perjantai 7. syyskuuta 2012

Nuhainen hullunmylly

Ihme. Molemmat lapset yhtä aikaa päiväunilla. Felix yleensä nukkuu monet lyhyet tirsat päivän mittaan, eikä Frida nuku kuin yöunet. Viime päivinä Felixinkin päiväunet ovat jääneet entistä katkonaisemmiksi, kun Frida herättää hänet kiljunnallaan jatkuvasti. Erittäin tervetullut ihme siis tämä yllättävä rauha. Nyt Frida jaksaa valvoa illallakin sitten kauemmin, niin jää aikaa leikkiä papankin kanssa. Saan sillä välin tehtyä kotitöitäkin ilman, että kukaan vieressä ulisee äänekästä tekoitkua. Olen kyllä huomannut, että Frida-ressukka väsyy päivällä sen verran, että kaipaisi kyllä päiväunia, vaan en ole aiemmin onnistunut nukuttamaan.

Molemmat lapset ovat flunssassa. Nyt alkaa kai helpottaa. Kun useamman yön valvoo Felixin kanssa ja tuo yskäänsä heräävälle Fridalle vettä ja sitten päivät ovat yhtä hulinaa sisällä ilman lepohetkiä, niin alkaahan siinä sitä kellonviisariakin vilkuilla, tulisiko pian taas ilta. Nyt molemmat ovat vain räkänokkaisia ja yskiviä, mutta eivät enää kuumeisia ja surkeita.

Eilen kävimme Felixin neuvolassa. Felix on 4,5 kk vanha ja mitoiltaan nyt 7100 g, 68 cm ja päänympärys 44 cm. Nuhastaan huolimatta hänet todettiin terveeksi, hyvin kasvaneeksi, hyväntuuliseksi ja kauniiksi pojaksi, jolla on hienonväriset silmät. Kiitin kohteliaisuudesta, koska väri on sama kuin minulla. Kerroin Felixin maistelleen perunaa, porkkanaa ja päärynää. Neuvolantäti vitsaili, että saan luvan myös imettää ihan niin kauan kuin haluan. Hän viittasi siihen, kun hänen edeltäjänsä kielsi imetyksen Fridan täytettyä puoli vuotta.

Felixin mittaamisen ajan Frida rakensi pari palikkatornia ja siirtyi sitten hakkaamaan ovea huutaen: "Tatta nu! Tatta nu!" Tatta tarkoittaa rattaat ja nu on ruotsia eli tarkoittaa nyt. Olisi siis pitänyt heti lähteä pois ja palata ulko-oven luo jättämillemme rattaille. Neuvolantätiä vaikutti vähän kiusaavan se, että Frida sekoittaa puheessaan kahta kieltä. Vaikka aiheesta oli keskusteltu viimeksi kesäkuussa, neuvolantäti tiedusteli, onko Frida viimein aloittanut päivähoidon. Päivähoidon aloittaminen kuulemma kehittäisi puhetta ja sosiaalisia taitoja. Hän ehdotti, että varaisimme Fridalle ylimääräisen kontrolliajan jo ennen 3-vuotisneuvolaa. Vastasin, että voidaan katsella sitä sitten myöhemmin Felixin neuvolakäynneillä, onko mitään aihetta. Hassua, miten tietääkseni Suomessa on suorastaan syntiä viedä vanhempi lapsi hoitoon, kun äiti on kotona vauvan kanssa, ja Ruotsissa 2-vuotiaan kotihoito taas on suuri huolenaihe neuvolassa.

En haluaisi erottaa Fridaa vielä äidistä ja veljestäkin, kun papankin töidenaloitus on ottanut niin koville. Kun hän aamuisin herää ja huomaa, ettei pappa olekaan enää siinä vieressä, hän alkaa itkeä ja huutaa pappaa. Jos koetan laittaa Felixin nukkumaan suljetun oven taakse makuuhuoneeseen, Frida menee hakkaamaan ovea, josko oven takana olisikin pappa. Olen kertonut, että pappa meni hissillä ja bussilla töihin ja tulee illalla takaisin leikkimään. Tänään Frida kertoikin itse minulle: "Pappa totta (borta). Pappa huiiiii hissen." Minuun Frida on tällä viikolla takertunut lujasti kuin anakonda, mikä on toisaalta mukavaa ja toisaalta hankalaa, koska käsiä tarvitsee välillä muuhunkin kuin 2-vuotiaan kantamiseen.

Neuvolan jälkeen kävin bussissa pitkän ruotsinkielisen keskustelun käsitöitä harrastavan ruotsinopettajan kanssa, joka aloitti juttelemisen kehumalla Fridan Reino-tossuja. Hän tykkäsi myös Fridan valkoisesta Metsolan villatakista sekä Felixin yllä olevista Metsolan ja Tutan vaatteista.

Kiva asu ja nätit silmät, mutta istumisessa ei vielä ole kehumista.
Froteinen potkupuku - Metsola Sunray, 62 cm
Viimeistä kertaa päällä, koska alkaa olla liian pieni.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.
Pingviinipaita - Mini Rodini, 92/98 cm
Leggingsit - Villervalla, 92 cm

Onneksi sisarussopu on vielä säilynyt. Suunta lienee muutenkin ylöspäin. Sairaspäivät ovat ehkä takana, viikonloppu edessä, ja ehkä saan päiväunetkin vakituisesti ohjelmaan.

7 kommenttia:

  1. Hei! Törmäsin sattumalta blogiisi, ja tulevana lastentarhanopettajana on niin herkullista lueskella raportoimiasi eroja päivähoitoon suhtautumisessa Suomen ja Ruotsin välillä, että nyt oli pakko jo avata sanainen arkkunikin.

    Se, että Ruotsissa neuvolantäti ja kaikki vauvasta vaariin yrittävät suostutella sinua viemään tyttöäsi päivähoitoon johtunee pitkälti eroista suomalaisen ja ruotsalaisen päivähoidon välillä: Suomessa päivähoito on jo pitkään ollut vanhemmille suunnattu sosiaalinen palvelu ja enemmän lasten säilytyspaikka, kun Ruotsissa taas se muuttui jo 1990-luvun loppupuolella painotukseltaan enempi nimenomaan lapsille tarjotun palvelun suuntaan, jossa keskiössä on lapsen oppimisen ja kehityksen tukeminen. Ruotsissahan päivähoitoa kutsutaankin esikouluksi (förskola) ja jo 3-vuotiailla on samanlainen oikeus ilmaiseen esiopetukseen kuin Suomessa vasta 6-vuotiailla. Suomessa esim. Lastentarhanopettajaliitto yrittääkin parasta aikaa tuoda Ruotsin mallia meillekin ja päivähoitoa (tai nykyiseltä nimeltään varhaiskasvatusta) ollaan nyt siirtämässä hallinnollisesti opetustoimen puolelle. Ruotsissa käsittääkseni kotona olevien vanhempien lapsille on tarjolla oikeus vain puolipäivähoitoon, mikä tämäkin korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä nimenomaan lapsen palveluna: on harvemmin pienelle lapselle eduksi olla koko päivää erossa vanhemmasta mikäli tämä voidaan välttää, mutta lapsen etu on saada kuitenkin osallistua päiväkodin tarjoamaan virikkeelliseen ja laadukkaaseen pedagogiseen toimintaan.

    Näin loppukaneettina todettakoon, että olen ehkä kanssasi kaikesta huolimatta kyllä samoilla linjoilla siinä, ettei kaksivuotiaalla välttämättä niin kiirus vielä sen päiväkotiin menemisen kanssa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valaisevasta kommentista! En tosiaan ole minkäänlainen asiantuntija minkään maan päivähoidossa. Oma fiilis vain sanoo, etten voi ikään kuin vauvan tieltä laittaa toista pois ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Lisäksi haluaisin, että lapsi osaisi kertoa minulle, mitä on tehnyt ja jos vaikka joku kiusaa. Olisi myös raskasta lähteä vauvan kanssa roudaamaan julkisilla lasta hoitoon ja pian sitten taas kotiin. Lisäksi meille ihan riittää meidän nykyiset flunssat. :) Epäluuloa lienee luonut myös anopin moitteet siitä, että serkut ovat päiväkodissa oppineet raapimaan, tönimään ja lyömään.

      Olen kyllä varma, että hoidosta olisi tosiaan hyötyäkin ja siellä lapsi varmaan oppisi yhtä sun toista kehittävää. Varmaan vuoden päästä asia on ajankohtainen. Sekin aika koittaa yllättävän pian.

      Poista
    2. 3-5 vuotiailla on oikeus 15 tuntiin ilmaista hoitoa viikossa. Tuo vastaa oikeastaan Suomen kerhoilua, koska päiväkoti on käytännössä ainut paikka päästä yli 1-vuotiaiden lasten seuraan. Täällä ei tunneta mitään syyllisyyttä verorahojen käyttämisestä päiväkotipaikkoihin ja kuten todettu, pidetään aivan normaalina pientenkin päiväkotihoitoa.

      4-vuotiaani on förskolanissa Ruotsissa, mutta ei ilmaiseksi, koska on 30 tunnin paikalla. Päivähoitomaksu määräytyy tulojen mukaan aivan kuten Suomessakin. Maksut ovat kylläkin edullisemmat.

      Jos jompi kumpi vanhemmista on vauvan kanssa kotona, isommilla lapsilla on oikeus olla hoidossa n. 15-30 tuntia viikossa kunnasta riippuen. Minä olen työtön työnhakija ja lapseni saisi olla hoidossa vaikka aamusta iltaan. Hän on hoidossa keskimäärin 3 pv/viikko noin 6 tuntia päivässä. Joka viikko hoitajat ovat muka yhtä yllättyneitä vapaapäivistä, koska muut tuntuvat vievän lapsen joka päivä hoitoon.

      Meillä on kokemusta päiväkodeista Suomessa ja Ruotsissa. Minun kokemukseni mukaan Ruotsissa on enemmän kaiken maailman suunnitelmia lapsen kehittämiseksi ja kaiken toiminnan mainostetaan olevan joltain kannalta hyödyllistä ja juurikin sitä kehittävää. Oikeasti niitä samoja asioita tehdään Suomessakin, mutta ne ovat vain osa normaalia toimintaa ja kuitataan ehkä ennemminkin maalaisjärjellä perustelluiksi.

      Minusta siis ruotsalainen "esiopetus" ei ole ollenkaan niin hienoa kuin mainostetaan. Oikeastaan päiväkoti vaikuttaa paljon epäjärjestelmällisemmältä ja kaoottisemmalta paikalta kuin Suomessa. Koska lapseni on hoidossa lyhyttä päivää, menen usein hakemaan hänet "kesken toiminnan." Eli silloin, kuin kaikki on levällään ja kaaoksessa. Täällä kannatetaan sitä, että lapsi voi itse valita mitä tekee ja milloin. Esim. maalata ja askarrella voi milloin huvittaa, tietysti ruoka-ajat jne. on erikseen. Ulkona voi leikkiä siellä sun täällä ja ainakin näin vanhemman silmään toiminta näyttää todella kaoottiselta. Tietysti lapsen vapaudessa on puolensa, mutta kyllä minä myös arvoistaisin jonkinlaista hallittua menoa ryhmässä.

      Suomessa en ollut ollenkaan huolissaan, kun lapseni 1-vuotiaana meni päiväkotiin. Kaikki sujui todella hyvin. Tuntuu että täällä meno on paljon rankempaa isommallekin juurikin sen levottomuuden ja toiminnan vapauden takia.

      Tukholmassa asuu paljon suomalaisia, joten potentiaalisia kotona olijoita voisi löytyä isommistakin lapsista. Niin mekin, mutta meillä tosiaan jo 4-vuotias. Kirhon kerhosta kyllä saa seuraa, jos ei kaipaa erityisesti leikkikaveria vaan muita lapsia hääräämään samaan tilaan. Meillä loppui kerhoiluinto siihen, että tilat ovat todella pienet ja vauvojen äitien mielestä isompien lasten leikkirauhaa ei tarvinnut kunnioittaa.

      Tänään käväisimme muuten kurkkaamassa erääseen toiseen kirkon kerhoon eri kaupunginosassa ja siellä näytti olevan muutama ehkä 2-3-vuotias lapsi. Ehkä teidänkin lähellä on kerho, ettei tarvi Vanhaan kaupunkiin asti raahautua? :)

      Poista
    3. Ensimmäinen kommentoija täällä vielä, heippa! Tosiaan, kerho onkin osuva vertauskohde Suomen kohdalla, kas kun en itse sitä hoksannut! :) Suomessahan siis tämä 6-vuotiaiden maksuton esiopetus on myös osapäiväistä, 4 tuntia päivässä. 3-4h varmasti onkin sellainen sopivan mittainen "koulupäivä" pienelle oppijalle.

      Tosi mukavaa kuulla, että olet ollut tyytyväinen suomalaiseen päivähoitoon!! Olet varmasti ihan oikeassa siinä, että käytännön tasolla Suomessakin laadukasta varhaiskasvatusta ja kehittävää toimintaa pyritään kyllä toteuttamaan. Tosin toivon ja oletan, että pelkällä maalaisjärjellä ei kovin montaa toimintatapaa perusteltaisi...suunnittelu ehkä piileskelee enemmän siellä kulissien takana, kehittävyydestä yms ei niin pidetä melua. Yksikkökohtaisia laatueroja löytyy joka tapauksessa taatusti niin Suomessa kuin Ruotsissa paljonkin. Oma pointtini oli enemminkin selvitellä tätä varhaiskasvatuksen taustalla luuraavaa poliittista ja yhteiskunnallista eetosta kummassakin maassa, joka sitten näkyy esim. vaikkapa näissä neuvolan suosituksissa.

      Blogistille vielä: varmasti ehtii myöhemminkin! En itsekään veisi 1-2-vuotiasta hoitoon, onpa kuinka lyhytaikaista tai kehittävää hyvänsä, jos kotonakin on mahdollista olla. :)

      Poista
    4. Anonyymi 2:

      Kiitos myös valaisevasta ja mielenkiintoisesta kommentista! Mitä tulee Gamla staniin raahautumiseen, niin tuskin monellekaan kirkolle olla meiltä niin lyhyttä matkaa ajallisesti. Muutenkin tykkään kävellä Gamla stanissa, ja olisi kiva löytää suomenkielisiäkin kavereita.

      Anonyymi 1:

      Tuo taustan selvittäminen on mielenkiintoista myös. Vaikuttaa siis vähän siltä, että Fridan hoitaminen kotona on kuin sanoisin kiitos ei neuvolakäynneille tai rokotusohjelmalle tms.

      Poista
  2. Löysin sattumalta blogiisi, jään seurailemaan. Olisin kysynyt, onko tuo Felixin Metsola-puku mahdollisesti myytävänä. Saattaisin olla kiinnostunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin mahdollista. Silmäilen sitä vielä ja mietin, laittaisiko muistolaatikkoon, mutta yleensä kyllä myyn (Huutiksessa tai FB-ryhmissä) tai vaihdan. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...