maanantai 24. lokakuuta 2011

Siili kylässä

Viikonloppu vierähti vierailujen merkeissä. Lauantaina oli kaverin syntymäpäivä. Synttärit alkoivat meidän rytmiimme sopimattoman myöhään, kello 19 - kotimatkaan kun heiltä meille voi helposti mennä tunti, ja viime aikoina Frida on yleensä mennyt nukkumaan kahdeksalta. Venytimme kuitenkin päiväunia mahdollisimman myöhäisiksi, ja onnistuimme ostamaan sillä hieman lisäaikaa. Lisäksi otimme iltapuurot mukaan, niin saimme Fridan syötettyä kylässä ja kotona sitten suoraan nukkumaan. (Kantapään kautta on opittu, ettei Frida liian väsyneenä suostu syömään, vaikka olisikin nälkäinen. Hyvää yötä siinä sitten.)


Ranskalais-saksalaisen pariskunnan kutsut olivat totutun kansainväliset: edustettuna oli Suomen, Ruotsin, Ranskan ja Saksan lisäksi ainakin Espanja, Kreikka, Brasilia ja Meksiko. Frida viihtyi taas hyvin. Juhlien isäntä kehui eräälle vieraalle, että Frida on aina hyväntuulinen eikä koskaan itke tai huuda. No ei nyt ihan täsmää, mutta mitä sitä nyt juhlissa itkemään.

Parin tunnin kyläilyn jälkeen yhdeksältä Frida ilmaisi, että nyt olisi aika lähteä. Iltapuuro syötettiin vieraisilla ja sitten kotiin jalan, metrolla, bussilla ja taas jalan. Pikaisen pottakäynnin jälkeen sänkyyn ja uni tuli nopsasti.

Eilen sitten miehen vanhemmat olivat kutsuneet kaikki lapset ja lapsenlapset päivälliselle anopin luokse. Appi esittelisi siellä uuden naisystävänsä. Miehen vanhemmat ovat siis aikaa sitten eronneet ja mitä sopuisimmissa väleissä nykyään: viimeksi tapasin apen anopin uuden miehen synttäreillä, näillä päivällisellä hän lupasi anopin miehelle tulla pian korjaamaan tämän auton ja nyt tosiaan anoppi järjesti päivällisen apen uudelle naisystävälle. Anoppi siis on uusissa naimisissa, mutta apen seuraelämästä ei ole kuulunut mitään eli naisystävän esittely oli ainutlaatuinen tapaus. Mies sanoi heidän seurustelleen jo pitkään, yli vuoden. Minulle ei ollut kukaan kertonut mitään aiemmin.

Päivällisellä olivat kaikki muut paitsi mieheni ja yksi hänen siskoistaan. Molemmilla on sama harrastus, joka näköjään menee tällaisenkin tapauksen edelle. Niin, ja sitä naisystävää ei myöskään näkynyt. Kukaan ei edes maininnut koko naisystävää, nimikin jäi mysteeriksi. Olin liian hämmästynyt kysyäkseni keneltäkään asiasta. Mietin, oliko mies ymmärtänyt väärin. Hän on aiemminkin ollut melko suurpiirteinen yksityiskohdissa raportoidessaan minulle toisten keskusteluja ym, esimerkiksi olemme usein päätyneet tuomaan syntymäpäivälahjan perheenjäsenelle, jonka yhteislahjaan olemme jo tietämättäni osallistuneet. (Seuraavasta yhteislahjasta tiedän: helikopterilentokurssi miehen 40 v. täyttävälle veljelle, joka on aina ollut helikoptereista innostunut. Kyseessä oli rahallisesti vähän isompi panostus, joten mies kysyi minulta, onko ok. Vastasin, että sillä ehdolla, ettei minulle koskaan anneta lahjaksi mitään lentokursseja. Niin hurjapäinen en ole, että haluaisin helikopterin puikkoihin. Tai kysyisin, missäs se naisystävä nyt sitten on.) Osanotto päivälliselle oli niin kattava ja pukeutuminen erityisen siistiä, että se toisaalta puhuisi poikkeustilanteen eikä normaalin perhepäivällisen puolesta. Silti en kysynyt, kun tosiaan ainoastaan mieheltä olin kuullut naisystävästä, eikä hänkään tiennyt asiasta juuri mitään. Hän lupasi illalla selvittää asian.

Päivällinen oli kuitenkin maittava ja miehen sukulaiset oikein mukavia. Frida tapasi farmorinsa puolisoineen ja farfarinsa (ilman naisystävää) sekä setiä puolisoineen, tädin ja serkkuja sekä farmorin mieltä kiihdyttävät lemmikit (koiran, kissoja, kaloja ja kilpikonnia, ulkona vielä ankkoja). Farmor ehdotti taas pojan nimeksi Björn (mutta kun se on jo miehen veljen ja hänen poikansa toinen nimi, montako Björniä lähisukuun pitää mahduttaa, sitä paitsi äänteellisesti ruma) ja tytölle Jasmine (ei). Miehen sisko ja veli tiesivät kertoa, että heillä on perheen jonkin haaran sukupuu ties kuinka monen vuosisadan ajalta. Se olisikin kiinnostava jo nimienkin perusteella. Pojan etunimeksi on päätetty Felix, mutta toiset nimet eivät vielä ole kiveenhakattuja.

Tehän voisittekin ehdottaa Felixille toisia nimiä. Felixille tulee kolme nimeä, kuten siskollaan, äidillään ja isällään. Nimi saa plussaa, jos se:
- sopii Felixin kanssa yhteen
- jotenkin sopii sekä suomeen että ruotsiin (mutta muu kansainvälisyys on yhdentekevää)
- on kirjallisen hahmon tai elokuvahahmon tai vastaavan nimi (mm. minulla ja Fridalla on yksi tällainen nimi kummallakin, muutenkin perheessäni tapana)
- on ns. merkitysnimi tai luontonimi (vrt. Fridan toinen nimi Lilja, joka on kätsysti sama molemmilla kielillä, pojannimissä molemmilla kielillä samaa tarkoittavia ei ole)
- liittyy jotenkin syntymäaikaan (laskettu aika huhtikuun lopulla, toisaalta syntymävuosi kiinalaisessa lohikäärmeen vuosi - emme usko astrologiaan, mutta lohikäärme on silti hauska symboli)
- on suvusta. No joo, tämä on teille hankalampi kohta. Aion vielä saada hyppysiini sen mainitun sukupuun. Lähisuvun nimiä ovat Henrik (molemmilta puolilta), Nils - Nikolai (molemmilta puolilta), Olli - Olavi - Olof - Olov - Olle (molemmilta puolilta). Henrik on ihan kiva mutta ehkä tylsähkö. Nils on minusta ääni, joka tulee, kun astuu etanan päälle. Nilsin ja Nikolain yhdistelmä olisi Nikolas, jota olen hieman miettinyt. O:lla alkavat nimet olisivat mielestäni muuten hienoja, mutta kun ne lausutaan täällä niin väärin. Uu-nimet taas eivät miellytä. Olavi kuulostaa kivalta, "Uulaavi" ei. Saati "Uulof".

Liitteeksi vielä linkki postaukseen siitä, miten Fridan nimi valittiin. Niin, ja eihän meille mitenkään varmuudella ole tulossa poikaa. Tytön nimi vain on paremmin paketissa. Lisäksi pojan toiset nimet saan päättää yksinvaltiaana minä, kun taas mies päättää tytön etunimen. Minullahan on kuitenkin sellainen tuntuma, että nyt olisi tulossa poika.

Lopuksi vielä tämänaamuista puuronsyöntiä:

Käy se pitemmälläkin lusikalla (lyhyempivartisia ei ollut puhtaina).

Tohon tipahti.
Potkupuku - Plastisock Fairytale

8 kommenttia:

  1. Hei ihana postaus!Ja juuri noin mekin teemme jos on sikamaisen myöhäisiä, unirytmit sotkevia menoja. Ostamme lisäaikaa eri keinoin.
    Nimiasia: sopisiko Alexander tai Aleksanteri?Nikolai on omalla lapsellani toisena nimenä, se on kiva nimi myös.

    VastaaPoista
  2. Kirjallisuusnimiä: Ilmari, Sampo, Eino, Tapio
    Suomi-Ruotsi -nimiä: Kustaa, Joonatan, Joonas, Vihtori (Viktor)
    Luontonimiä: Saarni, Aarni, Kulo, Loka
    Suku ja Ruotsi-Suomi: Oliver, Sebastian
    Kirjallisuus + R-S: Emil, Eemeli
    Luonto + vuodenaika: Paju
    Merkitysnimiä: Auvo, Onni, Valo, Sulo

    VastaaPoista
  3. Kati,

    ei hassumpi nimi. On myös Liljan serkun kolmas nimi, ja vaikka se ei sinänsä käytössä haittaakaan, niin varmaan ensin koetan miettiä omat ennen kuin menen serkuilta lainailemaan. :)

    Lian,

    kiitos monesta ehdotuksesta. Mies ei tosin pitänyt niistä yhdestäkään paitsi ehkä Oliverista, ja minä taas en pidä oliiveista ihan niin paljon, että nimeäisin lasta niiden mukaan. ;) Minä saan päättää toiset nimet, mutta varmaan kuitenkin vältän nimiä, joita tiedän miehen inhoavan. Joitain omia suosikkejani mahtui joukkoon, ykkösenä Valo, joka kuitenkin lausutaan häiritsevästi Vaalu ja tuo kuulemma mieleen valaan.

    (Mies luki listan ääneen, mm: "...Samppu... Kusta... Vituuri... Kyylo, Lukka (merkitys suomeksi ei ole kovin ylentävä ja ruotsiksi taas Loka on suosittu pullovesimerkki)... Emilii, Paajy (ruotsiksi pojannimi Vide, harkinnassa), Auvvu... Vaalu, Syylu.")

    Saarni ja Onni ääntyivät samoin, mutta en laittaisi Felixin jälkeen S:llä alkavaa nimeä. Onni taas tarkoittaa samaa kuin Felix, joten olisi ehkä vähän tårta på tårta. :) Ja tosiaan on miehen mielestä outo.

    VastaaPoista
  4. Tuli nimistä vielä mieleen skandinaavisen mytologian nimiä kuten Odin, Loki, Vidar ja Vali. :) Ehkä vähän mahtipontisia, kun ovat jumalia, mutta samansorttinen kuin herra Primekin. :)

    VastaaPoista
  5. Joo, meidän jälkeläisestä ei ehkä tulisi riittävän mahtipontisen näköistä. :) Odinissa tai ruotsalaisittain Odenissa on se o-ongelma eli lausuttaisiin Uudin tai Uuden. Loki eli ruotsalaisittain Loke on käsittääkseni pahis? Vali näyttää suomalaisittain ruikuttavalta nimeltä. Vidaria on aika kiva, ollaan ehditty jossain välissä miettiä kutsumanimeksikin.

    VastaaPoista
  6. Mukava vain miettiä nimiä, melkein niin kivaa, että alkaa itsellekin tulla vauvakuume. :) Paljonko olet muuten joutunut maksamaan noista siili-haalareista? Näyttäisi olevan yksi Me&I:n kalleimmasta vaatteesta, jota myydään huutonetissäkin keräilyharvinaisuutena järkkyyn hintaan. :)

    VastaaPoista
  7. Siilihaalarit olivat kirpparilta ostettaessa kuin uudet (ja mielestäni yhä) ja maksoivat peräti 60 kruunua eli kuusi euroa ja risat. Tiesin kyllä, että ovat arvokkaat mutta en silti bisnestarkoituksessa ostanut tietenkään vaan ihan pidettäväksi. Kuten sanottu, mustikkakeittoa ne päällä ei varmaan kuitenkaan syödä, ei ainakaan itse. :)

    VastaaPoista
  8. Oho, melkoinen löytö! No joo, en ees tajua, miks jotkut ostaa keräilläkseen vauvanvaatteita, säästäis ne niille, jotka niitä käyttää. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...