lauantai 18. toukokuuta 2013

Vacanze Italiane, osa 1: Synkät lähtöasetelmat


Hei taas! Olemme nyt palanneet 1,5 viikon Italian-matkaltamme Toscanasta ja Liguriasta.

Reissu sujui oikein mukavasti, vaikka näytti jo siltä, ettemme pääsisi matkaan ollenkaan ainakaan koko porukka. Lähtöä edeltävänä iltana väittelimme miehen kanssa sairaalan päivystyksessä, kumpi lähtee matkaan ja kumpi jää hoitamaan sairasta tytärtä kotiin. Minun mielestäni miehen olisi pitänyt olla se lähtijä, koska matkatovereina olivat hänen siskonsa. Miehen mielestä minun ja Felixin olisi kuulunut lähteä, koska hän on parempi käyttämään lääkeruiskua, jolla mahataudin uuvuttamaa Fridaa ruokittiin. Lääkäri arvioi sitten, ettei lähdölle ole estettä, kunhan Frida lopettaisi oksentelun ja saataisiin juomaan ja kunhan pysyttelisimme sivilisaation parissa. Fridan arvoissa ei näet ollut mitään vikaa. Onneksi Frida oli seuraavana aamuna selvästi paremmassa kunnossa ja tokeni nopeasti suorastaan elämänsä kuntoon. Hän saavutti reissun aikana sellaisen ruokahalun, jota hänellä ei ole ollut koskaan aiemmin ja joka onneksi yhä jatkuu. Hän haluaa maistaa uusia juttuja, syö lautasensa tyhjäksi ja jopa pyytää lisää. Hän syö nykyään aamupalallakin enemmän kuin aiemmin koko päivän aikana, jolloin päivän syömiset saattoivat käsittää hapankorpun, vähän jogurttia ja puolikkaan omenan.

Felix lähti hilpeänä matkaan. 1,5 tuntia bussissa matkalla lentokentälle on pitkä aika viihdyttää kiemurtelevaa 1-vuotiasta, mutta mies ja poika jaksoivat pitkään repiä hupia eväsleipien kääreestä. Tässä kuvia leikistä nimeltä Ihmisroskis. Tähdennän nyt vielä, että kyse on yhdestä ja samasta kääreestä, eli mies ei matkan aikana nähdäkseni syönyt yhtään roskaa. Itse sain kunnian hoitaa paluumatkan, mutta valitsin viihteeksi perinteisemmät tuiki tuiki tähtöset ja hämä-hämähäkit.


Ensimmäisenä yönä Italiassa vieressäni nukkuva Felix oli kovin levoton ja huonotuulinen. Aamulla hän nousi istumaan, hymyili minulle ja oksensi päälleni. Luulin Fridan saaneen tautinsa Felixiltä, mutta ilmeisesti siis ei, tai sitten aloitettiin kierros uudestaan. Felix siis sairasti muutaman päivän reissun alusta. Onneksi hän ei joutunut kovin kurjaan kuntoon, vaikka surkeana olikin, ja onneksi hän näytti voivan parhaiten rattaissa nukkumassa, eli ei tarvinnut sulkeutua sisätiloihin. Onneksi vuokraamassamme asunnossa oli sekä pesukone että kuivausrumpu. Onneksi minä tai mies emme sairastuneet eivätkä muutkaan seurueen jäsenet, joista yksi oli pahaksi onneksi oksennusfoobikko. Onneksi terveitä päiviä riitti matkan aikana enemmän kuin sairaita.

Ajattelin kirjoittaa aika kattavasti matkan suunnittelusta ja toteutumisesta. Tämä oli ensimmäinen ulkomaanreissumme lasten kanssa, jos ei lasketa matkoja Suomeen. Jännitti, miten sujuu, ja käytin itse paljon aikaa etukäteen etsien tietoa milloin mistäkin. Ehkä jollekulle voi olla meidän kokemuksistamme apua oman matkansa suunnittelussa. En nyt ehdi tämän enempää kirjoittamaan tällä kertaa, mutta toivottavasti pian lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...