keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Riutuneen blogistin paluu

Michael Sowa: Sick Dog

"Tekisitkö mulle lasillisen sitä ällöjuomaa?"

Pahoittelen yllättävää päivitystaukoa. Kymmenes sairauspäivä. Sain anopin synttäreiltä jonkin lastentaudin, joka on jännä yhdistelmä flunssaa ja vatsaflunssaa. Muu perhe sai vain sen flunssaversion. Ruokavalioni on koostunut tämän ajan lähinnä banaanista, mustikkakeitosta, jogurtista, mehusta, teestä sekä ällöjuomasta, joka maistuu mustaherukalta ja suolalta. Nyt olen viime päivinä jaksanut päivälliseksi syödä pari suupalaa perunaa ja kanaa, mutta lähes joka haarukallisen jälkeen on pitänyt mennä hetkeksi sohvalle lepäämään ja kuuntelemaan, kun maha pitää ääntä kuin pussiahma. Kun ei juuri jaksa istuakaan, niin paha on päivittää blogiakaan. Tämän takia piti myös peruuttaa suunniteltu kylpyläloma. Minä ja Frida aiomme kyllä tehdä pienen reissun Suomeen. Sitä on nyt pariin otteeseen jo siirretty, ja tänään pitäisi (taas) olla lähtö. Seuraan tilannetta.

Miksi minä saan nämä taudit aina rankemman kautta? Ovatko nämä joitain minun suomalaiselle immuniteetilleni vieraita ruotsalaispöpöjä? Mies sen kun porskuttaa. Hyvä niin! Hän onkin (taas) ollut korvaamaton hoitaja meille. Hän oli viime viikolla jopa pari päivää kotona pahimpina päivinä, kun makasin valkoisena enkä jaksanut edes puhua.

Surkuhupaisaa oli, kun Frida pelkäsi yskääni ja alkoi aina kauhistuneena itkeä. Ongelma ratkaistiin siten, että yskänkohtauksen jälkeen tai välillä hymyilin ja sanoin "köh köh".

Fridakin selvittää minulle nyt jatkuvasti, miten paljon paremmin pappa hoitaa kaikki hommat. "Pappa pappa. Hyvä hyvä hyvä." Onneksi minäkin saan aplodit pienestäkin yrityksestä. Tapu tapu tapu! Hienosti vaihdettu vaippa, äiti! Tapu tapu tapu! Hyvin syötetty! 

Frida on alkanut oikein toden teolla matkia niin eleitä kuin sanojakin. Hän naksuttelee kieltään ja maiskuttelee huuliaan niin kuin pappa ja heiluttaa pöydältä pudonneelle ruokapurkin kannelle. Hän osoittelee sormella esimerkiksi lamppua. Vähän puhumisen alkeiden meininkiä rupeaa olemaan hänen toistelemissaan sanoissa hei, äiti, pappa, hyvä, titta, tutti. Emme ollenkaan odota mitään aikaista puhumista, kun meillä käytetään kotona sentään kolmea kieltä (minä Fridalle suomea, pappa Fridalle ruotsia ja me keskenämme englantia), minkä luulisi hidastavan puheenkehitystä aluksi melkoisesti.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kuinka löysimme nimen

"Cute is my middle name" -paita, Gymboree.

Esitin siis hiljattain kysymyksiä blogin lukijoille ja minultakin sai kysyä.  Vastaan taas yhteen kysymykseen omalla postauksellaan, eli:
"En nyt muista oletko jo blogissasi vastannut tähän, mutta kuinka löysitte nimen tyttösellenne?"
Olen lähipiirissäni tunnettu melkeinpä suhteettomasta kiinnostuksesta nimiin. John Irvingin kirjassa Oman elämänsä sankari orpokodin kaksi hoitajaa antaa vuoronperään lapsille nimiä melkoisen mekaanisesti muun muassa kissojen mukaan. Minulle se olisi aivan unelmahommaa, ja jaksaisin sadannenkin lapsen nimeen paneutua innolla. Ja mikä sen hienompaa kuin saada keksiä nimi omalle lapselle.

Kerroin jo aiemmin, että päätimme tyttäremme etunimen jo ensimmäisillä treffeillä. Tarkistin juuri vanhasta päiväkirjasta, että ns. lopullinen nimi meillä oli tytölle valmiina pari viikkoa ennen kuin lapsi oli saatu alulle, heh. Sen suhteen oli muutamia periaatteita, joista olimme onneksi yhtä mieltä:

- Monta nimeä. Molemmilla vanhemmilla on kolme ja miehen siskolla neljä. Sen alle ei ainakaan mennä. Ruotsin nimilaissa ei ole rajaa, montako etunimeä saa olla. Päätimme, että nimen pitää kuitenkin olla sellainen, että se mahtuu henkilökorttiin (raja taisi olla 36 merkkiä - onneksi meillä on lyhyt sukunimi).

- Nimelle on eduksi, jos se on a) suvusta, b) suomalainen tai ruotsalainen merkitysnimi (minulla on luontonimi, esim. Pilvi, äidilläni on merkitysnimi, esim. Sointu), c) romaanin henkilöhahmo (perheessäni kulkeva tapa, esim. oma nimeni), d) harvinainen tai uniikki (myös perheessäni kulkeva tapa, esim. siskojeni nimet).

- Kutsumanimi ensimmäiseksi.

- Nimen tulee sointua kauniisti.

Tietenkin kaksikielisyys ja -kulttuurisuus piti huomioida. Minun mielestäni kaunis nimi Helmi tarkoitti miehen mielestä kypärää. Minusta eksoottisella tavalla viehättäviä nimiä ovat Ylva, Åsa ja Solveig. Miehestä ne ovat tylsiä tätinimiä. Miehen mielestä taas eksoottinen kaunis tytön nimi olisi suomalainen Irmeli. Tarvitseeko minun edes kommentoida... Minulla on täti nimeltä Irmeli. Itse asiassa tädin nimi on Sirkka Irmeli - jos antaisin saman nimen, niin tulos olisi ruotsalaisittain hassu Cirka Irmeli - "suunnilleen Irmeli". Ai Irma?

Minä pidän pojan nimestä Verneri. Mies lausuu sen Vääner. Suvussani on nimi Olavi. Mies lausuu sen Ulaavi. Mies sanoi, ettei pidä nimestä Uttu. Sanoin, etten minäkään pidä, vaikkakaan en ole koskaan moista nimeä kuullutkaan - ja sitten tajusin, että kyse oli nimestä Otto. Pidän kovasti nimestä Leo, mutta miehen mielestä "Liiu" kuulostaa rumalta. Maija on kiva, mutta Ruotsissa se kirjoitetaan Maja, enkä voi antaa tyttäreni nimeksi jotain tönöä. Miehen suvussa kulkee nimi Charlotte, jota saattaisin muuten harkita, ellen olisi kuullut heidän lausuvan nimen "harlot" eli englanniksi portto.

Molemmat pitävät nimestä Pyry, mutta mies lausuu sen "Pyyry", ja kun minä sanon sen, niin mies kuulee minun sanovan "purjo". Miehen mieleen ovat poikien nimistä Yngve, Svante ja Björn. En tiedä, olenko jo asunut täällä sen verran liian kauan, etteivät ne enää kuulosta korvaani aivan kauheilta. Mies kannattaa Transformers-sarjan mukaan pojalle nimeä Optimus ("lempinimenä Oppe") ja tytölle tietokonepelin mukaan Zelda. (Olemme siis suunnitelleet etukäteen nimet jo kokonaiselle kuvitteelliselle pesueelle...)

Tytön nimi oli kuitenkin helppo ja nopea keksiä. Kuten sanottua, nimi oli valmis jo ennen tyttöä. Se oli:


Ensimmäinen nimi oli se molempien suosikkinimi jo ennen tapaamista. Toinen nimi on luontonimi ja sama sekä suomeksi että ruotsiksi. Kolmas nimi on anopin nimi ja eräs muoto omasta toisesta nimestäni. Neljäs nimi on Roald Dahlin samannimisen kirjan neuvokas nuori sankaritar. Viides nimi on myöskin kirjasta, haltiatar Tolkienin Silmarillionista, ja Suomessa uniikk, Ruotsissakin samannimisiä oli entuudestaan vain kaksi. Kaikki vaatimukset täyttävä nimi siis. Työnimi oli "Frodo". Mies ei halunnut tietää, oliko tulossa tyttö vai poika, joten mietimme nimet molemmille. Pojan koko nimeen en ollut ihan tyytyväinen, mutta minä kuitenkin tiesin (ultralääkärit kertoivat sen suomeksi), että tyttö on tulossa, joten keskustelin pojan nimestä miehen kanssa ihan vain hämäyksen vuoksi.

Minusta nimi oli aivan upea, mutta pikkuhiljaa alkoi mietityttää, olisiko nimien määrä tyttärelle kuitenkin raskas taakka. Pitäisikö jättää jokin niistä pois? Mies vastusti ehdotustani ja sanoi, että kaikki pidetään. Synnytysosastolla ensimmäisenä päivänä katsoimme tytärtä ja kysyin mieheltä, mikä nyt sitten tulee nimeksi. Mies oli sitä mieltä, että yksinkertaisempi on kuitenkin kauniimpi. Nimeksi tuli lopulta:

perjantai 13. toukokuuta 2011

Kuinka tapasin mieheni ja tiesin, että se on nyt tässä

Taannoisessa postauksessani esitin kysymyksiä blogin lukijoille sekä otin (ja otan) itsekin kysymyksiä vastaan. Pari jo tulikin. Ensimmäinen kuului: "Kuinka miehesi kanssa tapasitte ja mistä tiesit, että se on nyt tässä?" Vastaanpa nyt siihenkin näin oman merkintänsä muodossa.

Jos olisin entinen pääministeri, vastaisin kysymykseen, että tapasimme tietenkin Ikeassa. Tapasimme siis netissä. Tarkemmin sanottuna Facebookissa. Miten Facebookissa voi muka tavata ketään uusia ihmisiä, voi Facebookin käyttäjä ihmetellä. Vielä tarkemmin sanottuna siis Are You Interested -nimisessä sovelluksessa, jossa voi nähdä toisen valokuvan ja tiedot esimerkiksi mielenkiinnon kohteista, harrastuksista ja luonteenpiirteistä, mitä nyt kukin haluaa itsestään esille laittaa, ja sitten voi kirjoittaa toiselle viestin, jos kiinnostus syttyy. Aikamoista sattumankauppaa se on, koska siellä ei voi tietojen perusteella hakea ilmoituksia, vaan sovellus arpoo eteen ilmoituksia käyttäjän haluamasta ikäryhmästä.

Joku voisi pitää tätä kohtaamistapaa melkoisen nolona. Minä olin hyvin skeptinen, mutta ei nolota, koska sain ihanan miehen ja ihanan tyttären. Mietin usein, miten onnekas olenkaan. Siispä kiitos, Facebook! Kiitos, Are You Interested!

Siinä vaiheessa minua oli alkanut ottaa pannuun yksinäinen ja iloton elämäni. Tein vain töitä ja nukuin. Olimme suunnitelleet ystäväni kanssa hienon Euroopan-kiertueen: lentokoneella Gdanskiin, siitä eteenpäin junalla Krakovaan, josta Prahaan, josta Wieniin, josta Ljubljanaan, josta Kroatiaan, josta Italiaan ja mitenköhän se nyt menikään. Emme sitten kuitenkaan saaneet kesälomiamme haluamaamme ajankohtaan. Oman lomani sain parin viikon varoitusajalla. Siitä sisuuntuneena suunnittelin itselleni reissun Italiaan, jonne sain halvan lennon Tukholman kautta.

Koska olin lähdössä yksin olosuhteiden pakosta, päätin kokeilla, löytäisinkö ystävän suosittelemasta Are You Interestedista itselleni seuralaisen vähän esittelemään Tukholmaa ennen lentoa. Jos olisin Napakympissä, sanoisin siis, että olin liikkeellä leikkimielellä ja pilke silmäkulmassa.

Ilmoitukseni kiinnitti mieheni huomion paitsi kuvan lisäksi myös siksi, että tekstimme mielenkiinnon kohteineen, lempikirjailijoineen, suosikki-tv-sarjoineen ym. olivat ihmeellisen samanlaiset. Lisäksi minä olin kirjoittanut etsiväni hauskaa, ystävällistä ja kilttiä miestä, kun taas hän kuvasi ilmoituksessaan itseään hauskaksi, ystävälliseksi ja kiltiksi. Aloimme lähetellä pitkiä viestejä ja jutella netissä kaiket illat sekä vaihdella tekstiviestejä päivät. Vaikka mies tuntui täydelliseltä ja tuntui pitävän minua täydellisenä, olin hyvin epäluottavainen sen suhteen, etteikö tavatessa mielikuvat ja illuusiot vähintäänkin jommalla kummalla meistä romuttuisi.

Alunperin sovittu tapaaminen ennen lentoni lähtöä oli lähellä, mutta ei tarpeeksi lähellä. Mies tuli jo sitä ennen minua tapaamaan Turkuun. Jännitti kovasti, kun tulin bussilla töistä sovitulle tapaamispaikalle torille. Mies oli vastassa ruusun ja sipsipussin kera! Hahahaa. Olin pitkällisissä nettikeskusteluissa jotenkin tullut maininneeksi, että Ruotsissa myydään suosikkisipsejäni, joita ei enää Suomesta ole löytynyt vuosiin. Siinä niitä nyt sitten oli.

Tätä tarkkakorvaista huomaavaisuutta olen sittemmin onnekseni saanut todistaa moneen otteeseen niin arjessa kuin juhlassakin. Esimerkiksi raskauspahoinvoinnin aikana mies kantoi taskuissaan minulle hedelmiä ja juotavia jogurtteja. Ruokiin suuntautuvia mielitekoja minulla ei raskausaikana ollut, vaan ennemminkin mieli veti tiettyihin tuoksuihin, ja niinpä sain mieheltä piparmintun tuoksuista voidetta, kylpyvaahtoa ja kylpysuolaa sekä tervasampoota, jotta sain kotona haistella lempituoksujani.

Ensimmäisen viikonloppuvisiitin jälkeen tunsin tavanneeni maailman huomaavaisimman ja kilteimmän miehen ja lisäksi fiksun ja tosi hauskan. Meillä oli paljon yhteistä. Molemmilla oli jopa tiedossa sama toivenimi mahdolliselle tulevalle tyttärelle, ja se leikkimielisesti sovittiin jo ensimmäisellä tapaamisella tyttären nimeksi - ja sen nimisen tyttären sitten vuoden päästä saimme. Lomailu yksin Italiassa alkoikin tuntua siinä tilanteessa vähän pöljältä. Kysyinkin, voisiko hän kenties lähteä mukaan. Se onnistuikin. Muokkasin suunnitelmia meille sopiviksi, ja eipä aikakaan, kun olin matkalla Tukholmaan ensin viikon lomalle siellä, kunnes miehen loma alkaisi, ja sitten pariksi viikoksi Italiaan.

"Menimme Gröna Lundiin, oli ihanat elokuvien huvipuistotreffit! Parhaat! -- Asiaan kuului tietysti hänen voittaa minulle iso nalle / tiikeri / apina. Kojun noppapelistä tuli pieni pehmokäärme ja kumiankka." (Ote päiväkirjasta)

Lensimme Milanon kentälle ja sieltä menime junalla Italian pohjoisrannikolle Cinque Terren kalastajakyliin, joissa olin ollut pariin otteeseen aiemminkin. Aloitimme aamut syömällä uunituoreita paksuja pizzapaloja, päivät kävelimme vuorilla viinitarhojen reunustamia polkuja ja iltaisin söimme päivällistä merenrantaravintoloissa italialaiseen tapaan eli vähintään kolme ruokalajia. Tietenkin söimme myös paljon jäätelöä ja macedoniaa eli hedelmäsalaattia.

Cinque Terresta jatkoimme junalla Toscanaan Sienaan, johon olin edellisellä käynnillä ihastunut ja päättänyt, että tänne palaan joskus kävelemään keskiaikaisia himmeästi valaistuja tiilisiä kujia, kun minulla on oma kulta mukana. Se oli juuri niin hienoa kuin olin saattanut toivoa. Sain huomata, että miehestä oli loistoseuraksi niin Cinque Terren patikkapoluille ja loputtomille portaille kuin keskiaikaisiin museoihin ja katedraaleihinkin. Sekä hieromaan tulevan vaimonsa kävelystä väsyneitä jalkoja päivän päätteeksi.


Sienan jälkeen matkustimme Roomaan, jossa kävimme läpi niin Vatikaanin museoita, tunnettuja nähtävyyksiä, appelsiinipuistoja, ruusupuutarhoja, eläintarhoja, jäätelöbaareja kuin punaruutuliinaisia ravintoloitakin. Opin Roomassa, että mies on myös koulutettu ja innostunut naistenvaatteiden ja -kenkien shoppailija - hänellä kun on kaksi siskoa. "Tämä sopisi sulle tosi hyvin!" Tämäkin ominaisuus on osoittautunut minulle erittäin hyödylliseksi, heh.

Voi ihmetellä, mikä matkakertomus tästä merkinnästä nyt tuli. Syy on se, että uskon yhteisen matkan liittäneen meidät tiukasti yhteen. Reissu oli tosi hauska ja toisaalta oppi arvostamaan toisen pitkäpinnaisuutta, positiivisuutta, neuvokkuutta ja innostuneisuutta.  Keskellä pimeää talvea on hauska aina palata välillä muistelemaan sitä, kun patikoimme kahden kylän väliä kolme tuntia helteessä ilman juomista haaveillen edes yhdestä pienestä raikkaasta viinirypäleestä; kun saimme Sienassa pahaa tiramisua, vaikka tilasimme hedelmäsalaattia; kuinka kauhistuin museon pyhäinjäännöksiä (hienoissa kallisarvoisissa lippaissa vanhoja leukaluita ja pääkalloja); kuinka hyvältä maistui verigreippijäätelö; kuinka hauskoja apinoita oli eläintarhassa; kuinka aina pitäisi syödä aamupalaksi pitsaa. Sen matkan jälkeen minulle oli ilmeistä, että haluan vastedeskin viettää aikaani tiivisti nimenomaan tämän ihmisen kanssa.

"En voinut matkan aikana kirjoittaa, kun piti pitää toista kädestä koko ajan ja katsoa silmiin. Ihana reissu oli. Miten joku voi ollakin jatkuvasti niin herttainen ja kärsivällinen? Olen todella onnekas."

Seuraavana kesänä menimme naimisiin, saimme tyttären ja muutin Ruotsiin. Ensimmäisen yhteisen matkan jälkeenkin on ollut hienoa seikkailla yhdessä, oli sitten matka Tallinnaan, Helsinkiin, Ouluun tai Gotlantiin, käydä läpi Tukholmankin nähtävyyksiä, ja on hyvä, että on luotettava kumppani vierellä tässä isoimmassakin seikkailussa, lapsesta huolehtimisessa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...