maanantai 25. heinäkuuta 2011

1-vuotissynttärit

Juhlamekkona oli Petit Bateaun ihana keltainen vakosamettimekko. 
Fridan 1-vuotisjuhlat menivät kivasti. Vieraiden tullessa Frida hiljeni joksikin aikaa, kuten yleensä, ja otti kasvoilleen varautuneen ilmeen (jähmettynyt pieni hymy, jossa imetään huulia sisäänpäin). Pian kuitenkin 3-vuotiaan serkun hyppiminen ja tanssiminen alkoi naurattaa. Serkku ja Frida leikkivätkin juhlien aikana paljon kahdestaan. Serkku oli kiltti ja silittikin. Serkukset leikkivät leluilla, konttailivat, tanssivat, soittivat pianoa, halivat ja hieroivat neniä yhteen.

Tarjoiluna oli mansikkakakkua (yhden kynttilän kera, jonka minä sitten puhalsin), mokkapaloja, keksejä ja vielä kompromissina suolaisten tarjoilun puutteeseen voileipäkeksejä, patonkia ja erilaisia tuorejuustoja (menivät kuin kuumille kiville, joten ehkä vastedes mies myöntyy, että kahvikutsuilla ei tarvitse tarjota vain makeaa). Koristeena valkoisia liljoja (ostettiin etukäteen ja vain yksi kukka ehti avautua juhlin - toisaalta sopivaa yksivuotiaalle) ja serpentiiniä. (Mistä muuten voisi ostaa pyöreän pöytäliinan?) Ei siis mitään erityisen fiiniä tai edes seitsemää sorttia, mutta hei, ei tämä olekaan mikään ruokablogi (joita tykkään kyllä lukea, etenkin kakkublogeja, mutta ikään kuin "älä yritä tätä kotona" -mentaliteetilla). 

Mokkapalataikinaan meni väsyneenä vahingossa purkki rahkaa. Lopputulos: loistava maku ja koostumus. Koristeina Dr. Ötkerin suklaa- ja valkosuklaasydämiä ja kirjaimia (en tykkää nomparelleista, strösseleistä, hopeakuulista yms).

Ennen kynttilän puhaltamista vieraat tietenkin lauloivat onnittelulaulun:

Ja, må hon leva,
ja, må hon leva,
ja, må hon leva uti hundrade år!
Javisst ska hon leva,
javisst ska hon leva,
javisst ska hon leva uti hundrade år!

Hon leve! Hipp hipp hurra hurra hurra hurra!

Huomannette, että keittiön ikkunan takana kasvaa tuuhea puu. Frida ainakin sen huomaa monta kertaa päivässä. Kahvipöydässä hän oli jo vilkastunut takaisin juttelutuulelle ja kertoi vieraille useaan otteeseen puuta osoittaen: "Titta träd!" Tämä tekikin vieraisiin ja äitiin vaikutuksen. Mies kertoi kuulleensa lauseen monta kertaa aiemminkin, mutta oli halunnut säästellä sitä minulle yllätykseksi. En siis ole kuullut Fridan aiemmin sanovan träd, saati "titta träd". Ylipäänsä olen äimänä siitä, että vauvani puhelee, ja vielä enemmän siitä, että nämä jutut kuulostavat lauseilta. Tosi kätevää kyllä, kun vauva voi kertoa nälästään maiskuttelemalla huuliaan tai sanomalla "nam nam nam" tai "hyvää hyvää hyvää", tänään myös "gott gott gott", ja janostaan sanomalla "että" eli vettä. Ja kun harmittaa, voi kiljaista "nej nej nej". Päätellen Fridan aktiivisuudesta ja kodin haastavasta kolmikielisyydestä olisin luullut, että Frida olisi enemmän aikaisin kävelevää sorttia, mutta hän on ilmeisesti yhtä varovainen kuin äitinsä ja keräilee vielä rohkeutta.

Lahjat eivät Fridaa kovasti kiinnostaneet, eivät edes lahjapaperit. Täällä on tapana ainakin miehen perheessä, että lahjat kerätään lahjapöydälle ja vasta juhlien lopuksi aukaistaan niin, että kaikki ovat kerääntyneet katsomaan. Kortit luetaan ääneen, lahjat aukaistaan ja yhdessä ihastellaan ja pannaan lahja kiertämään. Olen sen verran varautunutta sorttia, että lahjojen avaajana oleminen tällä tavoin on minusta melkeinpä stressaavaa, vaikka miehen sukulaisetkin ovat oikein mukavia eikä heitä tarvitse jännittää.

Ensimmäisestä lahjasta kuoriutui serkun valitsema Angry Bird -pehmolelu, joka oli niin vihaisen näköinen, että Frida pillahti itkuun (ja myöhemminkin aina nähdessään sen, joten se piti pakata varastoon). Sen jälkeen Fridaa olikin haastava pitää edes samassa huoneessa. Hän yritti jatkuvasti siepata palan lahjapaperia ja mennä muualle asuntoon piiloon syömään sitä.

Fridan suosikkeja lahjoista olivat pieni hammasharja (Fridan suosikkileluihin kuului jo entuudestaan hammasharja - nyt konttailee molemmat hammasharjat kädessä), kuvakirjat ja hakka. Sedän vaimo oli tehnyt hienon essumekon. Miehen sisko oli pistänyt ompelukoneella kunnolla huruuttaen ja ommellut paitsi liivimekon, myös siihen sopivat aluspöksyt, hatun ja minullekin samankuosisen hameen. Lisäksi tuli kylpylelu.

Synttärin kunniaksi tuli myös toinen hammas.

4 kommenttia:

  1. Ihanan kuuloiset kestit! Ja tuo mansikkakakku...nam!

    Meillä puhkes vähä aikaa sit kans kulmahammas (ylhäälle)...pikkuvampyyri :D

    Lilja on kyllä verbaalisesti aika lahjakas!

    VastaaPoista
  2. Heiii...me halutaan täällä kuvia mahtavista synttärilahjoista!? =)

    -Tiutau-

    VastaaPoista
  3. Onnea Lilja! Luetaan blogianne säännöllisesti, mutta ennen ei ole tullut kommentoitua....Monia hyviä vinkkejä olen saanut mm. Tukholman tipseistä ja Huuto.netin vaatteista.

    -Taina

    VastaaPoista
  4. Jutta: Siinä se nyt tuli, blogin sadas kommentti! :)

    Tilitalitittan: Ok, kuvia tulossa!

    Taina: Kiva kuulla!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...