tiistai 20. syyskuuta 2011

Melkein kävelyä

Eiliseen päivitykseen verrattuna tilanne on taas kehittynyt. Nyt Frida kääntää kärryään itse loivasti (jyrkempiin käännöksiin tarvitaan vielä apua), sekä syöksyy omin päin tuelta toiselle, esim. äidin luota papan luo tai kärryltä seinän luo. En tiedä, voiko tätä tyyliä kutsua vielä kävelyksi. Toki siinä on tarkoituksella ilman tukea otettuja askeleita, mutta jos se vanhempi tai se seinä ei olisi pian siinä vastassa, niin lapsi menisi etukenossa nurin aika vikkelään. Askeleet on, tasapaino puuttuu.

Päivän asu:
Limebody - Plastisock
Froteehousut - Metsola

Olen kai päässyt jo yli pahoinvoinnista. (Ehkä ei pitäisi vielä sanoa näin, ennen kuin olen kokeillut ajaa tyhjällä vatsalla bussilla kaupahallin kalaosastolle, mutta jätetään nyt testaamatta.) Pian alkaa 11. raskausviikko. Selvisin itse asiassa helpolla. En oksentanut kertaakaan, ja muutenkin viime raskauteen verrattuna huonovointisuus kesti pari viikkoa lyhemmän ajan eikä ihan samassa määrin ruoka ja ruokakaupat kuvottaneet. Oli se silti riittävän inhaa. Piinaava nälkäkin on kenties lieventynyt. Vessaan täytyy yhä herätä öisin, ja unisuus vaivaa ärsyttävästi.

Mies lähtee töihin kahdeksan jälkeen ja palaa kotiin kahdeksan maissa illalla (8 h työpäivä + 1 h lounastauko + ylitöitä + bussin odottamista + kaupassa käyntiä), töihin liittyvinä harrastuspäivinä myöhemmin. Voin siis ottaa päiväunia Fridan nukkuessa ja viikonloppuisin. Tosin Frida on ollut nyt kipeänä ja on jättänyt päiväunet väliin. Sunnuntaisin voin nukkua pitempään. Tai voisin, ellei Frida hakkaisi surkeana makuuhuoneen ovea: "Äiti där! Äiti där!" Viimeksi hän pääsi huoneeseen sisälle, kiipesi sänkyyn ja herätti minut iloisesti taskulampun valolla suoraan silmiin. "Titta!" Monesti viime aikoina olen miehen tultua kotiin mennyt joko suoraan yöunille tai sitten lyhyemmille iltanokosille. Kuten eilen.

Eilen mies tuli kotiin ja sanoi nuutuneen olemukseni nähtyään, että voin mennä nukkumaan, hän kyllä pitää huolen Fridasta samalla kun kokkaa meille vielä päivällistä. Mahtavaa. Olisikohan puoli tuntia kulunut, kun Frida kiipesi sänkyyn minua herättelemään. Huusin miestä paikalle hakemaan hoidosta karanneen tytön, mutta miestä ei kuulunut. Arvelin, että on kai vessassa eikä kuule sinne asti. Leikin Fridan kanssa sängyssä puolisen tuntia ja aloin ihmetellä, että jo on kumma, kun miestä ei kuulu. Niin ja entä se päivällinen? Haiseeko täällä palanut?

Menin pelastamaan lievästi kärähtäneen päivällisen uunista. Haeskelin miestä, minkä luulisi olevan kaksiossa helppoa. Eipä ollut siellä vessassakaan. Ei näkynyt missään. Mitä, onko mies yllättäen lähtenyt jonnekin ja jättänyt minut nukkumaan, lapsen seikkailemaan ja päivällisen käryämään? Epätyypillistä.

Sitten kuulin kuorsausta. Hetkinen, näkyykö olohuoneessa olevasta Fridan noin neliömetrin kokoisesta leikkiteltasta jalka? Kyllä, sinne mies oli käpertynyt nukkumaan! Oli melkoisen pöllämystynyt, kun hänet sieltä herätin. Oli kuulemma mennyt sinne leikkimään Fridan kanssa. Teltassa oli ollut lämmintä ja huono ilma. Hänellä kuulemma meni varmaan taju sen heikon hapen takia. Tuumin, että tietääkseni tajuttomat ihmiset eivät kuorsaa. Tässä tapauksessa onneksi Frida ei ole sen sortin lapsi, joka suostuu leikkimään itsekseen. Jos yksi pelikaveri sammahtaa, niin on heti toinen haettava. Pitäisiköhän asettaa miehelle noin unettavaan telttaan porttikielto, ainakin jos minä en ole paikalla. Tietenkin piti vielä yöpuulle mennessä kysyä, haluatko nukkua sängyssä vai sun teltassa.

6 kommenttia:

  1. Voi unitelttaa! Miten nuo miehet onnistuu aina nukahtamaan lasten leikkeihin? :D Meillä on samaa vaivaa havaittavissa..

    VastaaPoista
  2. Nauroin ihan vääränä tuolle miehesi lapsenhoidolle :D. Voisin kuvitella että sama voisi tapahtua meilläkin.

    Tulin juuri pohtineeksi blogissani tuota kävelemisen osaamisen määritelmää kun minusta meilläkään ei vielä osata kävellä :D.

    Olen muuten tulossa muutamaksi tunniksi Tukholmaan marraskuun alkupuolella, sultahan saisikin kivoja vinkkejä mihin suunnata (joulua ajatellen lelu- ja vaatekaupat tms :D).

    Ikinä ei muuten saa sanoa ääneen että raskauspahoinvointi on ohi tai helpottanut, se yleensä innostuu siitä :D.

    VastaaPoista
  3. Oon ollut jatkuvasti uninen viime aikoina enkä silti ole nukahtanut kesken leikkien, en edes sängyllä maatessa. Toinen sitten nukahtaa kovalle kylmälle lattialle.

    L-E, ok, voin yrittää kerätä jotain vinkkejä vaikka blogiin tai sähköpostitse. :)

    VastaaPoista
  4. Kiva :). Molemmilla tavoittaa, blogiasi luen ehkä enemmän kuin sähköpostiani :D. Ja älä nyt mitään stressiä ota asiasta jos et jaksa, ymmärrän hyvin että sua nyt väsyttää. Itse menin silloin alkuraskaudessa (joskus kauan sitten ;)) nukkumaan iltaisinkin mielelläni jo kahdeksalta. Kerran sitten heräsin vähän ennen puoltayötä kun mies kolisteli vieressä ja luulin että on aamu. Mies nauroi mulle kun kysyin että koska hän on herännyt ja vastasi että enhän minä ole vielä mennyt nukkumaankaan :D. No, käänsin sitten tyytyväisenä kylkeä ja jatkoin unia.

    VastaaPoista
  5. L-E,

    millä kokoonpanolla olet sitten Tukholmassa liikkeellä? Yksin vai lapsen kanssa vai miten? Montako tuntia sulla on Tukholmassa ja mihin aikaan? Tuletko Vikingillä vai Siljalla vai muuten? Näin siis vinkkejä silmällä pitäen. :)

    VastaaPoista
  6. Nyt huomasin :D. Yksin tai siis meidän perheestä yksin eli olen ystävän kanssa. Äidit lähtee vapaalle pariksi päiväksi ja lapset jää miesten hoitoon (toivotaan että kaikki ovat vielä hengissä kun me palataan kotiin ;)). Ja siis Vikingillä tullaan eli onko se sitten seitsemän tuntia kun meillä on aikaa (ei harmainta aavistusta aikataulusta, vaikka matkakin on jo varattu :D). Ja päivä on muistaakseni keskiviikko (2.11.) jos sillä on jotain merkitystä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...