sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mehujäätanssipari

Eilen juhlittiin anopin pyöreitä vuosia. Fridalla oli kaunis PO.P:in röyhelöhelmainen vanhanaikaisen näköinen essumekko ja Pompdeluxin kauluspaita, ja Felix puettiin samoihin sini-valko-punaisiin sävyihin Albababyn velourhaalariin ja bodyyn. 

Näistä asuista ei kuitenkaan ole mitään kuvaa. Tiesin kyllä, että alkaisi sataa, mutta tein alkeellisen virheen ja oletin, että sadetakki ja kumisaappaat riittäisivät Fridalle ulkovaatteiksi. Toisin sanoen oletin väärin, ettei hän ennen juhliin saapumista istuisi esimerkiksi märkään keinuun. Felix taas säilyi kuiville viime metreille sateelta suojatuissa rattaissa. Kun sitten otin hänet sieltä pois, rattaiden sadesuoja joten lörpähti ja pudotti vedet Felix-polon päälle. Se niistä juhlavaatteista. 

Onneksi pidän yleensä mukanani varavaatteita. Olin kuitenkin tehnyt saman erheen kuin aiemminkin eli ottanut mukaan kätevät ja mukavat vaatekappaleet eli haalarin molemmille, kun juhliin olisi parempi ottaa varalle toiset juhlavaatteet eikä sitä oloasua. Nyt muistan, että juhla-asu on usein sotkettu jo ennen juhlien alkamista, eli on löytynyt joku ihana lätäkkö tai tullut niskakakka. Ehkä ensi kerralla sitten muistan ottaa huomioon myös juhlaeleganssin säilyttämisen. Sisarukset olivat kyllä veikeä tiimi Metsolan mehujääkuosisissa froteehaalareissa (koot 80 cm ja 98 cm).


Paluumatkalla tie bussipysäkiltä kotiin oli täynnä etanoita. Niitä oli sadoittain, ja oli todellinen haaste väistellä niitä rattaiden kanssa. Niiden kuorien poksahtelu rattaiden alla ja etanaliiske renkaissa olisi varmaan ollut ällöttävää karskimmallekin rattaidentyöntäjälle saati minulle. Mies ja Frida nostelivat isoimpia pois edestä tiensivuun ja lauloivat Fridan lempilaulua Lilla snigel: "Lilla snigel, akta dig, akta dig, akta dig. Lilla snigel, akta dig, annars tar jag dig!" Pian Frida huudahtelikin "akta dig, snigel" eli "varo, etana" aina, kun näki etanan.

Kuvassa kaikki kiveltä, kakalta, kävyltä tai etanalta näyttävät ovat etanoita.

Mies ja Frida menivät tänään uudelleen farmorin luo kyläilemään. Anopin lapset perheineen antoivat yhteislahjaksi omenapuita, syreenipensaita ja tuijia, ja tänään auttavat niiden istuttamisessa. Minä ja Felix jäimme siivoamaan ja järjestelemään kotia, koska ohjelmassa on pian kaksiomme huonejärjestyksen täysmuutos. Ehdotin näet, että jossain vaiheessa makuuhuoneestamme voisi tulla lastenhuone leluineen ja lastensänkyineen ja olohuoneesta yhdistetty olohuone-makuuhuone. Miehellä olikin niin mitta täynnä legojen päällä kävelyä, että hän halusi tehdä muutoksen saman tien, että saadaan edes suurin osa leluista omaan huoneeseensa.

Olen hieman skeptinen muutoksen onnistumisen suhteen, mutta katsotaan nyt pikku hiljaa. Tänään tuskin ehditään sänkyjä siirtelemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...