lauantai 17. elokuuta 2013

Päivähoidon kaksi ensimmäistä viikkoa

Frida aloitti pari viikkoa sitten osa-aikaisen päivähoidon läheisessä pienessä päiväkodissa. Päiväkodin johtaja on vielä kesälomalla, ja ennen hänen paluutaan ei kuulemma suunnitella, miten päivät jatkossa menisivät. Toistaiseksi me olemme puhuneet 15 tunnista viikossa, päiväkodin työntekijät 25 tunnista viikossa ja käytännössä hän on tähän asti käynyt siellä 9-10 tuntia viikossa eli keskimäärin kaksi tuntia päivässä.

Kun keväällä mietin, olisiko tänä vuonna aika aloittaa päivähoito, sain suomalaisilta kommentteja, että kyllä kerhojen ja puistotoiminnan pitäisi riittää 3-vuotiaalle. Tilanne on kuitenkin täällä Ruotsissa erilainen: ei ole kerhoja eikä puistoissa tai naapurustossa ole lapsia, koska kaikki ovat päivähoidossa 1-1,5-vuotiaista. Olemme käyneet muutamissa avoimissa päiväkodeissa, mutta niissäkin ilmeisesti idea on se, että äidit juttelevat ja vauvat köllivät lattialla sillä välin, kun isommat sisarukset ovat päivähoidossa. Kun tähän yhtälöön lisää vielä sen, että Frida on luonteeltaan varovainen ja puhuu epäselvästi osin kahta kieltä sekaisin, niin hän ei ole muistaakseni ennen päivähoidon alkua tainnut koskaan puhua kellekään toiselle lapselle. Leikkipaikoilla muut lapset ovat kuulleet hänen puhuvan minulle ja tulleet kysymään, miksi hän puhuu niin kummallisesti ja miksei hän osaa ruotsia - kurjaa, kun Frida kuitenkin ymmärtää oudoksuvat kommentit. Olen siis ajatellut, että olisi aikamoinen karhunpalvelus pitää Frida kokonaan kotona esimerkiksi esikouluun asti. Olisi vaikeaa siinä vaiheessa puhua ensimmäistä kertaa toiselle lapselle tai päästä sisään ryhmään ja opetukseen, jos ei puhu kunnolla ruotsia.

Otaksun, että neuvolassa ollaan asiasta ihan samaa mieltä. Vielä ei ole ollut 3-vuotisneuvolaa, mutta olemme käyneet lasten kanssa tiuhaan Felixin neuvoloissa. Moni terveydenhoitaja (ovat vaihtuneet usein) on Fridaa kuunnellessaan rypistänyt otsaansa ja kysynyt, ymmärtääkö lapsi ruotsia lainkaan - tilanteessa, jolloin lapsi on puhunut nimenomaan ruotsia.

Valitsimme lähiseudun päiväkodeista sen, jossa on pienet ryhmät (Fridan ryhmässä on 12 lasta ja kolme aikuista), perhemäinen fiilis ja kutakuinkin olematon henkilökunnan vaihtuvuus (koska itse asiassa työntekijät ovat keskenään perhettä). Kunnan nettisivuilta olevista päiväkotikohtaisista tilastoista vertailin itselleni tärkeimpiä kohtia. 100% vanhemmista oli tyytyväisiä kyseiseen päiväkotiin, suositteli sitä ja oli sitä mieltä, että lapset viihtyvät siellä. Kyselytilastojen mukaan lapsilla on päiväkodissa työrauha, päiväkoti on turvallinen, lasten kieli kehittyy, ulkoillaan paljon eikä kiusata muita.

Kahden viikon kokemuksen perusteella vaikuttaa tosiaan siltä, että henkilökunta on mukavaa ja lapset viihtyvät. Kiusaamista en ole nähnyt, paikassa on ihmeenkin hiljaista, ja suurimman osan ajasta lapset ovat olleet ulkona. Miinusta antaisin tiedonkulusta, mutta ehkä se paranee, kun johtaja palaa töihin. Kaiken saamani tiedon olen hankkinut kyselemällä päiväkodin työntekijöiltä siinä hommien ohessa, ja toisaalta työntekijät itse eivät ole kyselleet mitään. Kai he ovat luottaneet, että lapsella varmaankaan ei ole esimerkiksi mitään ruoka-aineallergioita, kun en ole niistä erikseen tullut maininneeksi (ei ole). Eikä ole kysytty, nukkuuko lapsi päiväunia. Ei nuku, onneksi, koska ryhmässä ei nähdääkseni ole siihen mahdollisuuttakaan.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet seuraavasti:

1. päivänä menimme päiväkotiin koko perhe. Toinen vanhemmista olisi riittänyt, mutta miehellä on kesäloma ja halusimme molemmat tutustua paikkaan ja esittää kysymyksiä, joten myös Felix tuli mukaan. Olimme ensin hetken sisällä ja sitten melkein pari tuntia ulkona, kaikkiaan kaksi tuntia. Molemmat lapset olivat aivan innoissaan kaikista leluista ja pihan potkuautoista ja pyöristä, niin että sekä Felix että Frida piti kantaa itkevänä kotiin, kun oli aika lähteä.

2. päivänä olimme taas koko perhe paikalla. Saatoin jo tässä vaiheessa sanoa miehelle, että minusta olisi parempi päiväkotiin tottumisen kannalta (ja kodinhoidon kannalta), jos vain toinen menisi Fridan kanssa. Mies oli kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on koko perheen juttu. Päivä oli muuten samanlainen kuin ensimmäinen päivä, mutta tällä kertaa molemmat vilkuttivat lähtiessään iloisesti.

3. päivänä ainoastaan mies meni Fridan kanssa, vilkutti ovelta heiheit (olemme noudattaneet päiväkodin ohjeita päivän pituuksista ja siitä, milloin vanhemmat ovat paikalla ja milloin lähtevät) ja sanoi tulevansa lounaan jälkeen hakemaan. Frida vilkutti iloisesti. Noudettaessakin 2,5 tunnin päästä hän oli hyvällä tuulella. Nirso lapsemme oli jopa syönyt. Henkilökunta sanoi, että kaikki oli mennyt tosi hyvin. Kun Frida tuli kotiin, hän oli hetken aikaa vihainen minulle, joka siis en ollut vienyt tai hakenut häntä.

4. päivänä minä vein Fridan. Matkalla hän selitti, että päiväkodissa on hauskaa, ja perillä juoksi taas hyväntuulisena leikkimään. Palasin 2,5 tunnin päästä lounan jälkeen hakemaan. Hän oli iloinen ja jutteli kovasti. Henkilökunnan mukaan kaikki oli taas mennyt tosi hyvin. Kotimatkalla Frida kertoi: "Mamma mennee. Pappa hemma. Tiita ikkee. M (toinen hoitajista) ottaa syjjiin." Eli mamma menee, pappa kotona, Frida itkee, hoitaja ottaa syliin. Tarkistin myöhemmin henkilökunnalta ja tosiaan Frida oli pikku hetken aamulla itkenyt ja rauhoittunut sitten sylissä. Frida oli kotimatkalla ja pihalla tosi hilpeä, mutta murjotti sitten kotiin päästyä isälleen pari minuuttia.

Neljäntenä päivänä iloisena reppu selässä dagikseen ja yhtä hyväntuulisena lounaan jälkeen kotiin.

5. aamuna Frida itki eikä halunnut päiväkotiin, vaikka edeltävä päivä oli sujunut niin hyvin. Syy saattoi olla huonoissa yöunissa. Mies vei Fridan päiväkotiin mutta toi saman tien takaisin.

Välipäivän pitäminen oli virhe, sillä viikonlopun jälkeen 6. aamuna Frida oli tosi peloissaan ja jännittynyt päiväkotiin menosta. Menimme sitten taas koko perhe, ja Frida ja Felix leikkivät taas iloisina pari tuntia. Henkilökunta sanoi, että otetaan taas vähän rauhallisemmin.

7. aamuna sanoin, että mennään dagikseen. Edellisenä aamuna Frida itki, ettei halua mennä. Nyt hän vastasi: "Okei!" Päiväkotiryhmä leikki puistossa ja muun muassa pelasi jalkapalloa. Olimme taas kaikki mukana. Lapsilla oli taas tosi hauskaa eikä Frida olisi halunnut lähteä parin tunnin jälkeen kotiin, vaan olisi halunnut lähteä muiden lasten kanssa päiväkotiin lounaalle.


8. päivänä oli taas koko perheen dagispäivä. Olimme miehen kanssa kovasti keskustelleet asiasta, pitäisikö päiväkodin tosiaan olla koko perheen harrastus. Mielestäni koko perheen mukana oleminen dominoi liikaa tilannetta ja tuo liikaa kontrastia siihen yksin ryhmään jäämiseen. Ajattelin, että Fridalla ei ole tarvetta tai mahdollisuutta tutustua ryhmän hoitajiin ja lapsiin, kun mukana on jo molemmat vanhemmat sekä kaverina Felix. Mies oli edelleen sitä mieltä, että päiväkodin aloitus sujuu paremmin, jos kaikki ovat mukana. 8. päivänä kolme eri hoitajaa tuli sanomaan, että voisiko vastedes vain toinen vanhemmista tulla, koska koko perheen ollessa paikalla tilanne olisi Fridalle vähän liian optimaalinen, sellainen saavutettu etu, josta hän ei suostuisi luopumaan. Vanhempi voisi aamulla sanoa heihei ja tulla vaikka puolen tunnin päästä taas vilkaisemaan tilannetta ja sitten taas lähteä.

Lempipuuhia päiväkodissa sisällä (vasen kuva) ja ulkona. Huomaa Felixin "tyhmännäköiset" sadehousut.

9. päivänä mies vei Fridan päiväkotiin. Tarkoitus oli, että mies palaisi pian takaisin tarkistamaan, miten menee, mutta henkilökunnan mukaan se olisi sittenkin tarpeetonta, koska Frida oli hyvästellessä niin hyvällä tuulella. Myöhemmin hän oli hetken itkeskellyt mutta rauhoittunut, kun hänet oli otettu syliin ja luettu satu. Hän kertoi siitä myös itse kotona: "Pappa mennee. Tiita ikkee. M ottaa syjjiin, lukkee kiijjaa." Hän oli iloinen haettaessa ja sanoi, että "dagis är rolig".

10. päivänä eli nyt viime perjantaina Frida oli taas 2,5 tuntia päiväkodissa yksin, ja kaikki sujui mainiosti. Kotona hän kertoi: "'B' (toinen tyttö päiväkodissa) är rolig. 'B' har fint hår. Pippi-hår." Toinen tyttö siis on hauska ja hänellä on hienot letit. Tyttö myös antoi Fridalle askartelemansa taulun lahjaksi. Annoin siitä hyvästä kyseiselle tytölle anteeksi sen, että hän aiemmin sanoi Felixin raidallisia sadehousuja (Molon Rainbow-kuosiset housut) tyhmännäköisiksi. Iltapäivällä leikkipaikan liukumäessä Frida huudahti toisille lapsille: "Akta! Min tur!" Hän siis puhui muille lapsille, sanoi "min" eikä "Tiitas" ja muut ymmärsivät. Se oli meidän molempien vanhempien mielestä huikeaa.

1 kommentti:

  1. Ihanaa, että päiväkodin aloittamiseen on liittynyt nooin monta hyvää hetkeä. Meillä (asumme Suomessa) esikoinen meni osa-aikaiseen hoitoon 3-vuotiaana, kaksi nuorempaa aloittivat samassa ryhmässä 3- ja 5-vuotiaina(olen tehnyt opintoja ja nyt taas hoitovapaalla). Nyt pojista kolmas(5 v) on kolme päivää viikossa hoidossa vaikka olenkin kotona. Joitakin vuosia sitten olin aika skeptinen päiväkotihoidon suhteen, mutta tällä hetkellä minulla on tosi positiivinen kuva omasta päiväkodistamme ja toiminnasta siellä. Meillä pehmeä lasku oli 3-5 päivää ja työntekijät olivat sitä mieltä, että sitä pitempään ei kannata vanhemman kanssa tutustua, jotta lapsi tottuu, että päiväkodissa nimenomaan ollaan ilman omaa vanhempaa. Sitäkään ei kannata pelätä, että joskus vaan tulee huonompia päiviä ja itkuja. Teilläkin on kuitenkin ilmeisesti se onnellinen tilanne, että lapsi ei joudu olemaan aamusta iltaan päiväkodissa. Tuon ikäisenä alkaa olla jo mukavaa, kun löytää omanikäisiä kavereita ja on omat rutiinit päiväkotiarjessa. Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...