torstai 22. syyskuuta 2011

Naurettavan liikuttavaa

En varmaan ollut viime raskaudessa näin liikuttunut. Kyynelet tulevat silmiin monta kertaa päivässä lauluista, lehtiartikkeleista, elokuvista, kirjoista, Fridasta jne, enkä edes tiedä miksi (paitsi hormonit). Ei siis murheen tai masennuksen tai epätoivon tai turhautumisen kyyneleet, vaan nimenomaan sellaiset liikutuksen herkistelykyyneleet.

Voin ymmärtää, miksi Maan korvessa kulkevi lapsosen tie on sellainen laulu, että nykyään aina alkaa itkettää. Olisihan se nyt kauheaa, jos se lapsi ottaisi pimeässä korvessa kätensä pois enkelin kädestä (vaikka en siis usko enkeleihin). On ihan hyväksyttävää, jos siinä kohtaa alkaa ääni väristä.

Mutta mikä ihme joka ainut kerta itkettää ruotsalaisten yhteislauluna laulamassa lastenlaulussa nallekarhu Fredrikssonista? Kyseessä on miehen hakema YouTube-pätkä, jota Fridan tykkää katsella.


En ole kertaakaan selvinnyt klipin katselemisesta kuivin silmin! Mies ehdotti, että syynä olisi se, kun laulun kertoja unohti vanhan ystävänsä vuosiksi. Ei, ihan luonnollinen tapahtumien kulku minusta. Mitä minua kiinnostaisi jonkun vanha nallekarhu? Kyyneleet tulevat jo paljon aiemmin, täsmällisemmin ihan ensi sanoissa: "För länge sen..."

En tajua, miksi video niin itkettää, kun oikeastaan se huvittaa minua. Kaikenikäiset ruotsalaiset laulavat joukolla lastenlaulua. Suomessa yleisössä näkyisi kai lähinnä vanhuksia ja lapsia. Kun juontaja pyytää yleisön Björn-nimisiä paikalle, lavan täyttävät vanhat, keski-ikäiset, teini-ikäiset ja pikkuiset Björnit, toisilleen todennäköisesti enimmäkseen tuntemattomia. He ottavat toisistaan kiinni, keinuvat ja laulavat sydämensä pohjasta. Montako teinipoikaa löytyisi lavalle Suomessa yhteislaulutilaisuudessa?

Videossa keinutaan - Fridakin keinuu.

Tänään taas ajattelin mielenliikutuksen vallassa, pitäisikö mahdolliselle pojalle antaa toiseksi nimeksi Björn, se kun olisi miehen isoisänkin nimi. Siis Björn - joku raja sentään. Kaikkea ne hormonit teettää.

2 kommenttia:

  1. Tuo liikuttuminen raskausaikana on mielestäni ihan kamalaa. Esikoista odottaessa tv:ssä mainostettiin sotalapsista kertovaa elokuvaa Äideistä parhain, ja silmäni alkoivat tulvia välittömästi. Toista lasta odottaessa kappale Pimeä onni (Jippu&Samuli Edelman) sai minut itkemään suoraa kurkkua. Noin joitakin esimerkkejä mainitakseni...

    VastaaPoista
  2. No mutta Äideistä parhain onkin tosi itkettävä elokuva muutenkin. Oletko nähnyt? Suosittelen. Nenäliina käden ulottuville!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...