maanantai 31. lokakuuta 2011

Tehoton ostaja

Olen aika pitkään harkitseva ostaja enkä välttämättä edes järkevässä määrin. Näen jotain, jonka haluaisin tai jonka jopa tiedän välttämättä tarvitsevani, enkä silti osta. Ajattelen, että pitää kuitenkin vielä miettiä tätä ja tulen sitten myöhemmin hakemaan. Kun sitten vihdoin olen keksinyt, että kyllä se katsottu vaate / esine tosiaan tulee nyt hankkia, palaan takaisin ja petyn karvaasti, kun "yllättäen" sitä ei enää olekaan myynnissä. Ja jos onkin, saatan taas ajatella, että pitäisikö kauppaa vielä harkita... Esimerkiksi Lindexin alennusmyynnissä meni viime viikolla sivu suun kiva 86-senttinen body, vaikka olisin sen tarvinnut. Piti sitten sitä noin viiden euron ostosta vielä muka harkita.

Samoin olin Lindexissä katsonut bodyn kanssa yhtä aikaa itselleni juhlamekkoa. En ollut etsimässä itselleni mekkoa, mutta kun näin sopivan empirevyötäröisen mallin, johon mahtuisi hyvin vauvamaha, niin innostuin. "Mitä tässä nyt itselle jotain mekkoja ostelemaan", ajattelin kuitenkin, "pitääpä vielä miettiä kotona asiaa." Jossain mieleni sopukassa kuitenkin tiesin, että olisin aivan hyvin voinut ostaa sen mekon, kokeilla kotona ja tarvittaessa palauttaa. Enpä kuitenkaan tehnyt niin.

Kotona mietin, että onhan tässä joulujuhlia, ja se joulu, ja uusivuosi, ja miehen sisarusten synttäreitä, myös pyöreitä vuosia x 2, mahdollisesti Fridan serkun ristiäiset, omat synttärit, miehen synttärit = monta hetkeä, jolloin saa tuskailla vaatteidensa kanssa, kun mikään ei mahdu päälle. Eiköhän sille mekolle olisi kuitenkin paljonkin käyttöä. Näytin miehelle netistä mekon kuvan, ja hän kehotti menemään ostamaan sen.

No oliko mekkoa enää kaupassa? Eipä ollut. (Kuten ei sitä bodyakaan, jota piti niin harkita.) Harmitti (totutusti). Mies lupasi viettää lauantaina isä-tytär-päivää, ja minä voisin sillä aikaa hakea mekon jostain kaupungin toisista Lindexeistä. Näin tehtiin. 

Ensin suuntasin Sicklan Lindexiin. Sielläkään ei enää ollut mekkoa. Sen sijaan lähistöltä löytyi kirpparimyyjäiset. Eräältä myyjältä löytyi rekillinen kivoja äitiysvaatteita, tai siis sellaisia mekkoja ja tunikoita, jotka sopivat myös odottajalle, vain noin kaksi euroa kappale. Kivoja oli vaikka kuinka monta ja käteistäkin löytyi. Kuitenkin ostin vain neljä. Illalla kotona sitten harmittelin taas, kun en ostanut useampaa. Hah. Onnistuin myös vahingossa kai nolaamaan erään toisen pöydän myyjän. Minulla on meneillään 16. raskausviikko, mutta siihen nähden on jo melkoinen maha, joka onneksi ilmeisesti alkaa jo näyttää vauvamahalta eikä siltä, että olisin kerännyt rasvaa talviunia varten. Kävin läpi myyjän pöydällä olevia vauvanvaatteita. Myyjä kysyi, että tiedänkö jo, onko poika vai tyttö tulossa. Sanoin hajamielisesti, että on jo vuoden ikäinen tyttö kokoa 80 cm. Ei kuitenkaan löytynyt mitään sopivaa. Vasta lähdettyäni tajusin, että taisi se myyjä kiusaantua tilanteesta, kun oletti minun olevan raskaana, vaikka en ollutkaan, vaikka olinkin. Hups! Jos olisin ilkeä, voisin jatkaa samalla linjalla koko loppuodotuksen ja teeskennellä loukkaantuvani mahdollisista onnitteluista ja lasketun ajan kyselemisistä.

Sicklasta jatkoin sujuvasti bussilla Söderille. Sieltä löytyi useampikerroksinen kirpputori nimeltä Återvinnarna. Siellä myytiin kaikkea, niin kirjoja, astioita, vaatteita (ei kuitenkaan lastenvaatteita) kuin huonekalujakin, järjestettynä tavalla, joka toi lähinnä mieleen määritelmän "uskomaton määrä sekalaista roinaa". Näköjään alueen tyylitietoiset tekivät sieltä ihan löytöjäkin ja kantoivat kellarista kassalle hyvännäköisiä halpoja nahkatakkeja. Minä en kuitenkaan nähnyt mitään kiinnostavaa. Rattailla sinne olisi ihan turha mennä. Itse asiassa kantorepunkaan kanssa ei mahtuisi kapeiden hyllyjen väliin, ja omin jaloin viilettävää taaperoa en jaksaisi siellä vahtia. Ei siis varmaan tule jatkossa juuri käytyä.

Söderin Lindexistä sitten löytyi se mekkokin. En enää viitsinyt enempää "harkita", etenkin kun osui kohdalle sopiva tarjous, joka pudotti hinnasta neljäsosan. Siitä sitten jatkoin joululahjaostoksille, syömään tylyyn ravintolaan ja päälle vielä katsomaan Tintti-elokuvan (miehen siis kannustaessa tähän puhelimitse - en siis väittänyt lähteväni Lindexille ja niillä sanoin sitten viettänyt koko päivää poissa).

Kotiin tullessani Frida oli jo nukkumassa. He olivat kuulemma käyneet kävellen kaupassa ja pitseriassa ja muutenkin lähitienoon leikkipaikoilla ja metsässä. Nopean arvioni perusteella tästä ulkoilusta on tullut pienille jaloille tosi paljon kävelyä, mutta Frida oli kuulemma ollut innoissaan. Jännä, kun vastahan lapsi tässä muutama viikko sitten alkoi uskaltaa ottaa niitä ensimmäisiä askeleita. Nyt se jo menee kuin vanha tekijä.


Ottaa muuten päähän tämä typerä kellojen siirtely kaksi kertaa vuodessa. Otti päähän jo koulussa, otti vielä enemmän päähän töissä ja nyt lapsiperheenä en tajua, mitä iloa on siinä, että kello on nyt ylös noustessa vasta kuusi. Mitään nykyaikaista järkevää selitystä en ole tälle hommalle kuullut. Aina joku tulee väärään aikaan kouluun tai töihin tai minne pitääkin ehtiä, tai jos on ajoissa, niin siltikin miettii, että onkohan kello nyt varmasti kahdeksan. Onkohan puhelin siirtänyt ajan itse vai pitääkö minun muuttaa se? Kenen tehtäviin kuuluu säätää ruokalan kello? Ei vissiin kenenkään, kun kuukauden päästäkin se näyttää vielä väärin. Tiedätte kyllä. Keväällä hirveä väsymys, kun joutuu heräämään tuntia aiemmin. Viisastelijat sanovat, että voihan siihen varautua etukäteen heräämällä joka aamu varttia aiemmin. No voi kai, mutta miksi? Islannissa ei säädetä kellojen kanssa. Hieno maa se Islanti siinä mielessä. Ihan hyvin ovat pärjänneet. Mitä nyt se pankkikriisi. Mutta ei se siitä kellojen siirtelemättömyydestä aiheutunut.

torstai 27. lokakuuta 2011

Taaperokärryn inventaario

Frida kuljettaa mukanaan taaperokärryssään kalliita aarteita, joita keräilee mukaansa ties mistä. Hämäsin Fridaa äsken nallella tutkiakseni kärryn tämäniltaisen sisällön.



Kärryssä siis tänään:
- puinen hakka
- muovimuki
- leijona
- pehmokirja
- kettuhattu
- useita puupalikoita
- vauvalusikka
- sosepurkin kansi
- Nasu-duplo

Päivä on ollut menestyksekäs: minulla on vihdoin ruotsalainen pankkitili, vihdoin karjalanpiirakoita lähimarketista ja vihdoin löysin Fridalle passelit talvikengät.

Puhuminen ja muita temppuja

Vietän Fridan kanssa heräämisen jälkeen sellaiset 12 tuntia arkipäivässä, ennen kuin mies tulee töistä kotiin ja ehtii olemaan Fridan kanssa noin tunnin ennen nukkumaanmenoa. Kuitenkin se on nimenomaan mies, joka tuntuu opettavan Fridalle kaikki temput (yleensä sunnuntaiaamuisin, kun on minun vuoroni nukkua pitempään). Hyödyllisimpiä temppuja on ollut sohvalta /sängyltä ym. alas kiipeäminen jalat edellä - tämä useita kuukausia ennen kuin Frida osasi edes kiivetä sinne sohvalle. Muita hyödyllisiä miehen opettamia taitoja ovat ainakin hatun pitäminen päässä ja kenkien hyväksyminen jalkaan (kyllä, nämäkin ovat taitoja, joita osaa arvostaa ainakin silloin, kun niitä ei ole ja lapsi vetää hatun päästään sekunnin murto-osassa sekä kirkuu selkä kaarella kengistä). 

Yksi uusimmista taidoista on juomisen jälkeen sanottu "ähh". Joku ehti jo kommentoimaan, että tuosta tavasta saatte sitten jatkossa opettaa pois. Toisaalta olen hiljattain huomannut, että sillä myös tarvittaessa saa Fridan juomaan, jos muuten Frida haluaisi vain kaataa maidon pöydälle ja läiskyttää käsillä. Teeskentelen siis itse juovani ja sanon "ähh" perään. Frida ilahtuu ja matkii perässä paitsi juo oikeasti.

Päivän asussa on Fridaakin kiinnostava kuviointi.
Mekko - PO.P

Papalta matkittava taito on myös puhuminen. Olen aina ollut kova puhumaan itsekseni, ja viimein minulla on kuulija. Puhun ja laulan Fridalle suomeksi aamusta iltaan. Frida tuntuukin ymmärtävän hämmästyttävän paljon. Välillä ihan testailen, ajatellen, että ei Frida nyt tätä ainakaan voi tietää, ja sitten Frida osoittaa, että tuossa se on tai käy hakemassa pyydetyn esineen. (Paljon testattu lausetyyppi myös, jota Frida mitä ilmeisemmin ei ymmärrä ja tuskin vielä aikoihin: "Kyllä sä saat sen, ihan kohta, pitää vain ensin avata tämä / mennä ulos /mennä kotiin / maksaa tämä - odota, ihan kohta!" "Yhyhyhyhyhyyyy!") Isältään Frida kuulee ruotsia, arkipäivisin siis noin tunnin verran. 

No mitä Frida sitten sanoo? "Hei äiti, titta den där!" 
Äiti: "Joo, katso, lintu lentää." 
Frida: "Titta den!"

Kun sanon "kiitos", Frida korjaa: "Tack tack!"

Fridalla tuntuu olevan puheessaan suomenkielisiä sanoja vähemmän kuin aiemmin. Usein tulee äiti ja kakka. Satunnaisesti muita, viimeksi nennä eli nenä. Ruotsiksi tuota titta däriähän on kuultu jo pitkään, uutuutena siihen on tullut tuo den. Lisäksi monesti kuulee tack tackin ja mamman. Molemmilla kielillä tulee sujuvasti ei ja nej. Pappaa kuulee harvakseltaan ja sitä ei saa pyynnöstä tai matkimalla.

Minä / mies: "Äiti."
Frida: "Äiti."
Minä / mies: "Mamma."
Frida: "Mamma."
Minä / mies: "Pappa."
Frida: "Där!" tai "Kakka."

Sain muuten eilen selityksen apen uuden naisystävän salaperäiseen poissaoloon esittelytilaisuudestaan. Hän ei päässyt, koska samaan aikaan oli koiranäyttely. Appi taas ei pitänyt tarpeellisena ilmoittaa asiasta päivällisen järjestäneelle ex-vaimolleen tai muille perheenjäsenille, sillä olisihan se kuitenkin kiva syödä perhepäivällinen yhdessä. No, esittely tuokin.

Lukijakommenteiden kannustamana kävin taas läheisessä Ica Maxissa etsimässä karjalanpiirakoita. Olen katsonut valmisruokaosastolta varmasti aiemminkin löytämättä piirakoita, mutta kun en siellä muuten käy (saattaisin käydäkin, ellei minulla olisi sellaista ylellisyyttä kuin kokkaava aviomies), niin niiden ilmestyminen on voinut mennä minulta ohi. Ei niitä ollut siellä nytkään, mutta määrätietoisesti etsin käsiini työntekijän, jolta kysyin. (Olen yrittänyt kysyä ennenkin, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun löysin myymälän puolelta työntekijän.) Kyselin karelska pirogeja. Työntekijä oli aivan ymmällä. Karelska? Mitä se tarkoittaa? Finska piroger, yritin. Koetin myös englanniksi: Karelian pasties? Karelian pies? Mitä ne ovat, ihmetteli työntekijä. Yritin kuvailla: tämän kokoisia, riisipuuroa ruistaikinakuoressa. Ovatko ne hedelmiä, työntekijä kysyi. Myönnettäköön, että olimme hedelmäosastolla, koska en muualta löytänyt ketään, jolta kysyä. Onneksi työntekijä soitti paikalle toisen, joka heti tiesi, mistä on kyse. Hän kertoi, että piirakat ovat juuri nyt (ja usein) lopussa (ei ihme, etten ole onnistunut niitä löytämään) ja niitä tulee huomenna lisää. Jee!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Siili kylässä

Viikonloppu vierähti vierailujen merkeissä. Lauantaina oli kaverin syntymäpäivä. Synttärit alkoivat meidän rytmiimme sopimattoman myöhään, kello 19 - kotimatkaan kun heiltä meille voi helposti mennä tunti, ja viime aikoina Frida on yleensä mennyt nukkumaan kahdeksalta. Venytimme kuitenkin päiväunia mahdollisimman myöhäisiksi, ja onnistuimme ostamaan sillä hieman lisäaikaa. Lisäksi otimme iltapuurot mukaan, niin saimme Fridan syötettyä kylässä ja kotona sitten suoraan nukkumaan. (Kantapään kautta on opittu, ettei Frida liian väsyneenä suostu syömään, vaikka olisikin nälkäinen. Hyvää yötä siinä sitten.)


Ranskalais-saksalaisen pariskunnan kutsut olivat totutun kansainväliset: edustettuna oli Suomen, Ruotsin, Ranskan ja Saksan lisäksi ainakin Espanja, Kreikka, Brasilia ja Meksiko. Frida viihtyi taas hyvin. Juhlien isäntä kehui eräälle vieraalle, että Frida on aina hyväntuulinen eikä koskaan itke tai huuda. No ei nyt ihan täsmää, mutta mitä sitä nyt juhlissa itkemään.

Parin tunnin kyläilyn jälkeen yhdeksältä Frida ilmaisi, että nyt olisi aika lähteä. Iltapuuro syötettiin vieraisilla ja sitten kotiin jalan, metrolla, bussilla ja taas jalan. Pikaisen pottakäynnin jälkeen sänkyyn ja uni tuli nopsasti.

Eilen sitten miehen vanhemmat olivat kutsuneet kaikki lapset ja lapsenlapset päivälliselle anopin luokse. Appi esittelisi siellä uuden naisystävänsä. Miehen vanhemmat ovat siis aikaa sitten eronneet ja mitä sopuisimmissa väleissä nykyään: viimeksi tapasin apen anopin uuden miehen synttäreillä, näillä päivällisellä hän lupasi anopin miehelle tulla pian korjaamaan tämän auton ja nyt tosiaan anoppi järjesti päivällisen apen uudelle naisystävälle. Anoppi siis on uusissa naimisissa, mutta apen seuraelämästä ei ole kuulunut mitään eli naisystävän esittely oli ainutlaatuinen tapaus. Mies sanoi heidän seurustelleen jo pitkään, yli vuoden. Minulle ei ollut kukaan kertonut mitään aiemmin.

Päivällisellä olivat kaikki muut paitsi mieheni ja yksi hänen siskoistaan. Molemmilla on sama harrastus, joka näköjään menee tällaisenkin tapauksen edelle. Niin, ja sitä naisystävää ei myöskään näkynyt. Kukaan ei edes maininnut koko naisystävää, nimikin jäi mysteeriksi. Olin liian hämmästynyt kysyäkseni keneltäkään asiasta. Mietin, oliko mies ymmärtänyt väärin. Hän on aiemminkin ollut melko suurpiirteinen yksityiskohdissa raportoidessaan minulle toisten keskusteluja ym, esimerkiksi olemme usein päätyneet tuomaan syntymäpäivälahjan perheenjäsenelle, jonka yhteislahjaan olemme jo tietämättäni osallistuneet. (Seuraavasta yhteislahjasta tiedän: helikopterilentokurssi miehen 40 v. täyttävälle veljelle, joka on aina ollut helikoptereista innostunut. Kyseessä oli rahallisesti vähän isompi panostus, joten mies kysyi minulta, onko ok. Vastasin, että sillä ehdolla, ettei minulle koskaan anneta lahjaksi mitään lentokursseja. Niin hurjapäinen en ole, että haluaisin helikopterin puikkoihin. Tai kysyisin, missäs se naisystävä nyt sitten on.) Osanotto päivälliselle oli niin kattava ja pukeutuminen erityisen siistiä, että se toisaalta puhuisi poikkeustilanteen eikä normaalin perhepäivällisen puolesta. Silti en kysynyt, kun tosiaan ainoastaan mieheltä olin kuullut naisystävästä, eikä hänkään tiennyt asiasta juuri mitään. Hän lupasi illalla selvittää asian.

Päivällinen oli kuitenkin maittava ja miehen sukulaiset oikein mukavia. Frida tapasi farmorinsa puolisoineen ja farfarinsa (ilman naisystävää) sekä setiä puolisoineen, tädin ja serkkuja sekä farmorin mieltä kiihdyttävät lemmikit (koiran, kissoja, kaloja ja kilpikonnia, ulkona vielä ankkoja). Farmor ehdotti taas pojan nimeksi Björn (mutta kun se on jo miehen veljen ja hänen poikansa toinen nimi, montako Björniä lähisukuun pitää mahduttaa, sitä paitsi äänteellisesti ruma) ja tytölle Jasmine (ei). Miehen sisko ja veli tiesivät kertoa, että heillä on perheen jonkin haaran sukupuu ties kuinka monen vuosisadan ajalta. Se olisikin kiinnostava jo nimienkin perusteella. Pojan etunimeksi on päätetty Felix, mutta toiset nimet eivät vielä ole kiveenhakattuja.

Tehän voisittekin ehdottaa Felixille toisia nimiä. Felixille tulee kolme nimeä, kuten siskollaan, äidillään ja isällään. Nimi saa plussaa, jos se:
- sopii Felixin kanssa yhteen
- jotenkin sopii sekä suomeen että ruotsiin (mutta muu kansainvälisyys on yhdentekevää)
- on kirjallisen hahmon tai elokuvahahmon tai vastaavan nimi (mm. minulla ja Fridalla on yksi tällainen nimi kummallakin, muutenkin perheessäni tapana)
- on ns. merkitysnimi tai luontonimi (vrt. Fridan toinen nimi Lilja, joka on kätsysti sama molemmilla kielillä, pojannimissä molemmilla kielillä samaa tarkoittavia ei ole)
- liittyy jotenkin syntymäaikaan (laskettu aika huhtikuun lopulla, toisaalta syntymävuosi kiinalaisessa lohikäärmeen vuosi - emme usko astrologiaan, mutta lohikäärme on silti hauska symboli)
- on suvusta. No joo, tämä on teille hankalampi kohta. Aion vielä saada hyppysiini sen mainitun sukupuun. Lähisuvun nimiä ovat Henrik (molemmilta puolilta), Nils - Nikolai (molemmilta puolilta), Olli - Olavi - Olof - Olov - Olle (molemmilta puolilta). Henrik on ihan kiva mutta ehkä tylsähkö. Nils on minusta ääni, joka tulee, kun astuu etanan päälle. Nilsin ja Nikolain yhdistelmä olisi Nikolas, jota olen hieman miettinyt. O:lla alkavat nimet olisivat mielestäni muuten hienoja, mutta kun ne lausutaan täällä niin väärin. Uu-nimet taas eivät miellytä. Olavi kuulostaa kivalta, "Uulaavi" ei. Saati "Uulof".

Liitteeksi vielä linkki postaukseen siitä, miten Fridan nimi valittiin. Niin, ja eihän meille mitenkään varmuudella ole tulossa poikaa. Tytön nimi vain on paremmin paketissa. Lisäksi pojan toiset nimet saan päättää yksinvaltiaana minä, kun taas mies päättää tytön etunimen. Minullahan on kuitenkin sellainen tuntuma, että nyt olisi tulossa poika.

Lopuksi vielä tämänaamuista puuronsyöntiä:

Käy se pitemmälläkin lusikalla (lyhyempivartisia ei ollut puhtaina).

Tohon tipahti.
Potkupuku - Plastisock Fairytale

lauantai 22. lokakuuta 2011

Paljaat kädet

Miehellä on ollut tämä viikko vanhempainvapaata. Pomo ilmoitti hänelle perjantaina, juuri ennen kun olimme lähdössä Helsingin-risteilylle. Ei mielestäni näin. Hiljattainhan valitin blogissa, ettei mies saa ikinä vapaata, ja näköjään sitten kun saa, niin se on näin yhtäkkiä. Jos olisi tiennyt viikon vapaasta etukäteen, olisi voinut siihen suunnitella vaikka sukuloimisreissun Suomeen.

Loma oli kuitenkin onnekas sattuma, kun minä ja Frida sairastuimme flunssaan (mies ei - en muista koskaan nähneeni häntä sairaana). Nyt tervehtyneenä sitten on ollut kätevä hoidella esimerkiksi virastoasioita yhdessä. (Yritin esim. taas sen ruotsalaisen pankkitilin hankkia.  Ei onnistunut taaskaan. Viimeksi ilmoitettiin töykeästi, ettei suomalainen passi ole henkilöllisyystodistus. Nyt ilmoitettiin yhtä töykeästi, ettei heidän konttorissaan voi avata tiliä, vaan pitää mennä toiseen konttoriin. Alkaa ottaa päähän koko nimenomainen pankki, mutta kai kannattaa kaikki perheen tilit olla samasta paikasta. Vai? Miestä muuten huvittaa suomen sana pankki. Ruotsin pank kun tarkoittaa rahatonta eli ihan päinvastoin kuin bank.)

Kaupungilla katselin taas muita lokakuiseen säähän pukeutuneita perheitä. Kiinnitin huomiota, etten nähnyt kellään lapsella mitään käsineitä. En siis yhdellä ainoalla. Aikuisilla kyllä. Meilläkin oli koko perheellä, jopa herkästi kuumissaan olevalla miehellä. Esimerkiksi äidillä saattoi olla päällään talvitakki ja pipo, rattaissa istuvalla tyttärellä takki, hame ja sukkahousut, ei kuitenkaan kenkiä, housuja, lämpöpussia, peittoa tai vastaavaa, pipoa, hanskoja tai kaulahuivia. Netistäkin tosiaan löytyy paljon vastaavia kuvia, mutta en kehtaa toisten kotialbumeista linkittää. Kenties mainoskuvia kuitenkin voin, niillä kun on haettu julkisuutta alunperinkin? Mies sanoi, etteivät mainoskuvat kerro mitään, koska ne ovat lavastettuja. Ajattelin, että näköjään vastaavat kuitenkin jossain määrin todellisuutta, elleivät suorastaan anna mallia, että näin lapsi puetaan tässä tapauksessa kantoreppuun talvella. Lainasin siis pari Babybjörniä mainostavaa kuvaa, koska niitä oli helppo löytää ja niistä näkee sekä vanhemman että vauvan vaatteet.


Oikeanpuoleinen kuva: Tästä oli kuvasarjakin, mutta lainasin nyt vain tämän yhden kuvan. Molemmilla vanhemmilla on talvitakit, vauva villapaidassaan ja pipossaan ehkä myös jossain määrin syksyisesti pukeutunut, mutta kädet paljaina ja jaloissa perussukat. Tosin vanhemmillakaan ei ole kuvissa hanskoja tai kaulahuivia, mutta siis talvitakit ja pipot. Itse henkilökohtaisesti en tarkenisi kuvan vauvan vaatteisiin pukeutuneena tällä hetkellä ulkona. Sukista ja villapaidasta tuulisi läpi ja sormet palelisivat.


Vasemmanpuoleinen kuva: Vanhemmilla villapaidat ja kaulahuivit, käsi lämpimässä taskussa. Taustalla talvisesti pukeutuneita ihmisiä. Vauvalle riittää ohuet ja lyhyet sisävaatteet ja perussukat. Vauva varmaan ylikuumenisi, jos olisi hanskat, pipo, pohkeet vaatetettu tai ylipäänsä mitään ulkovaatteita, edes samanlainen villapaita ja farkut kuin mammalla ja papalla. Ok, on mainoskuva, mutta silti. Ja kun sitä paitsi kaupungilla näkee oikeassakin elämässä samaa tyyliä.

Kävimme muuten samalla reissulla viimein Hötorgshallenissa eli Hötorgetin kauppahallissa. Minulle vinkattiin, että sieltä löytyisi kaipaamiani suomalaisia herkkuja myyvä kauppa. Voi, onnen päivä, kun sieltä totta tosiaan löytyikin muun muassa karjalanpiirakoita ja Pätkis-patukoita (kuppi teetä + Pätkis-patukka + hyvää lukemista = loistoyhdistelmä minulle). Karjalanpiirakoita kuulemma myydään täällä "joka marketissa", mutta ei ainakaan niissä, joissa minä käyn, ja minä olen kuitenkin käynyt aika monessa. Suomalaista salmiakkiakin löytyi monta eri sorttia, mutta pidättäydyin niitä nyt raskausaikana ostamasta, vaikka herkkuani ovatkin.

Karjalanpiirakoita minua yritettiin joskus opettaa leipomaan, sukujuuret kun ovat luovutetussa Karjalassa. Sen yhden kerran jälkeen annoin periksi ja sanoin, että ostan nämä vastedeskin lähikaupasta. Kohtalon ivaa, että nyt ei niitä missään lähikaupassa myydä. No, nyt sentään tiedän yhden paikan, josta näitä löytyy (mums mums). Jatkan etsintöjä ja talvipukeutuneiden tukholmalaisten kyyläilyä.

torstai 20. lokakuuta 2011

Violetti löytö talveksi

Viime talvivaatepostauksen jälkeen mittailin pyynnöstä Fixin ja Molon talvihaalareita, ja huomasin, ettei Molon haalari olekaan juuri Fixiä isompi. Molemmat siis ovat sopivankokoisia juuri nyt. Olettaisin, että Frida kuitenkin pitkän talven aikana kasvaa, ja viimeistään kevättalvella tarvittaisiin siis isompi talvihaalari. Mikään kiire sen hankkimisella ei sinänsä olisi, mutta ajattelinpa pitää silmällä, jos sopiva sattuisi eteen.

Ja sopiva sattui eteen hyvin pian! Huusin Traderasta violetin (bright violet) Ticketin baby baggien. Haalari on upouusi ja laput kiinni.


Eläväistä väriä en saanut vangittua kameralla. En etsinyt nimenomaan violettia haalaria, vaikka Molonkin haalarimme on violetti, vaan kyseessä on yhteensattuma. Hyvä väri kuitenkin, miehen suosikkeja, erottuu hangesta ja mielestäni unisex, joten sopii mahdolliselle pikkuveljellekin (jollekulle ehkä tyttömäinen sävy, koska taittuu enemmän punaiseen kuin kuva näyttää) ja pikkusiskolle tietty.

Kävin eilen kaupungilla hakemassa uuden ruotsalaisen henkilötodistukseni. Ette arvaa, miten vaikea täällä on pärjätä suomalaisella passilla. Olen verrannut sen arvoa täällä henkilöllisyystodistuksena hotdogin käärepaperiin. En nyt aivan ole ollut hätää kärsimässä, koska minulla on ruotsalainen aviomies, joka pystyy hoitamaan perheen asioita, mutta ilman häntä en olisi näin pitkään itsepäisenä yrittänyt sinnitellä passilla. Passin kanssa en kuitenkaan pysty edes hakemaan lähikaupasta minulle lähetettyä postimyyntipakettia, jonka olen jo maksanut. Pitää olla oikea henkilöllisyystodistus. Passin kanssa ei voi avata pankkitiliä. Ei voi lunastaa sekkiä (yllättäen tuli tällainenkin tarve vastaan). Pankista sanottiin, että sekin voi lunastaa Forexista, tosin palvelumaksu tulee päälle. Forexista sanottiin, että passi ei käy, pitää olla ruotsalainen henkilöllisyystodistus. Muutkin Forexin asiakkaat vaikuttivat hyvin ulkomaalaisilta, joten kysyin, että ihanko tosissaan kaikilla asiakkaillanne on ruotsalaiset henkkarit. Ei auttanut. Kaverinikaan ei voinut saksalaisen passinsa kanssa maksaa laskua tai lähettää rahaa. Ei siis vastaanottaa rahaa, no ei tietenkään pysty, mutta ei siis voi panna rahaansa menemäänkään.

Miten sitten todistin henkilöllisyyteni saadakseni sen ruotsalaisen henkkarin? No passilla tietysti. Ei ongelmia. Näytin siis passini, joka ei käy missään, ja sain sen kanssa uuden henkkarin, joka käy joka paikassa.

Päivä oli syksyisen kirpakka, ja minullakin, kuten monella muulla, oli villapaidan ja takin lisäksi pipo, hanskat ja kaulahuivi. Näin reissulla monta vanhempaa ja lasta, jotka olivat kumman eriparisesti pukeutuneita. Saman panin merkille viime talvenakin. Äidillä tai isällä on kaulahuivi, käsineet ja pipo, mahdollisesti lämmin kahvikuppi kädessä. Lapsella rattaissa tai Babybjörnissä ei ole mitään talviasusteita. Mahdollisesti ei edes takkia tai takin tai haalarin vetoketju auki. Suomessa tämä asia on ilmeisen päinvastoin, eli jos jollakulla ei ole vaikka pipoa, niin se on sitten se vanhempi. Lapsella on päällä vaikka kolme talvihaalaria ja pari makuupussia, koska on vasta toukokuu (ok, hieman liioittelun makua tässä, mutta ei siis tuossa tukholmalaiskuvauksessa).

Miten voi jättää lapselle laittamatta ne talvivaatteet, jos itselle kuitenkin pukee ne? Onko ajatuksen taustalla se paikallisen neuvolan ja neuvolan oppaiden ohje, että pue lapselle yksi kerros vähemmän kuin ajattelit pukevasi? Suomessa taas neuvotaan pukemaan yksi kerros enemmän kuin itselle. Neuvolan kotikäynnilläkin terkkari kielsi lapsen nukuttamisen perhepetiin, koska lapsi voi kuolla kuumuuteen, vaikka olisikin oma peitto. Neuvolan oppaatkin varoittivat ylipukemisesta. 


Edellinen kuva on otettu neuvolassa syyskuun alussa 2010, kun Frida oli kuukauden vanha. Saimme moitteet ylipukemisesta ja taas varoituksen vauvan lämpöhalvauksesta. Päällä oli siis kevyt bambupuuvillainen potkupuku, vaippa ja myssy. Pelkkä vaippa ja body olisivat kuulemma riittäneet. Syyskuun alku oli ihan lämmin, mutta huomannette kuitenkin, että Fridan isä, joka on herkästi kuumissaan, on pukeutunut farkkuihin, t-paitaan ja neuletakkiin. Eli kun vanhemmalla on päällä t-paita, pitkähihainen neule ja pitkät housut, lapselle muu kuin pelkkä body olisi liikaa vaatteita.

Mutta ei kai kukaan kuitenkaan usko, että lapsi menehtyy kuumuuteen syksyllä ulkona, jos on lapaset ja pipo, kun vanhemmalla itsellä kuitenkin on. Luulette nyt ehkä, että keksin koko jutun tai liioittelen jotain yhtä tapausta, mutta kun näen näitä paljon enkä keksi selitystä. Samanlaisia kuvia näkee näköjään ruotsalaisissa blogeissakin, mutta ei nyt kehtaa linkittää.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Muffinin muotoinen tunnustus

Blogini sai ensimmäisen tunnustuksensa! Nasun Asu pisti eteenpäin tällaisen:


Tack snälla, kuten me ruotsalaiset tapaamme sanoa! Mukana seurasi kolme kysymystä:

1. Lempivärisi? Tämä on aina ollut minusta hankala kysymys. Minulla ei ole muistaakseni koskaan ollut yhtä tiettyä. Melko kirkkaat värit yleensä. Kirjoitinkin aiheesta postauksen Fridan vauva-aikana.

2. Lempiruoka? Ainakin italialainen, mielellään myös monta ruokalajia eli italialaiseen tyyliin alkuruoka, pasta, pääruoka + lisuke ja jälkiruoka.

3. Minne haluaisit matkustaa? Vaikka minne, etenkin Eurooppaan. (Mutta en sano ei, jos vaikka voittaisin matkan jonnekin kaukaisempaankin maailmankolkkaan.) Uudelleen Krakovaan, uudelleen Islantiin ja ensi kerralla myös pohjois-Islantiin, jonne en kerennyt, Italiaan (paikkoihin, joissa en ole käynyt, ja paikkoihin, joissa olen), Prahaan (en ole käynyt)... Tuskin maltamme odottaa, että meillä on sen ikäiset lapset, joiden kanssa voi käydä vaikka Legolandissa ja Disneylandissa ym. huvipuistoissa.

Tunnustus menee eteenpäin [emmi with an e] -blogille sekä Invaasio tulee -blogille.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

13. viikon np-ultra

Sanoin miehelle ennen ultraa, että mielestäni lapsi on sitten poika, jos se ei ultrassa heitä jatkuvaa kuperkeikkaa samalla tavalla kuin Frida samanikäisenä.

Siellähän se lungisti pötkötti ja näytti imevän peukaloa. Pari verkkaista potkua vaivautui tekemään. "Se nukkuu", puolusteli mies. "Oliko Frida nukkuessaankaan paikoillaan?" kysyin muistellen edellistä raskautta, jolloin ihmettelimme, eikö lapsi ikinä nuku, kun koko ajan mylläsi. "Tämä tyttö on vain rauhallisempaa sorttia", mies sanoi.

Kaikki oli kunnossa.


maanantai 10. lokakuuta 2011

Taapero ja tutti

Frida on näköjään hiljattain vaihtanut jalkojen päällä istumisen / spagaattityyliinsä perinteiseen istumistapaan.


Kävelläkin tosiaan nyt osaisi myös ilman tukea, mutta mieluiten Frida painelee yhä jonkin välineen kanssa. Työnnettäväksi kelpaavat ainakin taaperokärry, lelulaatikot, vessan jakkara, rattaat, hakka...

Asuna tänään:
Ruskea velourmekko - KappAhl
Keltainen froteebody - Metsola
Pilkulliset sukkikset - Zara

Eilen mentiin Lindexin velourhaalarissa.

Meillä on lapsille mieluinen asunto, jossa joka huoneessa on kaksi ovea. Niin Frida kuin vierailevat serkutkin tykkäävät mennä asuntoa ympäri, ympäri ja ympäri.

Taaperokärrykuvassa Fridalla on tutti suussa. Tarkoitus olisi, että tuttia käytetään pääasiassa vain nukahtaessa, mutta Frida on hyvä niin kätkemään kuin löytämään niitä. Milloin tutista olisi hyvä luopua? Mietin vain, kun on toinenkin tulossa. Miten Frida voi luopua tutista, jos pikkusisarus kuitenkin käyttää tuttia? Pitäisikö luopua hyvissä ajoin etukäteen vai koska? Vai olisiko parempi olla sen ikäinen, että ymmärtää ja muistaa, että tutti vietiin yhteisellä sopimuksella Skansenin kissanpoikasille? Nukahtaminen nykyäänkin on lähes aina haastavaa, joten tuntuu, että ilman tuttia se olisi miltei mahdotonta. En myöskään haluaisi, että tutista luopumisen seurauksena Frida alkaisi imeskellä sormiaan. Neuvoja?

perjantai 7. lokakuuta 2011

Shoppailupäivä marraskuun alun Tukholmassa

"Olen muuten tulossa muutamaksi tunniksi Tukholmaan marraskuun alkupuolella, sultahan saisikin kivoja vinkkejä mihin suunnata (joulua ajatellen lelu- ja vaatekaupat tms :D)"

Tämä postaus on suunniteltu henkilölle, jolla on päivä aikaa Tukholmassa tehdä jouluisia ostoksia eli ei liikaa aikaa hukattavaksi surraten ympäri kaupunkia esimerkiksi metroasemalta toiselle. Tehokas marraskuinen kävely siis, johon kuitenkin on hyvä mahtua vaikkapa lounas ja fika (eli kahvihetki) tai vastaavaa. Huomioitavaa on myös, että marraskuun alussa Tukholmassa ei vielä ole joulumarkkinoita, jotka tietääkseni käynnistyvät kuun loppupuolella.

Hyvä olla mukana: Kartta laivan infosta.
Lähtöpaikka: Viking Linen terminaali.

Ensimmäinen etappi: Slussen / Gamla stan. Mielestäni matka terminaalilta Slussenille on lyhyt kävellä.


Jos haluaisi Emmauksen kirpparille, suunta olisi kiivetä portaat ylös ja sieltä eteenpäin aiemman Emmaus-postauksen ohjeiden mukaan, mutta kirppari ei välttämättä mahdu tämän reissun profiiliin mukaan. :) Siispä kuvan ramppia kohti Gamla stania.

Turistien suosituin reitti Gamla stanissa käy pitkin Västerlånggatania, ja miksi ei, löytyyhän kadulta puoti poikineen. Moni niistä kyllä myy samaa rihkamaa, esimerkiksi hirvipatsaita ja t-paitoja, jotka julistavat rakkauttaan ruotsalaisiin naisiin ja miehiin (siis ne paidat, ei ne hirvet). Meidän perheellämme on Västerlånggatanilla asiaa yleensä vain Science Fiction Bokhandelniin (Västerlånggatan 48) eli kirjakauppaan, joka keskittyy scifiin ja fantasiaan. Sieltä mies ostaa sisaruksilleen joululahjat. Oheiskamaakin löytyy, esimerkiksi Tintti-hahmoisia mukeja ja kaulahuiveja Tylypahkan väreissä. Mukava ja suosittu putiikki nörteille.

Vieressä kulkee Stora Nygatan, jolla on vierivieressä kahvilaa ja ravintolaa. En ole suinkaan kerennyt niitä kattavasti testaamaan, mutta Café Kladdkakaniin (= mutakakku) olen ollut tyytyväinen (Stora Nygatan 32). Sieltä saa niin leivonnaisia kuin salaattejakin. Ei kuitenkaan parane tilata focacciaansa täytteeksi kanan sukupuolielimiä, kuten miehen australialainen työtoveri samaisessa kahvilassa yritti. Kyckling-feta ei äänny ruotsiksi ihan niin...


Frida syö äidin maissit.

Kladdkakanin hälsotallrik. Olin tällöin pahoinvoiva ja söin lähinnä kurkut ja tomaatit. Frida söi maissit ja riisit.

Stora Nygatanin ravintoloista voi myös mainita keskiaikaisen ravintolan Sjätte Tunnanin (Stora Nygatan 43). En ole käynyt, mutta se sijaitsee mielenkiintoisesti kellarissa, ja mikäs muutenkaan sen sopivampi paikka keskiaikaselle ravintolalle kuin keskiaikainen kaupunginosa.

Stora Nygatanilla sijaitsee myös kiva lelukauppa Krabat (Stora Nygatan 21). Valikoima ei ole ihan perus-lelukauppaa, ja esimerkiksi lasten liikennematot ovat omaa luokkaansa.


Matka jatkuu linnan ohi pois Gamla stanista ja kohti Drottninggatania. Drottninggatanilla vasemmalla vastaan tulevassa Bengt Elden taidetta myyvässä kaupassa kannattaa poiketa ostamassa persoonalliset joulukortit tai vaikka postikortit Tukholmasta kotiin.


Bengt Elden jälkeen vastaan tulee pian samalla puolen Lagerhaus (ovesta sisään ja portaat alas), josta voi löytää edullisia pieniä lystikkäitä juttuja kotiin.


Lagerhausin jälkeen tie vie isoon tavarataloon Åhléns Cityyn. Åhléns on tehokkaan shoppailun suhteen siitä kätevä, että sieltä löytyy kaikkea, myös ne lastenvaatteet ja lelut. Åhléns Citysta löytyy lapsille ainakin Mini Rodinia, How to kiss a frogia, Moonkidsia, Moloa, Katvigia, Ticket to Heavenia, Elodie Detailsia ja Franka Stockholmia. Jos ei halua maksaa itseään kipeäksi, niin edullisestikin voi löytää kivoja vaatteita Åhlénsin omilta merkeiltä (Å, Parvel, Varför Därför).

Åhlénsin selvitettyään voi jatkaa vielä Drottninggatania eteenpäin. Parin korttelin päästä vastaan tulee tavaratalo PUB. PUB:in valikoima lapsille (toisessa kerroksessa) on mielestäni jonkin verran omaperäisempi kuin Åhlensilla, mutta on niillä söpöillä leluilla ja vaatteilla (esim. Shampoodle) hintaakin. Viimeksi katsoin hauskaa mobilea, joka sitten olisi euroissa maksanut päälle neljäkymppiä. Jäi sinne.


Söpöt pehmovihannekset ja -hedelmät maksavat 99 kruunua (päälle kympin) kappale PUB:issa.
Tulee siinä korilliselle hintaa. Riittäisiköhän yksi hymyilevä vesimeloni...

PUB:in kohdalta voi kääntyä vasemmalle Gamla Brogatanille, josta löytyy vieretysten ja vastapäätä lastentarvikeliike Barnbutiken sekä hauskat sisustustavaraliikkeet Mique ja Berry Details. Enpä hoksannut Miquesta etsiä, kun haeskelin Fridalle majaa. Sieltä olisi löytynyt useampikin vaihtoehto, esimerkiksi leivoskuvioinen:

Yksi omista suosikeistani on meilläkin käytössä olevat lehdistä leikattujen kirjainten näköiset jääkaappimagneetit:

Magneeteilla kirjoitamme ylös muistettavia asioita ja muun muassa nimiehdotuksia lapselle. Olen myös tehnyt magneetteja lisää leikkaamalla lehdestä kirjaimia ja liimaamalla niitä askartelukaupassa myytävälle leikattavalle magneettilevylle.


Paluu Drottninggatanille. Kun jatkaa vielä eteenpäin, vastaan tulee vasemmalla Designtorget, josta löytyy hauskoja pikku juttuja (usein paikallisten suunnittelijoiden), esimerkiksi:


Maapallon näköinen jalkapallo

Patjan alle kiinnitettävä säilytyspussi sängyn viereen - voisin käyttää vaikka tuteille ja vesipullolle. Hm.

Designtorgetista jos vielä viitsii jatkaa Drottninggatania hieman eteenpäin, vastaan tulee yksi suosikkiravintoloistani eli Drottninghof. Maukasta italialais-ruotsalais-tyyppistä ruokaa saa erityisen edullisesti, alle kympilläkin, jos hoksaa katsoa ulkoa taulusta dagens tipsit ja tilata niistä vaihtoehdoista (mielestäni sisällä dagens tipsejä ei näe missään, jokseenkin hankalaa). Kumma kyllä ainakaan listalla kasvissyöjille ei löydy muuta pääruokaa kuin sienirisotto. Eiväthän kaikki edes pidä sienistä, ja montako kertaa se sienistäkään pitävä kasvissyöjä viitsii käydä samassa paikassa syömässä aina sitä risottoa (no ehkä monestikin, jos se on erityisen hyvää risottoa).

Dagens tipseissä on yleensä myös ruotsalaisten suosikki plankstek eli lankkupihvi, johon kuuluu pihvi, perunamuusia ja tomaatti puisen laudan päällä. Muita tietämiäni paikallisten ruokasuosikkeja ovat hotdogit (niitä myydään esimerkiksi lähikirjastossamme) ja sushi (Ruotsissa on eniten sushiravintoloita Japanin ulkopuolella, varmasti muutama tulee Tukholman-reissussa vastaan).

Jos ei ole saanut Drottninggatanista tarpeekseen ja aikuisten secondhand-vaatteet kiinnostaisivat, niin vielä kun pienen matkan jaksaa pientä ylämäkeä eteenpäin, vastaan tulee toinen Tukholman Beyond Retroista, se isompi. Jos etsii itselleen vaikkapa 50-luvun leninkiä tai 60-luvun pillerihattua, niin tämä on oikea paikka. Hinnatkin ovat ihan kohtuullisia.


Tietysti yksi vaihtoehto olisi ollut kääntyä Drottninggatanilta Sergelin torin kohdalta oikealle (Gamla stanista tullessa) ja kohti historiallista NK-tavarataloa. Mielestäni kuitenkin tämä Drottninggatanin reitti tarjoaa enemmän. Voihan sinnekin päin suunnata, jos on aikaa. Siellä suunnassa on myös ostoskeskus Gallerian, joka on minusta suomalaiselle turistille suht turha - samat Lindexit ja KappAhlit siellä on kuin joka ostarilla Suomessakin, ainoastaan Polarn O. Pyret lisänä.

Jos aika rupeaa loppumaan ja jalkoja kivistämään, niin kannattaa ottaa metro Slussenille joko T-Centralenista tai jos on Drottninggatanin loppupäässä, niin Hötorgetilta. Samalla lipulla voi sitten Slussenilla vaihtaa Viking Linen terminaaliin menevään bussiin, eli etsiytyy Slussenilla opasteiden mukaan Nackan ja Värmdön busseille. Kaikki 400:lla alkavat bussit menevät Viking Linen terminaalin ohi. Viking Linen sivujen mukaan "D-kirjaimella merkityt ja muutamat muut bussit" eivät pysähdy kyseisellä pysäkillä (Londonviadukten, ihan ensimmäinen pysäkki Slussenilta lähtiessä), "tarkista asia ennen bussiin nousua". No, kokemuksesta tiedän, että ainakin bussi 443 pysähtyy Londonviaduktenilla ja kulkee usein. Bussien lähtöajat ja -paikat näkyvät kätevästi bussiterminaalin isolla näytöllä.

Kommentit, lisäykset, täsmennykset, ehdotukset, kysymykset ynnä muut tervetulleita!

torstai 6. lokakuuta 2011

Tunnista eläin!

Taulussa on koira! Hau hau, sanoo koira.
Keltainen froteebody - Metsola
Mekko - Pikku Onni Marimekon kankaasta
Sukkahousut - Åhlens

Meillä on siis kehystettynä julisteena Michael Sowan Kranker Hund, tämä siis:


"Mitä koiralla on kaulassa?" kysyin. Frida osoitti lamppua. Niin, onhan kauluri kieltämättä lampunvarjostimen näköinen. Taisi kuitenkin olla sattumaa.

Eläinten katseleminen kirjoista ja kävelyllä rattaista on iso hitti tällä hetkellä. Niiden ääniä pitää myös matkia. Fridakin osaa. Kissa sanoo mau mau. Leijona, tiikeri, dinosaurus ja ankka päästävät ison karjauksen. Mmmmrau!

Fridan pussilakanassa (jota käytämme tosin lakanana - Fridalla on unipussi eikä pussilakanoille ole vielä käyttöä) on eläinten kuvia.


Krokotiili, leijona, seepra, kirahvi ja - mikä? Dingo? Hyeena? Kumpikaan meistä vanhemmista ei ole keksinyt, mikä tuo yksi eläin on. Kertokaa te! Voitte samalla kertoa myös, mitä kirahvi, krokotiili, seepra sekä tuo tuntematon eläin sanovat.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Taapero

Kävelyn etu on löytynyt: kontaten ei voi samaan aikaan syödä voikkaria!
Omenabody - Tutta

Nykyään Frida jo kävelee huoneesta toiseen. Nyt kai meillä sitten viimeistään on taapero, vai mitä? Lapsi, joka kävelee, kiipeilee, tanssii, laulaa, puhuu ja matkii. Taaperokärrynkin kanssa mennään kovaa vauhtia, eikä minun tarvitse enää auttaa jyrkissäkään käännöksissä tai kynnyksissä.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Poikafiilis

- Is it a boy or a girl?
- Yes.

Viime merkinnän "poikafiiliksestä" seurasi muutama kysymys. Mistä poikafiilis on tullut? Toivonko kenties enemmän poikaa? Haluammeko selvittää sukupuolen etukäteen?

Viime kerralla oli tyttöfiilis. Kuvassa Frida vastasyntyneenä.

Olen tässä yrittänyt miettiä, toivonko jompaakumpaa. Jos saisin laittaa rastin ruutuun tilauskaavakkeeseen, jossa kysyttäisiin, haluanko pojan vai tytön, mihin kohtaan ruksaisin? En oikeasti keksi, kumman valitsisin. Mahdolliset syytkin suuntaan tai toiseen ovat heikkoja. "Tyttö, koska meillä jäi osa mekoista käyttämättä." Pojan valintaa tukisi se, että sitten olisi tyttö ja poika. Olisihan se jännä, mutta en tunne varsinaista tarvetta sille, että välttämättä pitäisi olla molemmat. Kumpikaan ei myöskään ajattele, että Fridalle olisi enemmän seuraa toisesta tytöstä. Minun lapsuuteni paras leikkikaveri oli vuotta nuorempi pikkuveli, ja mies taas leikki enimmäkseen alle vuoden (!) vanhemman isoveljensä ja pikkusiskojensa kanssa (toinen vuoden nuorempi, toinen enemmän). Hänellä on niiltä ajoilta säästössä Fridalle omia lelujaan: mm. Masters of the Universe -linna ja My Little Ponyja.

Mies on toivonut kovasti tyttöä siitä alkaen, kun sovimme, että hän saa päättää tytön ensimmäisen nimen ja minä pojan toiset nimet. "Tämä voi olla ainut mahdollisuuteni saada Zelda-niminen tytär!" Sopimusta ennen hän puhui, että tyttö olisi kiva, koska näköjään osaamme tehdä hyviä tyttöjä, ja toisaalta poika olisi kiva, koska olisi mielenkiintoista olla myös pojan vanhempi. Eli oikeasti sillä ei ole hänellekään väliä, eikä hän Zelda-toiveestaan huolimatta suinkaan pettyisi poikaan. "Sitten siitä tulee Zeldor!" (No ei tule.)

Viimeksi arvailin, että odotan tyttöä, koska pahoinvointi oli niin hellittämätöntä ja raskasta jatkuvine oksenteluineen (jäi onneksi tosin ensimmäiselle kolmannekselle; myötätuntoni niille, joilla se jatkuu pitempään) ja olin lukenut, että kova pahoinvointi todennäköisemmin viittaa tyttöön. Tällä kertaa en oksentanut kertaakaan ja pahoinvointia kesti vain kolme viikkoa, joten luonnollisesti ajattelen, että nyt se on sitten poika. Uutena oireena viime kertaiseen on jatkuva nälkä ja pohjaton ruokahalu, joka sekin tuntuisi viittaavan poikaan - ilmeisesti poikaa odottavat syövät keskimäärin 10% enemmän kuin tyttöä odottavat. Tutkimustuloksena olen lukenut myös, että odottavat äidit arvaavat lapsensa sukupuolen oikein 71% todennäköisyydellä. Näistä syistä on tullut poikafiilis. Voihan lapsi tietysti silti olla tyttö, enkä ole hankkiutumassa mekoista eroon arvailujen perusteella.

Viimeksi mies halusi jättää sukupuolen yllätykseksi. Minä mietin asiaa pitkään ja päädyin siihen, että haluan selvittää asian etukäteen. Tieto ei vaikuttanut vaunujen väriin, sisustukseen tai lastenvaatehankintoihin (no ok, pari mekkoa hankin salaa), halusin vain tietää jotain lapsesta jo ennen syntymää. Olisihan siinä syntymässä jo tarpeeksi yllätystä muutenkin. Tietenkin pidin myös mielessä, että sukupuolen veikkauksessa voi käydä erehdys, joten olin varautunut siihenkin (vaikka sainkin varmaan neljä samansuuntaista vakuuttuneen kuuloista arviota, kun piti muutaman komplikaation takia ultrata useampaan otteeseen). Olin siis raskaana Suomessa ja kysyin suomenkielisiltä ultraajilta tiedon suomeksi. Mies oli mukana mutta ei ymmärtänyt niin paljon suomea, että olisi puheen keskeltä osannut tiedon poimia. "Ja tässä on reisiluu - ja tyttöhän tämä näyttäisi olevan - ja rakossa on virtsaa, sikiö nielee ja hengittelee, kaikki näyttää hyvältä." 

Tällä kertaa meillä on taas sama asetelma. Mies haluaa yllätyksen, minä haluaisin tietää jo aiemmin. Hankaluutta tilanteeseen tuo nyt se, että ultraajat ja mies ovat ruotsinkielisiä ja minä taas se kielitaidottomampi. Nyt en siis voi suoraan kysyä ilman, että mies kuulee. Olen myös kuullut, että täällä voidaan olla vähän nihkeitä sukupuolen kertomisessa, koska joku saattaa tehdä tiedon perusteella abortin, jos sukupuoli ei ole mieleinen (raja täällä paljon myöhäisempi kuin Suomessa: abortin voi tehdä vielä 18. viikolla mistä syystä tahansa ja sen jälkeen luvanvaraisesti painavista syistä). Toisaalta meillä on np-ultra 13. viikolla, jolloin sukupuolta tuskin vielä näkee, ja seuraava kai 18. viikon jälkeen, joten ehkä jälkimmäisessä suostutaan kertomaan.

On myös kysytty, joko olen hankkinut vaatteita mahdolliselle pojalle. Siis mitäpä minun oikeastaan tarvitsisi enää hankkia? Jos en poikaa nyt ihan niihin mekkoihin ja vaaleanpunaisiin puhvihihaisiin bodyihin pukisikaan, niin sopiihan pojalle hyvin esimerkiksi Fridan eiliset ja tämänpäiväiset vaatteet:

Froteinen vihreä traktoripuku - Metsola (Huutis)

Musta collegeasu - Shampoodle (Tradera)
Vihreät lenkkarit - Adidas (Kirppis Mollamaia)

Nuo itse suuhun puristettavat hedelmäsoseet (Småfolk ja Ella's Kitchen) muuten ovat Fridasta sellaista herkkua, että Frida alkaa ihan kiihkeänä täristä nähdessään niitä. Luulin, että ne kaupparaivarit alkaisivat vasta, kun lapsi on vanhempi. "Kyllä sä saat kohta, mutta meidän pitää maksaa tää eka..."
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...