sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Frida 1 vee!

Vuosi sitten:

Suloinen pieni tyttö syntyi. 50 cm, 3300 g.

Kova ääni. Tutkiva katse. Heti ihana. Nosti mahallaan ollessaan päätä ylös jo sairaalassa. Vaikea oli sanoa, kenen näköinen, mutta korvat eivät olleet minun. Osoittautuivat apen korviksi.

Nyt:

Yli 9 kg, yli 75 cm (mitat 11-kuukautisneuvolasta).

Yhä kova ääni, mutta nykyään itkemisen lisäksi myös keskustelee: sanoo ainakin titta, titta där, där, äiti (= äiti ja isä), hei/hej, nej nej nej, hyvää (= ruokaa), nam nam nam (= ruokaa), että (= vettä), tiss (= tissi), tutti. Lauseita tyyliin "hej titta, äiti där" (osoittaen valokuvaa, jossa on sekä minä että mies). Aamulla käveli sängyssä laidasta kiinni pitäen ja heitteli tyynyjä tieltään, kunnes sattui sen tyynyn kohdalle, jolla mies vielä nukkui, eikä saanut sitä kiskottua miehen pään alta pois. Hermostui. "Nej nej nej nej nej!"

Konttaa ja kävelee tukea vasten, mutta kädestä pitäen ei, vaan heittää heti polvet lötköiksi. Ei saa taluttaa! 

Yksi hammas edessä alhaalla. Sillä puree kipeästi, joten imetys ollaan vaihtamassa lehmänmaitoon.

Hauskoja leikkejä ainakin konttaaminen äitiä tai isää karkuun tai vaihtoehtoisesti konttaavan äidin tai isän jahtaaminen (käy muuten ikävästi polviin, ei ole konttaaminen meikäläisen juttu).

Jossakin välissä oli jo kokonaan nukuttuja öitä ja sitä ennenkin vain yksi herätys. Viime aikoina sitten herätyksiä on ollut tsiljoona. Frida konttailee ympäri sänkyä, unissaan vai hereillä, en tiedä. Mies on alkanut ihmetellä outoja juttujani. Kysyn, kumpi laittoi astianpesukoneen päälle, entä pesinkö minä tuon hillopurkin vai kuka? Laitoin tänään mokkapalataikinaan purkin rahkaa vahingossa. Siitä tuli muuten hyvää.

Onko 1-vuotias enää vauva? Vaan taapero?

Tänään juhlat. Miehen kanssa oli erimielisyyksiä joistakin yksityiskohdista, mutta kompromissi saavutettiin. Kulttuurieroistakin taisi olla kysymys, ainakin kun tarjoilua mietittiin. Minä halusin tarjota makeiden leivonnaisten lisäksi myös suolaista.. Miehen mielestä yllättäen tämä ei tullut kuuloonkaan, koska kyse on kahvikutsuista eikä lounaasta. Kahvikutsuilla tarjotaan kuulemma makeaa. Suolaiset piiraat olisivat lounas, eivätkä vieraat odota tulevansa lounaalle vaan nimenomaan kahville. Yllättävää tämä oli paitsi siksi, että suomalaisena odottaisin kahvikutsuillakin olevan myös jotain pikkusuolaista, että siksi, kun mieheni ei ole erityisesti makean ystäviä. Siinä missä suomalaisten kauppojen pakasteosastoilta löytyy karjalanpiirakoita, täältä löytyy korvapuusteja. Aikaisemmilla kutsuilla olen kai vain tehnyt enkä kysynyt, käykö tämä teidän kahvikulttuuriinne. (Ehkä vastaisuudessakin vain teen...) Nyt muistankin, että muidenkin kutsuilla on ollut joko pelkkiä kakkuja, pullia ja keksejä tai sitten ruokailu ja sen jälkeen kakkuja, pullia ja keksejä.

Toinen erimielisyys liittyi kattaukseen. Mielestäni tarvitsimme korkeamman kukkamaljakon liljoille. (Meillä on aiemmin käytetty melko matalaa karahvia, johon kukat on pitänyt pätkiä.) Mies tuumi, ettei kannata ostaa maljakkoa, jolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa. Ei siis kustannussyistä, kun lähikaupan maljakot maksavatkin vain muutaman euron (tai muutama kymmenen kruunua), vaan periaatteesta. En viitsinyt kuitenkaan muistuttaa aika monesta hänen tavarastaan, jolle ei ole ollut tarvetta yhtään ainutta kertaa vuoden aikana.

Saavutettu kompromissi siis: Nyt on liljoille korkea maljakko. Juhlissa ei ole pikkusuolaista tarjolla.

4 kommenttia:

  1. Onnea 1-vuotiaalle!

    Hyvä kun pääsitte kompromissiin!
    Mutta kyllä se suolainen omastakin mielestä kuuluu kahvipöytään. Suomessa tuntuu ainakin normaalilta käytännöltä. En tiedä sitten että menisikö kaupaksi ruotsalaisille jos sellaisia olisi tarjolla...

    Ja mitä noihin "turhiin" ostoksiin tulee niin sille tielle taitaa kuitenkin olla turha lähteä kun niitä turhia tavaroita keksii vaikka millä mitalla. Esim. ei kannata tonttulakkiakaan ostaa kun sitä käyttää vaan kerran vuodessa ;)

    VastaaPoista
  2. Onnea ihanalle Liljalle, joka vain ihanistuu edelleen :)

    Oi joi, meillä nykyään nukutaan, mutta kuten ehkä muistatkin, hetki sitten valvottiin myös oikein urakalla juurikin tuon vuoksi mitä Lilja. Nasu konttasi, seisoi ja käveli ympäri pinnasänkyään joka halvatun yö. Onneksi, voin lohduttaa, sekin on vain vaihe joka loppuu. Me olemme siitä tuore todiste, kirjotan asiasta vielä tarkemmin lähipäivinä, sillä voittomme on tuore ;)

    VastaaPoista
  3. Onnea päivänsankarille!

    Mustakin suolaiset kuuluu kahvipöytään siinä missä makeatkin. :)Esim. voileipäkakkua tarjotaan lähes jokaisissa juhlissa. Ei teillä sitten ollut siis suomalaisia vieraita lainkaan?
    Mäkin oon aina miettinyt, milloin vauva lakkaa olemasta vauva. :)

    VastaaPoista
  4. Jutta, loistava esimerkki nuo joulutavarat kuten tonttulakki. Tuolla olisi ollut hyvä perustella, ellen muuten olisi saanut tahtoani läpi. :) Patongit ja tuorejuustot maistuivat sitten ruotsalaisille. Näköjään wikipediassakin sanotaan, että "fika" eli ruotsalaisten kahvittelu tarkoittaa nimenomaan makeaa tarjottavaa.

    Heli, tarkoittaako tämä, että meidän pitää matkustaa jonnekin susirajalle jonkun mummon luo, joka sitten parantaa lapsen yöllisistä konttailuista? :P Mies oli kuulemma äitinsä viiden lapsen katraasta ainut, joka piti lapsena kiinnittää sänkyyn valjailla...

    Lian, ei päässyt Suomesta kukaan eri syistä. Ehkä täytyy tehdä reissu siihen suuntaan muutaman viikon päästä. Olisikohan meillä nyt sitten taapero eikä vauva?

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...