lauantai 22. lokakuuta 2011

Paljaat kädet

Miehellä on ollut tämä viikko vanhempainvapaata. Pomo ilmoitti hänelle perjantaina, juuri ennen kun olimme lähdössä Helsingin-risteilylle. Ei mielestäni näin. Hiljattainhan valitin blogissa, ettei mies saa ikinä vapaata, ja näköjään sitten kun saa, niin se on näin yhtäkkiä. Jos olisi tiennyt viikon vapaasta etukäteen, olisi voinut siihen suunnitella vaikka sukuloimisreissun Suomeen.

Loma oli kuitenkin onnekas sattuma, kun minä ja Frida sairastuimme flunssaan (mies ei - en muista koskaan nähneeni häntä sairaana). Nyt tervehtyneenä sitten on ollut kätevä hoidella esimerkiksi virastoasioita yhdessä. (Yritin esim. taas sen ruotsalaisen pankkitilin hankkia.  Ei onnistunut taaskaan. Viimeksi ilmoitettiin töykeästi, ettei suomalainen passi ole henkilöllisyystodistus. Nyt ilmoitettiin yhtä töykeästi, ettei heidän konttorissaan voi avata tiliä, vaan pitää mennä toiseen konttoriin. Alkaa ottaa päähän koko nimenomainen pankki, mutta kai kannattaa kaikki perheen tilit olla samasta paikasta. Vai? Miestä muuten huvittaa suomen sana pankki. Ruotsin pank kun tarkoittaa rahatonta eli ihan päinvastoin kuin bank.)

Kaupungilla katselin taas muita lokakuiseen säähän pukeutuneita perheitä. Kiinnitin huomiota, etten nähnyt kellään lapsella mitään käsineitä. En siis yhdellä ainoalla. Aikuisilla kyllä. Meilläkin oli koko perheellä, jopa herkästi kuumissaan olevalla miehellä. Esimerkiksi äidillä saattoi olla päällään talvitakki ja pipo, rattaissa istuvalla tyttärellä takki, hame ja sukkahousut, ei kuitenkaan kenkiä, housuja, lämpöpussia, peittoa tai vastaavaa, pipoa, hanskoja tai kaulahuivia. Netistäkin tosiaan löytyy paljon vastaavia kuvia, mutta en kehtaa toisten kotialbumeista linkittää. Kenties mainoskuvia kuitenkin voin, niillä kun on haettu julkisuutta alunperinkin? Mies sanoi, etteivät mainoskuvat kerro mitään, koska ne ovat lavastettuja. Ajattelin, että näköjään vastaavat kuitenkin jossain määrin todellisuutta, elleivät suorastaan anna mallia, että näin lapsi puetaan tässä tapauksessa kantoreppuun talvella. Lainasin siis pari Babybjörniä mainostavaa kuvaa, koska niitä oli helppo löytää ja niistä näkee sekä vanhemman että vauvan vaatteet.


Oikeanpuoleinen kuva: Tästä oli kuvasarjakin, mutta lainasin nyt vain tämän yhden kuvan. Molemmilla vanhemmilla on talvitakit, vauva villapaidassaan ja pipossaan ehkä myös jossain määrin syksyisesti pukeutunut, mutta kädet paljaina ja jaloissa perussukat. Tosin vanhemmillakaan ei ole kuvissa hanskoja tai kaulahuivia, mutta siis talvitakit ja pipot. Itse henkilökohtaisesti en tarkenisi kuvan vauvan vaatteisiin pukeutuneena tällä hetkellä ulkona. Sukista ja villapaidasta tuulisi läpi ja sormet palelisivat.


Vasemmanpuoleinen kuva: Vanhemmilla villapaidat ja kaulahuivit, käsi lämpimässä taskussa. Taustalla talvisesti pukeutuneita ihmisiä. Vauvalle riittää ohuet ja lyhyet sisävaatteet ja perussukat. Vauva varmaan ylikuumenisi, jos olisi hanskat, pipo, pohkeet vaatetettu tai ylipäänsä mitään ulkovaatteita, edes samanlainen villapaita ja farkut kuin mammalla ja papalla. Ok, on mainoskuva, mutta silti. Ja kun sitä paitsi kaupungilla näkee oikeassakin elämässä samaa tyyliä.

Kävimme muuten samalla reissulla viimein Hötorgshallenissa eli Hötorgetin kauppahallissa. Minulle vinkattiin, että sieltä löytyisi kaipaamiani suomalaisia herkkuja myyvä kauppa. Voi, onnen päivä, kun sieltä totta tosiaan löytyikin muun muassa karjalanpiirakoita ja Pätkis-patukoita (kuppi teetä + Pätkis-patukka + hyvää lukemista = loistoyhdistelmä minulle). Karjalanpiirakoita kuulemma myydään täällä "joka marketissa", mutta ei ainakaan niissä, joissa minä käyn, ja minä olen kuitenkin käynyt aika monessa. Suomalaista salmiakkiakin löytyi monta eri sorttia, mutta pidättäydyin niitä nyt raskausaikana ostamasta, vaikka herkkuani ovatkin.

Karjalanpiirakoita minua yritettiin joskus opettaa leipomaan, sukujuuret kun ovat luovutetussa Karjalassa. Sen yhden kerran jälkeen annoin periksi ja sanoin, että ostan nämä vastedeskin lähikaupasta. Kohtalon ivaa, että nyt ei niitä missään lähikaupassa myydä. No, nyt sentään tiedän yhden paikan, josta näitä löytyy (mums mums). Jatkan etsintöjä ja talvipukeutuneiden tukholmalaisten kyyläilyä.

5 kommenttia:

  1. Samaa ollaan ihmetelty suomalaisten ruotsissa asuvien kavereiden kanssa. Miten nämä lapset ovat niin vähissä pukeissa? Juuri viisi minuuttia sitten, kun katsoin ulos ikkunasta niin meidän leikkipaikalla on 4-vuotias naapurintyttö collegehupparissa ja leggingseissä, jalassa balleriinat ilman sukkia. Piposta, hanskoista tai takista ei ole tietoakaan. Meidän Tii nukkui juuri parvekkeella rattaissa päiväunet talvipuku päällä enkä usko, että hänellä oli yhtään liian lämmin.... Ja minun äidin mielestä minä puen usein vähän Tiin päälle.

    Ymmärrän sen ajatuksen, että lapset juoksee ja touhuaa ulkona, ja niille tulee lämmin eritavalla kuin vanhemmalle, joka seisoskelee hiekkalaatikon reunalla. Mutta en silti laittaisi vähemmän lapsen päälle kuin itselleni.

    Eli et ihmettele turhia. Tässä on kulttuuriero :) Kiva, että löysitte herkkuja Hötorgetilta. Ainakin muuten isoimmista ICA-kaupoista olen usein löytänyt karjalan- ja lihapiirakoita. Ja jouluna ostin laatikoita ja luumuhilloa tähtitorttuihin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kun tulit vahvistamaan huomioni! :) Liljakin parhaillaan nukkuu parvekkeella päällään toppahaalari, topatut tossut ja hanskat sekä huopahattu päällään, vaunujen päällä vielä viltti. Perusvarustus viime päivinä, eikä kertaakaan ole ollut hikinen, vaikka onkin kuumaveristä sorttia. Kenelläkään muulla en ole vielä nähnyt mitään toppavaatteita päällä, eikä tosiaan niitä hanskojakaan.

    Huh huh, en lähtisi edes roskista viemään tällä säällä leggingseissä ja sukitta. Tai no ok, roskiksen kyllä, koska ulko-ovemme vieressä rappukäytävässä on kätevästi roskakuilu, mutta lehtiroskista en, se kun on ulkona. Liikkuessa tietenkin tulee lämmin, mutta olen havannoinut nimenomaan rattaissa ja kantorepuissa olevia pieniä, jotka eivät minnekään edes liiku.

    Minunkin äitini aina kauhistelee, miten vähän olen pukenut Liljalle päälle ja aina tarkistaa, ettei vain nyt kuitenkin ole kylmä. Oletteko muuten saaneet pukeutumisohjeita ruotsalaisesta neuvolasta?

    Meillä on ihan naapurissa Ica Maxi, ja niin monet kerrat olen kolunnut sen läpi etsien karjalanpiirakoita, kuten myös Sicklan Ica Kvantumin. Löytyy vain pakastealtaittain kanelipullia. Miltä osastolta niitä ylipäänsä pitäisi etsiä?

    VastaaPoista
  3. Mun täytyy vielä näin ulkosuomalaisena Espanjassa asujana tulla vahvistamaan sama huomio! Täällä ilmiö on jos mahdollista jopa hurjempi: asteita on noin +10-15, ja lapset juoksentelevat edelleen parhaimmillaan paljain jaloin suloisissa pikku mekoissaan! Iriksen villahaalaria ja kypärähattua katsotaan täällä tooodella pitkään, vaikka myönnän, että mulla suomalaisena on taipumusta ehkä hiukan jopa liioitella vaatetusta... Iris opettelee parhaillaan kävelemään, ja hyviä tukevia suomalaisia ensikenkiä on täällä ihmetelty ja luultu vuoristokiipeilykengiksi (!!!) -- kaikki muut kun sipsuttavat teini-ikäiseksi asti huonoilla ballerinoilla ja epämääräisillä tarratossuilla...

    VastaaPoista
  4. Heh heh, onko vuorikiipeily sitten suosittukin harrastus espanjalaisten yksivuotiaiden keskuudessa? :)

    Olisin osannut jotenkin arvailla, että Espanjassa (ja muualla Etelä- ja Keski-Euroopassa) puetaan lapset viileillä ilmoilla hyvin eri tyyliin kuin Suomessa, mutta en mitenkään olisi odottanut sitä Ruotsissa, jonka kuitenkin luulisi olevan niin samanlainen Suomen kanssa tällaisissa asioissa.

    VastaaPoista
  5. Me ei olla saatu mitään ohjeita neuvolasta. Vaan sitä kätkyt-kuolemaan liittyviä neuvoja ettei lapsi saisi olla liian kuumasti puettu nukkuessaan.

    Ruoka-asioista: Katsopas karjalanpiirakoita sellaisesta hyllystä, jossa on valmisruokia mm. lounassalaatteja yms.

    Vuoristokiipeilykengät :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...