perjantai 4. heinäkuuta 2014

Muumimaailma, Caribia ja keskiaikaiset markkinat

Meidän perään on taas jouduttu kyselemään. No, me olemme olleet muun muassa Muumimaailmassa.

Ajankohta oli oiva, kylmät ja sateiset päivät juhannuksen jälkeen kesäkuun lopussa. Ei ollut ruuhkaa eikä jonoja, ja muumilaakson väen kanssa pääsi helposti juttusille. Uimarannalle ei tosin ollut asiaa.

Nipsu, Haisuli, poliisi, Pikku Myy ja pikku Eeki.

Aikuisille ja lapsille 2-vuotiaasta alkaen oli sama sisäänpääsymaksu, 26 e per henkilö. Kahden päivän lippu maksaa 36 e. Väskin seikkailusaarella emme käyneet. Majoituimme Turussa kylpylähotelli Caribiassa, ja ostimme liput sieltä, jolloin kahden päivän liput maksoivat 26 e kappale. Vietimme Muumimaailmassa tosin vain yhden päivän. Kaikkien kyllä teki sinne mieli uudelleenkin, mutta kaatosateen, ukkosen ja bussilippujen hinnan takia jäimme kuitenkin pulikoimaan kylpylään. Nyt heinäkuun alusta bussilla pääsee Turusta Naantaliin samalla hinnalla kuin Turun sisälläkin, eli bussilippu Naantaliin maksaa vain 3 e ja rattaiden saattaja pääsee ilmaiseksi. Nyt siis maksoimme kahden aikuisen ja kahden lapsen bussilipuista n. 30 e (lapset ilmaiseksi, molemmat aikuiset 5-6 e suunta, lisäksi toiselle aikuiselle lippu Caribiasta kauppatorille ja takaisin), nyt sama maksaisi kaikkiaan 6 e (vaihtolippu Caribiasta Naantaliin toiselle aikuiselle, toinen rattaiden kanssa ilmaiseksi ja sama takaisin). 

Kylpylästä Muumimaailmaan olisi kulkenut myös Muumibussi, mutta se olisi ollut vielä hintavampi ja lisäksi lähti niin aikaisin aamusta, ettemme olisi ehtineet aamupalalle ja aamu-uinnille.

Vasemmalla Hemulin kirjoituspöytä. Oikealla aurinkoinen Eeki.

Ehdimme yhdessä päivässä näkemään Muumimaailman nähtävyydet, mutta olisimme siis mielellämme menneet sinne uudelleenkin. Minusta oli mukavaa, kun paikassa sai omassa tahdissa puuhailla ja tutkia paikkoja ja kävellä kauniissa metsässä. Miehen suosikit olivat kuulemma teatteri ja Haisuli. Kohta 4-vuotias Tiita on jälkeen päin kovasti muistellut etenkin Haisulia, labyrinttia ja spiraalinmuotoisia ranskalaisia, ja 2-vuotias Eeki viihtyi uittaen pieniä leikkiveneitä.



Ruoasta ja vessojen siisteydestä olin lukenut etukäteen moitteita, mutta meillä ei ole niistä valitettavaa. Emme hakeneet mitään unohtumattomia makuelämyksiä, vaan lähinnä napostelimme panineilla, ranskalaisilla ja tuoreilla munkeilla ja söimme ravintolassa sitten myöhemmin. Meidän käydessämme Muumimaailmassa ei siis ollut paljon muita vierailijoita, joten vessoihin ei tarvinnut lainkaan jonottaa. Yllätyksekseni niistä löytyi ilmaisia vaippojakin, eli minun näkökulmastani vessathan olivat suorastaan ylellisiä.

Hyisen kesäpäivän jälkeen oli mukava lämmitellä Caribian altaissa. Tarkoituksena oli viettää Caribiassa kaksi yötä, mutta hotellihuoneesta löytyi kuponki, jolla sai kolmannen yön puoleen hintaan, joten jäimme vielä kolmanneksikin yöksi, kun lapset viihtyivät niin hyvin. Tiita on nyt puhunut haluavansa muuttaa Caribiaan asumaan. Toisaalta hänen unelmansa tällä hetkellä olisi myös oma piha, jossa olisi iso trampoliini ja oma lammas, joten nämä kaksi haavetta taitavat olla ristiriidassa keskenään.

Märässä ja autiossa Seikkailupuistossa tuli myös reissun aikana käytyä. Varmaan eniten kadehdin turkulaisilta juuri Seikkailupuistoa eli isoa leikkipuistoa, jossa on myös jos jonkinlaista ohjelmaa, konserttia ja kerhoa. Kannattaa käydä, jos on lasten kanssa Turussa ja etsii ilmaisia tai halpoja huvituksia.

Kävimme yhtenä päivänä myös Turun keskiaikaisilla markkinoilla - aivan mainio tapahtuma, joskin pienet lapsemme eivät nähneet siinä mitään merkillistä, että ympärillä kävelee keskiaikaisia ritareita, neitoja ja rahvasta, eivätkä ollleet lainkaan minun laillani kiinnostuneita seuraamaan näytelmiä. Prinsessakoulussa Tiitalla meni hermot, kun hän ei muka osannut niiaamista sun muita hienon neidon käytöstapoja eikä halunnut harjoitellakaan - sittemmin kotona on kyllä esitellyt ylpeänä prinsessakoulussa oppimiaan tapoja, vaikka itse oppitunnin aikana prinsessamme makasi maassa muristen, ettei pysty. Rottinkikorinen karuselli sen sijaan oli iso hitti.


Positiivisin ravintolakokemus oli Kerttu (Läntinen Pitkäkatu 35), joka on ollut suosikkejani jo vuosia. Tiitalle kelpaa yleensä vain yksi ruoka-aine kerrallaan eli yhtenä päivänä hän saattaa kelpuuttaa ateriasta vain perunat ja seuraavana sitten perunat ovat ällöttäviä ja vain lohi kelpaa. Tai vain leipä. Tai porkkana. Kerttuun saavuttuamme hän yllättyksekseni sanoi haluavansa syödä pastaa ja lihapullia. Sellaista annosta ei ollut listalla, mutta saimme sen kuitenkin tilattua eikä edes maksanut juuri mitään (olikohan 5,90 e). Lihapullat olivat isoja ja herkullisia. Annoksen mukana tuli myös kurkkua ja melonia eli Tiitan herkkuja, mutta niistä hän protestoi, ettei ollut sellaisia tilannut, ne kun eivät sattuneet olemaan mieleen juuri sinä päivänä. 

Seuraavaksi lupaan kirjoittaa Tukholman-matkailijoille Junibacken-postauksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...