tiistai 26. heinäkuuta 2011

Hassu

Eilen illalla olin tyhjentämässä astianpesukonetta, kun kuulin selkäni takaa kutsun: "Titta!" Käännyin ja mitä näinkään (onneksi oli kamera lähellä):


Leluna siis astianpesukoneesta poimittu muovikipon kansi. Myöhemmin illalla olohuoneessa:

"Äitii! Äitii!" Kuulostaapa laatikkoon huutaminen hassulta.
(Päällä Me&I:n krokotiileja ja Lindexin pilkulliset haaremihousut.)

En tiennyt etukäteen, että vauvat ovat näin huumorintajuisia. Olen tämän vuoden aikana nauranut mahan kipeäksi monta kertaa.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

1-vuotissynttärit

Juhlamekkona oli Petit Bateaun ihana keltainen vakosamettimekko. 
Fridan 1-vuotisjuhlat menivät kivasti. Vieraiden tullessa Frida hiljeni joksikin aikaa, kuten yleensä, ja otti kasvoilleen varautuneen ilmeen (jähmettynyt pieni hymy, jossa imetään huulia sisäänpäin). Pian kuitenkin 3-vuotiaan serkun hyppiminen ja tanssiminen alkoi naurattaa. Serkku ja Frida leikkivätkin juhlien aikana paljon kahdestaan. Serkku oli kiltti ja silittikin. Serkukset leikkivät leluilla, konttailivat, tanssivat, soittivat pianoa, halivat ja hieroivat neniä yhteen.

Tarjoiluna oli mansikkakakkua (yhden kynttilän kera, jonka minä sitten puhalsin), mokkapaloja, keksejä ja vielä kompromissina suolaisten tarjoilun puutteeseen voileipäkeksejä, patonkia ja erilaisia tuorejuustoja (menivät kuin kuumille kiville, joten ehkä vastedes mies myöntyy, että kahvikutsuilla ei tarvitse tarjota vain makeaa). Koristeena valkoisia liljoja (ostettiin etukäteen ja vain yksi kukka ehti avautua juhlin - toisaalta sopivaa yksivuotiaalle) ja serpentiiniä. (Mistä muuten voisi ostaa pyöreän pöytäliinan?) Ei siis mitään erityisen fiiniä tai edes seitsemää sorttia, mutta hei, ei tämä olekaan mikään ruokablogi (joita tykkään kyllä lukea, etenkin kakkublogeja, mutta ikään kuin "älä yritä tätä kotona" -mentaliteetilla). 

Mokkapalataikinaan meni väsyneenä vahingossa purkki rahkaa. Lopputulos: loistava maku ja koostumus. Koristeina Dr. Ötkerin suklaa- ja valkosuklaasydämiä ja kirjaimia (en tykkää nomparelleista, strösseleistä, hopeakuulista yms).

Ennen kynttilän puhaltamista vieraat tietenkin lauloivat onnittelulaulun:

Ja, må hon leva,
ja, må hon leva,
ja, må hon leva uti hundrade år!
Javisst ska hon leva,
javisst ska hon leva,
javisst ska hon leva uti hundrade år!

Hon leve! Hipp hipp hurra hurra hurra hurra!

Huomannette, että keittiön ikkunan takana kasvaa tuuhea puu. Frida ainakin sen huomaa monta kertaa päivässä. Kahvipöydässä hän oli jo vilkastunut takaisin juttelutuulelle ja kertoi vieraille useaan otteeseen puuta osoittaen: "Titta träd!" Tämä tekikin vieraisiin ja äitiin vaikutuksen. Mies kertoi kuulleensa lauseen monta kertaa aiemminkin, mutta oli halunnut säästellä sitä minulle yllätykseksi. En siis ole kuullut Fridan aiemmin sanovan träd, saati "titta träd". Ylipäänsä olen äimänä siitä, että vauvani puhelee, ja vielä enemmän siitä, että nämä jutut kuulostavat lauseilta. Tosi kätevää kyllä, kun vauva voi kertoa nälästään maiskuttelemalla huuliaan tai sanomalla "nam nam nam" tai "hyvää hyvää hyvää", tänään myös "gott gott gott", ja janostaan sanomalla "että" eli vettä. Ja kun harmittaa, voi kiljaista "nej nej nej". Päätellen Fridan aktiivisuudesta ja kodin haastavasta kolmikielisyydestä olisin luullut, että Frida olisi enemmän aikaisin kävelevää sorttia, mutta hän on ilmeisesti yhtä varovainen kuin äitinsä ja keräilee vielä rohkeutta.

Lahjat eivät Fridaa kovasti kiinnostaneet, eivät edes lahjapaperit. Täällä on tapana ainakin miehen perheessä, että lahjat kerätään lahjapöydälle ja vasta juhlien lopuksi aukaistaan niin, että kaikki ovat kerääntyneet katsomaan. Kortit luetaan ääneen, lahjat aukaistaan ja yhdessä ihastellaan ja pannaan lahja kiertämään. Olen sen verran varautunutta sorttia, että lahjojen avaajana oleminen tällä tavoin on minusta melkeinpä stressaavaa, vaikka miehen sukulaisetkin ovat oikein mukavia eikä heitä tarvitse jännittää.

Ensimmäisestä lahjasta kuoriutui serkun valitsema Angry Bird -pehmolelu, joka oli niin vihaisen näköinen, että Frida pillahti itkuun (ja myöhemminkin aina nähdessään sen, joten se piti pakata varastoon). Sen jälkeen Fridaa olikin haastava pitää edes samassa huoneessa. Hän yritti jatkuvasti siepata palan lahjapaperia ja mennä muualle asuntoon piiloon syömään sitä.

Fridan suosikkeja lahjoista olivat pieni hammasharja (Fridan suosikkileluihin kuului jo entuudestaan hammasharja - nyt konttailee molemmat hammasharjat kädessä), kuvakirjat ja hakka. Sedän vaimo oli tehnyt hienon essumekon. Miehen sisko oli pistänyt ompelukoneella kunnolla huruuttaen ja ommellut paitsi liivimekon, myös siihen sopivat aluspöksyt, hatun ja minullekin samankuosisen hameen. Lisäksi tuli kylpylelu.

Synttärin kunniaksi tuli myös toinen hammas.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Frida 1 vee!

Vuosi sitten:

Suloinen pieni tyttö syntyi. 50 cm, 3300 g.

Kova ääni. Tutkiva katse. Heti ihana. Nosti mahallaan ollessaan päätä ylös jo sairaalassa. Vaikea oli sanoa, kenen näköinen, mutta korvat eivät olleet minun. Osoittautuivat apen korviksi.

Nyt:

Yli 9 kg, yli 75 cm (mitat 11-kuukautisneuvolasta).

Yhä kova ääni, mutta nykyään itkemisen lisäksi myös keskustelee: sanoo ainakin titta, titta där, där, äiti (= äiti ja isä), hei/hej, nej nej nej, hyvää (= ruokaa), nam nam nam (= ruokaa), että (= vettä), tiss (= tissi), tutti. Lauseita tyyliin "hej titta, äiti där" (osoittaen valokuvaa, jossa on sekä minä että mies). Aamulla käveli sängyssä laidasta kiinni pitäen ja heitteli tyynyjä tieltään, kunnes sattui sen tyynyn kohdalle, jolla mies vielä nukkui, eikä saanut sitä kiskottua miehen pään alta pois. Hermostui. "Nej nej nej nej nej!"

Konttaa ja kävelee tukea vasten, mutta kädestä pitäen ei, vaan heittää heti polvet lötköiksi. Ei saa taluttaa! 

Yksi hammas edessä alhaalla. Sillä puree kipeästi, joten imetys ollaan vaihtamassa lehmänmaitoon.

Hauskoja leikkejä ainakin konttaaminen äitiä tai isää karkuun tai vaihtoehtoisesti konttaavan äidin tai isän jahtaaminen (käy muuten ikävästi polviin, ei ole konttaaminen meikäläisen juttu).

Jossakin välissä oli jo kokonaan nukuttuja öitä ja sitä ennenkin vain yksi herätys. Viime aikoina sitten herätyksiä on ollut tsiljoona. Frida konttailee ympäri sänkyä, unissaan vai hereillä, en tiedä. Mies on alkanut ihmetellä outoja juttujani. Kysyn, kumpi laittoi astianpesukoneen päälle, entä pesinkö minä tuon hillopurkin vai kuka? Laitoin tänään mokkapalataikinaan purkin rahkaa vahingossa. Siitä tuli muuten hyvää.

Onko 1-vuotias enää vauva? Vaan taapero?

Tänään juhlat. Miehen kanssa oli erimielisyyksiä joistakin yksityiskohdista, mutta kompromissi saavutettiin. Kulttuurieroistakin taisi olla kysymys, ainakin kun tarjoilua mietittiin. Minä halusin tarjota makeiden leivonnaisten lisäksi myös suolaista.. Miehen mielestä yllättäen tämä ei tullut kuuloonkaan, koska kyse on kahvikutsuista eikä lounaasta. Kahvikutsuilla tarjotaan kuulemma makeaa. Suolaiset piiraat olisivat lounas, eivätkä vieraat odota tulevansa lounaalle vaan nimenomaan kahville. Yllättävää tämä oli paitsi siksi, että suomalaisena odottaisin kahvikutsuillakin olevan myös jotain pikkusuolaista, että siksi, kun mieheni ei ole erityisesti makean ystäviä. Siinä missä suomalaisten kauppojen pakasteosastoilta löytyy karjalanpiirakoita, täältä löytyy korvapuusteja. Aikaisemmilla kutsuilla olen kai vain tehnyt enkä kysynyt, käykö tämä teidän kahvikulttuuriinne. (Ehkä vastaisuudessakin vain teen...) Nyt muistankin, että muidenkin kutsuilla on ollut joko pelkkiä kakkuja, pullia ja keksejä tai sitten ruokailu ja sen jälkeen kakkuja, pullia ja keksejä.

Toinen erimielisyys liittyi kattaukseen. Mielestäni tarvitsimme korkeamman kukkamaljakon liljoille. (Meillä on aiemmin käytetty melko matalaa karahvia, johon kukat on pitänyt pätkiä.) Mies tuumi, ettei kannata ostaa maljakkoa, jolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa. Ei siis kustannussyistä, kun lähikaupan maljakot maksavatkin vain muutaman euron (tai muutama kymmenen kruunua), vaan periaatteesta. En viitsinyt kuitenkaan muistuttaa aika monesta hänen tavarastaan, jolle ei ole ollut tarvetta yhtään ainutta kertaa vuoden aikana.

Saavutettu kompromissi siis: Nyt on liljoille korkea maljakko. Juhlissa ei ole pikkusuolaista tarjolla.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Skansen & Allsång på Skansen

Tiistaina oli kaunis sää ja miehen lomapäivä, joten keksimme lähteä retkelle Skanseniin. Skansen on Djurgårdenilla sijaitseva valtava ulkoilmamuseo, josta löytyy mielenkiintoisten vanhojen ruotsalaisasumusten lisäksi myös mm. eläimiä (lähinnä pohjoismaisia mutta myös joitakin muitakin), lasten tivolilaitteita, poniajelua, tanssilava, ravintoloita ja piknik-alueita.

 Sotilaan talo. Taloihin pääsee myös sisälle katsomaan alkuperäistä sisustusta.

Skansenin jännimpiä otuksia Fridan mielestä: hanhet.

Frida näki ainakin lemurin, riikinkukon, oravan, hanhen, ponin, hevosen ja vuohen. Päiväunien takia häneltä jäi näkemättä meidän näkemämme karhu, saukko, susi, visentti, hirvi, hylje ja villisika. 

Yksi viime visiitin kohokohdista, etenkin lemmikkieläimiä esittelevä Lill-Skansen oli nyt suljettu, koska tilalle tehdään rakennusta, jonka sisältä eläimet löytää joskus ensi vuodesta lähtien. Muutama eläimistä - kanit, vuohet ja marsut - löytyivät muualta Skansenista, joskaan emme löytäneet marsuja ja kaneistakin näkyi vain häkki. Häkkiin oli jätetty tutteja kaninpoikasille - traditio Skansenissa lapsille, jotka vieroitetaan tutista. Muistaakseni viime vuonna niitä olisi jätetty kissanpoikasille eikä kaneille. Tutteja oli sekä aitauksessa että sidottuna aitaan kiinni.

"Titta! Tutti där! Tutti där! Titta!" tunnisti Frida heti.

Skansenilla voi nähdä myös ruotsalaisia kansantansseja.

Illalla oli sitten Allsång på Skansen. jota odotin innolla, olinhan lukenut tapahtumasta Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisesta:

"Allsång på Skansen tarkoittaa suomeksi sitä, että kesätiistaisin iso joukko ruotsalaisia katselee televisiosta, kun hieman pienempi joukko ruotsalaisia vaipuu transsiin yhteislaulun merkeissä Skansenin lavalla. Onhan Suomessakin Tammerkosken sillalla, mutta tähän verrattuna se muistuttaa lähinnä hautajaisia ja hyvä niin. Joku saattaa laulaa mukana jos on varma, ettei tv-kamera kuvaa. Ja kaikki ovat ylittäneet keski-iän ja menettäneet kyvyn itseironiaan. Toista se on Skansenilla. Se on herätysjuhla. Siellä on läpileikkaus kansasta, kaikki ikäluokat ja sosiaaliryhmät."

Kirjan kuvaus piti paikkansa just eikä melkein. Lauluvihko, jonka jätin ostamatta, maksoi todellakin 80 kruunua. Laulavassa väkijoukossa oli niin vanhuksia, lapsia kuin teinejä ja nuorisoakin. Ihmiset lauloivat hurmoksessa Stockholm i mitt hjärta ja kamera kuvasi.


Olin väkijoukon reunamilla enkä todellakaan nähnyt lavalle. Olen lukemattomien rockfestarien konkari, joka osaa aina selvittää reittinsä lavan eteen, mutta tässä yhteislaulutilaisuudessa en päässyt edes lainkaan keskemmälle. Seuraavana päivänä satuin näkemään kirjaston televisiosta, että keskellä ihmiset istuivat penkeillä, lauloivat, hymyilivät ja keinuivat penkeillään. Ruotsalaiset laulajatähdet esiintyivät lavalla, yleisö lauloi, juontaja lauloi myös ja kierteli yleisön joukossa poimimassa mikrofoniinsa milloin kenenkin äänen. Mies ei ollut tilaisuuteen aiemmin osallistunut ja antoi ymmärtää pitävänsä tilaisuutta jokseenkin hölmönä, mutta niinpä häntäkin alkoi siellä reunalla kiviaidalla istuessa ja Fridaa syöttäessä laulattaa: "Man ska ha husvagn..."

Viimeksi, kun katselin samaiselle lavalle, oli Ruotsin kansallispäivä viime vuonna. Oli vähän eri meininki kuin Suomen itsenäisyyspäivänä. Orkesteri soitti sambaa, kuningas piti puheen ja ihmiset huusivat lopuksi kuninkaan johdolla nelinkertaisen hurraa-huudon.

Olimme Skansenissa kuutisen tuntia. Emme ehtineet nähdä alueesta puoliakaan emmekä syödä kunnollista päivällistä kuten aioimme. Skansenilla käymiseen voi hyvin varata koko päivän.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Rooma

Loma Roomassa - suositeltavaa elokuvakatsomista Roomaan matkustaville.

Merkintäni aihe ei sinänsä ole minulle ajankohtainen: seuraavan matkani kohde on Rauma, ei Rooma. Blogiini kuitenkin näyttää löytävän tiensä myös ihmisiä, jotka etsivät tietoa matkailusta Italiassa, joten miksenpä kirjaisi ylös joitakin omia kokemuksiani.

Olen käynyt Roomassa kolmeen eri otteeseen (syyskuussa '08, kesäkuussa '09 ja syyskuussa '09 - syyskuussa on muuten vielä kesäisen lämmintä) ja yhteensä viettänyt siellä rattoisat vähän päälle pari viikkoa. Ensimmäisellä kerralla tulin Blue Linen laivalla Kroatian Splitista Anconaan, josta matkustin junalla Roomaan. Junamatkustuksesta Italiassa on blogistani haettu tietoa, joten sanottakoon siitä, että se on minusta vaivaton ja edullinen tapa matkustaa Italiassa ja muun muassa aikatauluja löytyy Trenitalian sivulta myös englanniksi.

Muistan, että ensimmäiseksi yllätyin vielä junassa ollessa Rooman vehreydestä. Erityisesti jäi mieleen palmut. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että Roomassa olisi palmuja. Olin kai kuvitellut Rooman sellaiseksi harmaa-valkoiseksi liikenneruuhkien ja vanhan marmorin kaupungiksi. Olin väärässä, vaikka Roomassa tietenkin sitä liikennettä ja vanhaa marmoriakin riittää. Mutta riittää myös puita ja kukkia ja kauniita rauhallisia puistoja.

Villa Borghesen laajassa puistossa on hyvä rauhoittua kaupungin melskeestä.

Ratsupoliisipari Villa Borghesessa.

Kuvittelin myös, että Roomassa täytyisi kuuluisat nähtävyydet koetakseen matkustaa edestakaisin bussilla ja metrolla ja raitiovaunulla ja ties millä. Pantheon, Fontana di Trevi, espanjalaiset portaat, Piazza Navona, Trasteveren kaupunginosa, Colosseum, Forum Romanum, Villa Borghese, Circus Maximus, Palatinus-kukkula, Vatikaanivaltio - kaikki olivatkin pienen kävelymatkan päässä toisistaan.

Hyvä opaskirja matkoilla on ollut Mondon Rooma. Yksi hyödyllisimmistä vinkeistä taisi löytyä samaisesta oppaasta: Jos haluaa käydä Colosseumilla sisällä, joutuu varautumaan tuhottomiin jonoihin. Sama lippu on voimassa kaksi päivää ja käy sekä Colosseumille että viereiselle Palatinus-kukkulalle, jossa on antiikin aikaisia raunioita. Lippu kannattaakin ostaa Palatinukselta, koska siellä on useampi lipunmyyntipiste eikä muutenkaan ollenkaan samanlaisia jonoja kuin Colosseumilla. Palatinukselta ostetun lipun kanssa pääseekin sitten Colosseumilla lipunmyyntijonon ohi (hieman siinäkin joutuu jonottamaan, koska muillakin on valmiita lippuja, mutta ei ollenkaan niin pitkään). Koska lippu on voimassa kaksi päivää, voi ensimmäisen päivän käyttää raunioilla ja toisena mennä Colosseumille. Ne voi myös mielestäni helposti käydä katsomassa samana päivänä. Palatinus-kukkulalle olisin näin jälkikäteen ajateltuna ottanut jonkinlaisen opastetun kierroksen, joita on tarjolla (valmiita nauhotteita kuulokkeista tai sitten ryhmän kanssa). Opaskirjankaan avulla ei ottanut selvää, mikä kiviröykkiöistä nyt sitten oli Vestan temppeli tai Augustuksen talo.

Palatinus-kukkulan raunioita taustallaan Colosseum.



Majoittuminen

Majoitun itse mieluiten kävelymatkan päähän kaikesta. Ensimmäisellä ja toisella reissullani matkustin pienellä budjetilla, joten majoituin molemmilla kerroilla hostellityyppisesti Trastevereen vain naisille tarkoitettuun Orsa Maggioreen. Paikka oli ilmeisesti 1500-luvulla nunnaluostari. Siltä se vaikuttaa yhä... Jos siis toivoo majoittumispaikasta juhlimista ja hauskanpitoa, Orsa Maggiore ei ole sopiva paikka. Sen sijaan se sopii naiselle, joka etsii edullista majoitusta (aamupaloineen) rauhallisessa ympäristössä kiinnostavalla alueella. Jos haluaa viipyä myöhään öisin ulkona, paikka ei sovi, koska sisään ei pääse kello kahden jälkeen yöllä. Jos taas mieluummin päivän ja illan seikkailujen jälkeen lukee kirjaa ja menee nukkumaan, paikka sopii siihen kuin nakutettu, koska hostellissa on myös laaja (pitkälti englanninkielinen) kirjasto.

Orsa Maggiore tiiviistettynä:
sijainti - upea
rakennus sisältä - avara, ilmava, siisti
ilmapiiri - asiallinen, rauhallinen, hiljainen
tyypillinen asiakas - keski-ikäinen yksin matkustava amerikkalainen nainen.

Orsa Maggioren katu Via San Francesco di Sales sijaitsee Gianicolo-kukkulan ja Tiber-joen välissä viehättävässä Trasteveren kaupunginosassa.

Kolmannella kerralla matkustin mieheni kanssa, joten vain naisille tarkoitettu hostelli ei tullut kyseeseen. Sen sijaan vuokrasimme asunnon Rental in Romen kautta. Sähköpostiyhteys vuokraamon kanssa toimi nopeasti ja hyvin: kun esimerkiksi ensin tiedustelemaani asuntoa ei ollut vapaana, ehdotettiin muita sopivia. Paikkaa tuli näyttämään ja avaimet antamaan ainoastaan italiaa puhuva mies, joka kuitenkin hyvällä elekielellä onnistui selvittämään kaiken tarpeellisen. Asunto oli edullinen, tunnelmallinen ja lähellä kaikkea, muun muassa Piazza Navonaa. Olimme tosi tyytyväisiä ja jatkossakin vuokraisin asunnon samaa kautta, mieluiten joko samalta Piazza Navonan alueelta, Espanjalaisten portaiden läheisyydestä, Trasteveresta, Fontana di Trevin tai Campo de' Fiorin läheltä.

Lisää kuvia reissuilta:

Pantheon.

Santa Maria in Trasteveren aukio.

Trastevere on mukava alue käydä syömässä ja istua punaruudullisen pienen pöydän ääressä jollakin kapealla kujalla, jonka yläpuolella pyykki kuivuu naruilla. Alue on vilkas myös öisin. Päivällisaikahan on Italiassa myöhään illalla. Edullinen ja hyvä salaattityyppinen buffet löytyy iltaisin seitsemän jälkeen nuorten aikuisten suosimasta baarista nimeltä Freni e Frizioni (Via del Politeama 4). Ideana on ostaa jokin juoma, niin ruoka tulee kaupan päälle.

Vatikaanin museoissa ja Pietarinkirkossa olen käynyt joka vierailulla. Ensimmäisellä kerralla menin valmiille opaskierrokselle, joita moni tulee Vatikaanin aukiolla tarjoamaan. Oppaan johdolla ryhmä pääsi jonojen ohi ja sain paljon mielenkiintoista tietoa, joten pidin kierrosta todella hyödyllisenä. Kierroksen jälkeen pystyi vielä jäämään tutkimaan museota omin nokin. Vatikaanin museoissahan on kilometritolkulla taidetta, joten joka kerralla on ollut sulkemisaikaan saakka uutta nähtävää. Seuraavilla kerroilla olen mennyt omin päin, mutta jonot eivät ole olleet mitenkään sietämättömiä. 

Pietarinkirkkoon on pitkät jonot, mutta ne liikkuvat nopeasti. Olen nähnyt monella jonottajalla päällään toppeja ja mikrosortseja ja vastaavia. Ne päällään ei pääse kirkkoon sisälle, vaan olkapäät ja polvet pitää olla peitettynä.

Sveitsiläiskaartia.

Turistia neuvova avulias kaartilainen.

Yksityiskohta Vatikaanin museoiden katosta. Olikohan tämä Rafaelin?

Museoiden karttahuoneen kattoa.

Pietarinkirkossa.

Pietarinkirkon aukio.

Rooma on kiehtovan eläväinen kaupunki, mutta ainakin minua rasittaa se, että pienimmälläkin kujalla mahtuu tulemaan nurkan takaa pikkuautoja ja skoottereita, juuri kun olisi pysähtynyt rauhassa katselemaan taas yhtä vanhaa marmoripylväikköä. Silloin on mukava mennä rauhoittumaan laajalle Villa Borghesen puistoalueelle, jonne pääsee kiipeämällä Espanjalaiset portaat. Alueelta löytyy esimerkiksi kiva eläintarha karhuineen, norsuineen ja apinoineen.

Minä katselin simpanssia ja simpanssi katseli minua. Harmi, että paikalle saapui saman tien toinen turisti, joka rupesi huutamaan ja hakkaamaan lasia, jolloin simpanssi pakeni.

Moni matkustaa Roomaan ostoksille. Niistä minä en tiedä mitään. Suosittelen ostamaan gelatoa eli jäätelöä ainakin kerran päivässä ja kokeilemaan eri makuja. Omia suosikkejani on ainakin verigreippi eli pompelmo rosso, vihreä omena (mela verde) ja suklaajäätelö, joka on suklaisempaa kuin suklaa itse. Ensimmäisellä matkallani olin siinä vaiheessa reissannut jo useamman viikon, joten lakritsijäätelö oli hyvä salmiakin korvike.

Cinque Terre -merkintääni tuli kivasti kommentteja ja kysymyksiä, joten toivotan niitä tervetulleeksi tähänkin, jos on mitään kysyttävää, korjaamista tai lisättävää!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Serkun synttäreillä

Tänään vietettiin Fridan serkkupojan 3-vuotissynttäreitä. Hellesäässä tuntui tarpeettomalta pukea muuta päälle kuin body. Onneksi oli kaapissa tarpeeksi juhlava body juuri tähän tarkoitukseen: Gymboreen valkoinen tutubody, jossa on vielä pisteeksi i:n päälle vaaleanpunainen rusetti.

Body Gymboree, hattu Maximo.

Serkuilla oli iso kankainen kosketinsoitin, jonka päällä Frida viihtyi niin hyvin soittelemassa ja painelemassa nappeja, että sukulaiset arvelivat 1-vuotissynttärilahjaksi tulevan useammankin soittopelin.


Frida viihtyi isänsä läheisyydessä koko juhlien ajan. Sukulaiset olisivat mielellään ottaneet Fridan syliin, mutta lähestyminen sai aikaan kauhun kiljahduksia ja nyyhkytyksiä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...