tiistai 26. maaliskuuta 2013

Sopu

Nyt on meillä taas rauha maassa. Kähinöinti päättyi yhtä äkisti kuin alkoikin. Kyseessä siis oli kuin olikin taas yksi näistä kuuluisista Vaiheista. Eiköhän tämä vielä kinasteluksi ja nahisteluksi muutu, mutta nyt siis voin taas vaikkapa täyttää astianpesukoneen keittiössä samalla, kun lapsoset leikkivät keskenään olohuoneessa, eikä tarvitse vahtia vieressä, ettei pienemmälle koidu vammoja. Tämähän oli tietysti aivan keksitty esimerkki, koska eihän Felix anna minun käyttää astianpesukonetta yksin, mutta hoksannette idean.

Aah, tätä ihanaa harmoniaa ehti tulla ikävä. Vuoden alku meni pienen hermoromahduksen merkeissä. Harmoniaksi on hassua kutsua tilannetta. jossa aina jollakin on sukka huonosti tai harmittaa, kun ei saa kiivetä astianpesukoneeseen, mutta siis kyllähän te taas tiedätte, mitä tarkoitan. Aurinko paistaa ja meillä on taas pitkästä aikaa melko siistiä ja lapsoset ovat kilttejä ja suloisia. Vielä kun tästä mahataudista päästäisiin (ymmärtänette edelleen - teilläkin on ollut sama).

Kuvatodisteita nykymeiningistä:

Frida haluaa usein pitää Felixiä kädestä.
"Vauva Eeki kaatuu, aijai. Tiita Eeki akki niinni.
(Vauva Felix kaatuu, aijai. Frida Felixin kädestä kiinni.)

Molempia lapsia huvittavat rataspainit. Yleensä Felix on aktiivisempi työntämään lonkeroitaan toisen puolelle.
Joo, jos olen saanut molemmat rattaiden kyytiin, on kuin kuskaisi kahta mustekalaa.

Frida on oppinut pukemaan Felixiä niin, ettei Felixillä mene hermot. Fridakaan ei enää joka kerta vedä kilareita, jos Felix riisuukin valitut asusteet ja pyyhkii niillä kaappia. Elekieli tosin kertoo, että Felixin toiminta ei nyt miellytä.

Frida nukkuu, Felix kukkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...