan sitten gynekologisesti eikä virtsakokeella. Kuulemma joka maassa on omat käytäntönsä. Lääkäriaika alkoi vaikuttaa yhtä turhalta kuin lähete antoi odottaakin. 

Tuli jotenkin vielä puheeksi se, että streptokokin tarttumista lapseen estetään antibioottitipalla synnytyksessä. Kerroin, että minua huolettaa se, että kenties minulla tietämättäni on streptokokki kuten viimeksikin, mutta ilman testiä en voi saada synnytyksessä antibioottia, jolloin bakteeri voi tarttua lapseen. Lääkäri piti huolta aivan turhanaikaisena mutta sattui mainitsemaan minulle uutena tietona, että joissakin sairaaloissa antibioottitippa laitetaan automaattisesti, jos papereissa on merkintä synnyttäjän infektiosta edellisessä raskaudessa. Sanoin, ettei edellinen raskauteni ollut Ruotsissa. Kuulemma papereissani silti on siitä merkintä. Nyt googletin, että valitsemassamme sairaalassa on kyseinen automaattinen käytäntö. Ei siis huolta enää siitä. 

En tietystikään halua antibiootteja turhaan ja olen yleisesti huolissani antibioottiresistenssistä, mutta en myöskään halua lapselleni sepsistä tai aivokalvontulehdusta, jos sen suinkin voi välttää. Vähän eri asia kuin se, kun lääkäri määräsi miehelleni antibiootteja virusperäiseen nielutulehdukseen.

Supistuksista lääkäri tuumasi, että kun kerran niitä oli viime raskaudessakin ja lapsi silti syntyi täysiaikaisena, niin eivät ne nytkään mitään tee. Johdonmukainen päätelmä on mielestäni ristiriidassa lääkärin monesti käyttämän lauseen kanssa: "Kaikki raskaudet ovat erilaisia." Kuitenkin supistusten suhteen raskaudet ovat samanlaisia. Aivan mahdollista kyllä, mutta minua silti hermostutti, etten tiedä. Supistuksia kuitenkin on lukemattomia päivittäin. Suomessa välillä lääkäri tarkistaa tilanteen, olikohan rutiinisti ainakin kerran ellei parikin kertaa, niin tietää edes vähän, missä mennään. Lääkäri suostui tarkistamaan. Tästä muuten tuli vähän perverssi olo, kun piti toista melkein painostaa tutkimukseen. Voinette kuvitella. Oli se kuitenkin nolon tilanteen väärti saada tietää, että kaikki oli kunnossa. Ei tarvitse hermoilla enää.

Pulssia lääkäri ei tarkistanut, vaan kommentoi vain lähetettä, että odottajalla pulssi nyt voi olla mitä tahansa ja muuten kaikki leposykkeet alle satasen ovat ihan normaaleja. Kysyin vielä raskaushepatoosista, joka minulla oli viime raskaudessa ja jonka toistumisen todennäköisyys on 50%. Suomessa tietääkseni tällöin toisessa raskaudessa testataan varmuuden vuoksi jossain vaiheessa maksa- ja sappiarvot. Lääkäri vastasi, ettei tarvitse testata, koska kutinan huomaa muutenkin joka tapauksessa. No, tämä ylimalkaisuus ei häirinnyt, koska tarkoitukseni on muutenkin tilata paperini Suomesta ja selvittää, oliko minulla sittenkään hepatoosi vai kuitenkin raskausihottuma (PUPPP). En itse tiedä maksa- ja sappikokeiden tuloksia, mutta kuulin ristiriitaista kommentia sairaalassa: jonkun mukaan arvot olivat koholla ja jonkun mukaan eivät mitenkään pahasti. Kämmeniä ja jalkapohjia ei missään vaiheessa kutissut ainakaan kamalasti. Toivoisin, että kyseessä oli mieluummin raskausihottuma, koska se ei ole sikiölle vaarallinen vaikka äidille onkin hyvin epämukava. Lisäksi toistumisen todennäköisyys ei kai ole yhtä suuri.

Hyvä mieli jäi päivästä. Antibioottitippa kai turvattu, lapsi ei ole vielä syntymässä, päälle vielä ehjät kengät. Lisäksi mies sanoi illalla, että hänen mielestään Frida voisi alkaa nukkua omassa pikku sängyssään, joka on kiinni meidän sängyssämme. Aiemmin Frida on siis nukkunut enimmäkseen välissämme, tai siis enimmäkseen minun patjallani, kun minä nukun osittain pinnasängyssä enkä mahdu kylkeäni kääntämään. Syy, miksi en ole ehdottanut Fridan siirtämistä omaan sänkyynsä, on se, että Frida herättää minut 1-3 kertaa yössä itkemällä äitiä. Frida kyllä rauhoittuu nopeasti, mutta kuitenkin öinen heräily häiritsisi miestä, jonka täytyy nousta aamulla töihin. Ajattelin itse ottaa asian puheeksi miehen jäädessä vanhempainvapaalle. Sanoinkin, että siinä tapauksessahan Frida herättäisi sinut, kun nukut siinä vieressä. Mies sanoi, ettei haittaa, ja vei Fridan nukkumaan lastensänkyyn. Nukuin siis viime yönä varsin makoisat ja leveät unet (lukuunottamatta yhtä vessataukoa). Frida heräsi vain kerran ja mies sai hänet heti takaisin nukkumaan.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Halvat huvit

Näin hauskaa on, kun pappa tulee töistä kotiin.


Fridalla on kuvassa päällään Polarn O. Pyretin satamakuosinen mekko kokoa 68 cm. Luulin kyllä huutaneeni Traderasta koon 86 cm. Traderassa ei ole niin tarkkaa. Kaikki on "uudenveroista", vähän tahraiset ja reippaasti nukkaisetkin. 86-senttinen POP:in leninki voi olla 68-senttinen ja 86-senttinen Katvigin body todellisuudessa 74 cm. Nämä hudit sietää, koska usein löytyy hittejäkin. Ajattelin, että ehkä annetun koon ideana oli se, että menee 86-senttiselle paitana. No, meneehän se jotenkin, mutta jotkut ehkä haluaisivat, etteivät ranteet olisi paljaina.

Kun mies tulee töistä kotiin, on Fridalle luvassa ilmassa pyöritystä, takaa-ajamista, vauhdikasta pallonpeluuta sun muuta ilmeisen hauskaa. On minulla ja Fridallakin sentään vielä joitakin huvituksia, vaikka kulkemiseni tällä hetkellä on lähinnä onnahtelua (nyt 30. raskausviikko). Ei siis pelkästään tarvi surkeana odottaa miehen saapumista töistä, vaikka se onkin päivän kohokohtia. Joitakin puuhia, johon rampakin kykenee:

- Pallon, palloksi solmitun muovipussin tai pallonmuotoisen pehmolelun heittäminen. Frida noutaa. Joskus harmillisesti tilanne kääntyy niin, että Fridan mielestä hän seisoo sohvalla tai sängyllä ja heittää sieltä ja minun kuuluisi sitten hakea lelu, kontata se sängyn tai sohvan alta tai poimia lattialta, niin että maha vain narisee.

- Sängyllä peuhaaminen. Ei onneksi vaadi paljon peuhaamista minun puoleltani.

- Kirjojen lukeminen. Meillä tosin on eri näkemys siitä, missä järjestyksessä sivuja käydään ja käydäänkö ylipäänsä niitä kaikkia vai vain paria sivua ja takakantta ja montako sekuntia niitä voidaan katsella, sekä tuleeko sivuja repiä tai syödä.

- Kylpeminen. Mahdumme molemmat isoon kylpyammeeseemme. Minä istun ja otan rennosti. Frida seisoo ja kerää kaikki sampoo-, hoitoaine- ja saippuapullot sekä kylpylelut ja heittää ne lattialle. Minun pitää välillä poimia niitä takaisin, tai rentouttava kylpy päättyy siihen. Saan pusuja, jos suihkuvesi valuu pitkin kasvojani.

- Pehmoeläinten animointi. Otan nallen, koiran tai kanin ja teen sillä jotain, esimerkiksi heitän palikkaa. Ihan mahdottoman hupaisaa.

- Huivijuoksu. Seison eteisessä tai keittiön käytävällä ja pidän huivia kuin härkätaistelija. Frida juoksee rinkiä ympäri asuntoa ja kohti huivia, jonka sitten vedän pois tieltä edelleen härkätaistelijatyyliin. Tämäkin on jostakin syystä Fridasta hauskaa.

Pari Fridan viime päivinä keksimistä omista huveista:

- Takaperin käveleminen.
- Silmät kiinni juokseminen. Minusta ei niin hauskaa, mutta vielä ainakaan mitään ei ole sattunut.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Miten lapsia tehdään?

Miten lapsia tehdään? Sekoitetaan ainekset taikinakulhoon ja annetaan kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa.



Miten kävi hiljattain ilmenneiden nukahtamisvaikeuksien, kun lapsi oppi työntämään unipussin nepparit auki? Pari iltaa Frida venytti nukkumaanmenoa kahdeksasta suunnilleen yhteentoista juoksentelemalla sängystä pois pian sinne laittamisen jälkeen. Iltapalaakin jouduttiin tarjoamaan kahdesti. Joku voisi tietenkin kuvitella, että vastaavasti aamulla Frida nukkuu sitten pitempään. Asiahan ei ole ollenkaan välttämättä näin, kuten moni lapsiperheellinen tietää. Ylös pompataan viimeistään normaaliin aikaan, ellei aiemminkin. 

Mieleen tuli, että ratkaisu olisi entisen kokoinen unipussi, jossa ei olisi neppareita olkapäillä. Sellaista ei nyt tähän hätään heti saatu, vaikka niitäkin on. Ehdotin miehelle, että puetaan Frida nepparittomaan lyhempään (olikohan 12-18 kk) ohueeseen (0,5 tog) unipussiin, joka sitten menee sen pitemmän (18-36 kk) unipussin sisälle. Tuopahan ainakin lisää haastetta. Toimi! Tämän kaksoisratkaisun sisälle Frida on nyt parina iltana tyytyväisenä ja rauhallisesti nukahtanut normaaliin aikaan karkaamata mihinkään. Jes!

Hyvin levännyt peilailija.
Body - Småfolk
Housut - Shampoodle


Eilen ja tänään on alkanut kuulua sitä pappa-sanaa, myös papan itsensä kuulemana. Usein se kuiskataan kuin se olisi salaisuus. "Pappa. Pappa." Sana tulee jopa ilmiömäisen imitaation kera! Eilen mies heittäytyi rahin päälle makaamaan ja teeskenteli nukkuvaa tekokuorsauksineen: krooh-pyyh, krooh-pyyh. Nyt Frida menee samaisen rahin päälle makaamaan ja puhaltelee! Välillä kuiskailee pap-pa, pap-pa. Hihhih.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Äidin synttärikestit

Täytin vähän päälle viikko sitten vuosia. Ajattelin jättää juhlallisuudet sikseen, mutta sitten miehen sukulaiset alkoivat soitella miehelle ja kysellä, koska juhlat oikein ovat, kun ei mitään kuulu, vai tuodaanko lahjat muuten vain. Tässä suvussa siis eivät aikuisetkaan jätä ainoitakaan synttärijuhlia väliin. Sovittiin siis, että tänään sopii tulla kahville.

Tällä kertaa en kysynyt mieheltä lupaa ja tarjolla oli epäruotsalaiseen tapaan myös pikkusuolaista eli juusto- ja kinkkusarvia. Mies teki kakun sijaan toivomuksestani kääretortun, jossa oli täytteenä rahkaa ja puolukoita ja joka olikin kirpeydessään ja happamuudessaan herkullisen raikas. Vieraat kummastelivat suolaisia tarjottavia, mutta mies selitti, että Suomessa tarjotaan kahvilla makean lisäksi myös suolaista. Sarvet katosivat alta aikayksikön, ja niitä toivottiin myös jatkossa. Ilman kakkuakaan ei jääty, sillä miehen sisko toi leipomansa suklaakakun.

Fridalla oli päällään miehen leipojasiskon synttäreille tarkoitettu kakkukuosinen mekko, joka ei päässyt aiemmin käyttöön, kun emme niihin juhliin ehtineet. Hän viihtyi oikein hyvin sukulaistensa seurassa ja serkkupojan kanssa leikkimässä, vaikka olikin vaitonainen, kuten yleensä, lukuunottamatta satunnaista titta däriä. Pulina päättyi kuin seinään, kun vieraat tulivat, ja alkoi taas vieraiden lähdettyä.

Kakkumekko - Girandola
Valkoiset tossut - H&M
Paita - Next
Pitsisukkahousut - Zara

Oikein mukavat kekkerit oli, ja Fridan kalenteri täyttyi tulevista tapaamisista. Esimerkiksi serkkupoika toivoi Fridaa heille pian leikkimään. Hän nimittäin on pettynyt vauvasiskoonsa, joka on "tylsä": vain nukkuu, syö ja kakkaa eikä leikikään hänen kanssaan legoilla, kuten hän oli etukäteen suunnitellut.

Pikkuneidin nimikin jo julkistettiin kokonaisuudessaan. Sen kunniaksi tuorein ruotsalainen nimitilasto eli viime vuoden suosituimmat kutsumanimet (Allt för Föräldrarin sivuilta):

2011NamnBärarePer 1000
1Alice9850
2Maja7430
3Julia7230
3Elsa7230
5Linnéa7200
6Ella7120
7Ebba6830
8Molly6750
9Wilma6570
10Emma6410
11Nellie6330
12Alva6180
13Isabelle5970
14Olivia5780
15Agnes5710
16Klara5670
17Elin5140
18Emilia5110
19Freja5060
20Ellen5030
21Lilly5020
22Nova4740
23Moa4620
24Stella4590
24Ida4590
26Alma4580
27Saga4360
28Amanda4310
29Alicia4190
30Astrid4180
31Vera4000
32Tuva3940
33Isabella3890
34Felicia3760
35Elvira3670
36Sara3660
37Selma3650
38Signe3620
39Matilda3560
40Hanna3480
41Ester3470
42Ellie3420
43Thea3410
44Tyra3330
45Tilde3260
46Lova3230
47Lea3210
48Minna3110
49Sofia3100
50Meja3090
51Nora3050
52Lovisa2990
53Inez2910
54Siri2870
55Filippa2730
56Emelie2510
56Nathalie2510
58Edith2480
59Liv2460
60Tindra2380
61Tilda2350
62Stina2280
63Leia2150
64Märta2120
65Ingrid2050
66Livia1990
66Livia1990
67Emmy1980
68Cornelia1970
68Iris1970
70Jasmine1960
71Juni1930
72Melissa1860
73My1850
73Tove1850
75Elise1800
76Linn1790
77Lisa1770
78Svea1760
79Joline1720
79Joline1720
80Ronja1700
81Elina1650
82Mira1640
83Josefin1630
84Anna1610
84Evelina1610
86Hilda1540
87Rebecca1520
88Vilda1480
89Frida1470
89Lina1470
89Sigrid1470
92Greta1400
92Nicole1400
94Hedda1370
94Majken1370
96Sofie1350
97Annie1330
98Victoria1310
99Hedvig1280
100Hilma1260
100Maria1260
100Rut1260
2011NamnBärarePer 1000
1William10350
2Lucas9730
3Oscar9570
4Hugo8630
5Elias8370
6Oliver7580
7Liam7480
8Alexander7400
9Viktor7310
10Emil7000
11Axel6850
12Anton6550
13Erik6490
14Leo6420
15Filip6140
16Vincent6100
17Olle6020
18Arvid5660
19Ludvig5650
19Theo5650
21Charlie5620
22Isak5600
23Edvin5440
24Albin5250
24Gustav5250
26Elliot4960
27Nils4830
28Adam4790
29Melvin4710
30Wilmer4620
31Max4610
32Viggo4530
33Noah4490
34Benjamin4470
35Alfred4310
36Alvin4160
37Leon4120
38Kevin4000
39Simon3950
40Theodor3900
41Casper3850
42Jonathan3830
43Melker3820
44Sixten3690
45Ville3580
46Rasmus3540
47Gabriel3420
48Carl3350
49Linus3290
50Jacob3280
51Malte3270
52Noel3260
53Love3170
54Felix3160
55Milo3040
55Milo3040
56Adrian2990
57Sebastian2930
58Neo2890
59Valter2820
60Josef2710
61David2600
61Jack2600
63Samuel2570
64Joel2500
65Harry2490
66Mohammed2480
67Wilhelm2320
68Loke2310
69Hampus2100
70Vilgot1980
71August1970
71Vidar1970
73Sam1900
74Eddie1880
75Sigge1850
76Milton1840
77Elton1820
77Frank1820
79Daniel1810
80Elis1740
81Alex1720
82Tim1690
83Robin1670
84Maximilian1650
85John1630
86Fabian1610
87Hjalmar1600
88Mio1590
89Hannes1570
90Elvin1550
90Tage1550
92Måns1500
93Aron1490
94Ivar1450
95Ali1440
96Otto1420
96Svante1420
98Marcus1390
99Ebbe1340
100Edward1310
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...