maanantai 18. huhtikuuta 2011

Passia hakemassa

Piti sitten tehdä reissu läheiselle poliisiasemalle hakemaan Fridalle passia.

Ei ollut ensimmäinen kerta. Edellisellä kerralla täytettiin hakemuspaperit ja otettiin Fridasta passikuva. Täällä siis passikuvat otetaan siellä poliisiasemalla eikä missään valokuvaamossa. Mies istui tuolille Frida sylissään, ja minun piti pitää hänen ja Fridan välissä valkoista taustapahvia. Fridan tehtävä oli katsoa suoraan kameraan hillitty ilme kasvoillaan.

Minun kasvoillani ei todellakaan pysynyt hillitty ilme, kun tiukannäköinen poliisisetä tempaisi tiskin takaa onkivavan päässä olevan Teddykompanietin pehmolehmän ja alkoi heiluttaa sitä kameralaitteen takana. Frida vain ei suostunut kameraa katsomaan, vaan katsoi sivulle sitä poliisia. Poliisilla alkoi mennä hermo ja Fridalla alkoi mennä hermo, ja sitten Frida päätti, että hän ei rupea tässä istumaan enää hetkeäkään. Lopputuloksena on kuva, jossa Frida roikkuu lähes kaksinkerroin miehen käsivarren päällä (joka myös näkyy kuvassa) ja huutaa. Ei lähelläkään minun käsitystäni hyväksyttävästä passikuvasta. Kuitenkin kaksi poliisia siellä vahvisti, että se kelpaa. Niin vissiin, ajattelin, ai missä? Täällä teidän poliisiasemallanneko? Kelpaako se missään muualla?

Ylipäänsähän vauvojen viiden vuoden passit ovat ajatuksena naurettavia: ihan kuin viiden vuoden päästä Frida olisi kovinkaan samannäköinen kuin nyt. Kaiken huippu oli se, että passiin merkitään myös pituus, joka nyt on siis passissa 71 cm seuraavat viisi vuotta.

Menimme asemalle uudestaan, koska minun piti palauttaa sinne paperi, jossa oli Ruotsin kansalaisen (tässä tapauksessa miehen veljen) vakuutus, että tunnen tämän henkilön ja hän on se, joka sanookin olevansa. Poliisiasemalla siis eivät olleet passistani vähääkään kiinnostuneita, vaan luotettavampi todiste on joku satunnainen kadunmies (förlåt, lanko), kunhan on ruotsalainen.

Kontaten

Olemme olleet tässä muutaman päivän koko porukka kipeinä flunssassa. Ei tämä ole minullekaan helppoa (minä jotenkin saan nämä perheen yhteiset taudit rankimpina - miksi? Eikö minun sentään aikuisena ihmisenä pitäisi olla vastustuskykyinen jo kaikelle!), mutta toisin kuin vauvaparka, minä sentään tiedän, miksi kurkkua, nenää, silmiä, lihaksia, niveliä, joka paikkaa särkee ja miksi yskittää ja että se ei kuitenkaan monta päivää kestä. 


Sairaudesta huolimatta Fridalla kuitenkin riittää puhtia. Hän on näinä päivinä oppinut konttaamaan! Ensimmäiset konttaamisaskeleet löytyivät vessaharjaa tavoitellessa. Seuraavalla vessakäynnillä laitoin tyhmänä vessan oven kiinni (kun kerroin jutun jälkeenpäin töissä olleelle miehelle, hänkään ei tässä vaiheessa tarinaa ymmärtänyt, mikä meni vikaan). Frida tietenkin tuli heti oven taakse huutelemaan perään, koputtelemaan ja nousemaan ovea vasten pystyyn. Voitte arvata, miten helppoa sieltä sitten oli päästä ulos, kun en halunnut jyrätä vauvaa. Kesti kotvasen ja vauvalla ehti tulla surukin puseroon, ennen kuin sain ovea sen verran raolleen, että pääsin yllättävästä vankilastani.


Vaikka Frida osaa kulkea nopsaan ympäri asuntoa niin ryömien kuin kontaten, kaikkein hauskinta on kuitenkin kiipeillä äidin ja isän päällä. Lattialla (kuumeisen voipuneena) loikoileva äiti on varma vauvamagneetti.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Turun kirppareita ja vähän Raumankin

Hei taas! Minä ja tytär teimme taas pienen reissun Suomen puolelle tapaamaan mummia eli äitiäni, ja tulipa muutama kirpparikin kierrettyä.

Ensin kävelimme Turun Manhattanin liikekeskukseen. Sinne pääsee keskustasta myös bussilla nro 20, vaunujen kanssa ilmaiseksi, mutta teki mieli hieman jaloitella. Aloitimme massiivisesta Kirppis-Centeristä, koska se aukesi maanantaina kello 10 ja viereinen Pikkusiili vasta kello 11.


Ajattelin löytäväni kirjoja, kuten yleensä, mutta mukaan tarttuikin pari kivaa bodya. Sitten Frida heräsi ja ilmoitti, että nyt pitäisi saada syötävää ja vähän äkkiä,ja sitä ennen vielä vaippa pitäisi vaihtaa, joten tuli niin kiire Pikkusiilin puolelle, ettei joka loosia kerennyt niin tarkasti koluamaan. Muutenkin oli aika hankalaa, kun oli vauva vaunuineen ja toisessa kädessä perästä vedettävä matkalaukku.

Lastentarvikkeisin ja -vaatteisiin erikoistuneen Pikkusiilin loosikirpputorilla tilanne helpotti, kun ensin päästiin vaihtamaan vaippa mukavasti vessan hoitopöydällä ja sitten Frida sai pötyä pöytään. Pikkusiilissä oli syöttötuolien vieläpä ruokalappujakin. Lisäksi sain hankalan matkalaukkuni tiskin taakse siksi aikaa, kun kiertelin. Käytävät ovat mukavan leveät vaunuille, ja kirpputorilla on rattaita lainaksikin.

 Pikkusiilin leikkinurkka.

Vaunuja, turvakaukaloita ynnä muuta.


Pikkusiilistä löytyi tälläkin kertaa kosolti kivoja pieniä vaatteita, äidillekin yksi hame ja Fridalle vielä se hymynaamainen klassikkohelistin. Pikkusiili on mielestäni mainio lastentarvikekirppis, jonne kannattaa poiketa.

Vieraillessamme mummin luona Raumalla kävimme Torin Kympissä (Myllymäenkatu 1), josta löytyi kirjoja (Anni Swania ja Tatua ja Patua) ja 3 euron lautapelejä (mm. Trivial Pursuit), jotka nyt kotona osoittautuivat olevan vielä uusia ja muoveissa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...