lauantai 14. toukokuuta 2011

Kuinka löysimme nimen

"Cute is my middle name" -paita, Gymboree.

Esitin siis hiljattain kysymyksiä blogin lukijoille ja minultakin sai kysyä.  Vastaan taas yhteen kysymykseen omalla postauksellaan, eli:
"En nyt muista oletko jo blogissasi vastannut tähän, mutta kuinka löysitte nimen tyttösellenne?"
Olen lähipiirissäni tunnettu melkeinpä suhteettomasta kiinnostuksesta nimiin. John Irvingin kirjassa Oman elämänsä sankari orpokodin kaksi hoitajaa antaa vuoronperään lapsille nimiä melkoisen mekaanisesti muun muassa kissojen mukaan. Minulle se olisi aivan unelmahommaa, ja jaksaisin sadannenkin lapsen nimeen paneutua innolla. Ja mikä sen hienompaa kuin saada keksiä nimi omalle lapselle.

Kerroin jo aiemmin, että päätimme tyttäremme etunimen jo ensimmäisillä treffeillä. Tarkistin juuri vanhasta päiväkirjasta, että ns. lopullinen nimi meillä oli tytölle valmiina pari viikkoa ennen kuin lapsi oli saatu alulle, heh. Sen suhteen oli muutamia periaatteita, joista olimme onneksi yhtä mieltä:

- Monta nimeä. Molemmilla vanhemmilla on kolme ja miehen siskolla neljä. Sen alle ei ainakaan mennä. Ruotsin nimilaissa ei ole rajaa, montako etunimeä saa olla. Päätimme, että nimen pitää kuitenkin olla sellainen, että se mahtuu henkilökorttiin (raja taisi olla 36 merkkiä - onneksi meillä on lyhyt sukunimi).

- Nimelle on eduksi, jos se on a) suvusta, b) suomalainen tai ruotsalainen merkitysnimi (minulla on luontonimi, esim. Pilvi, äidilläni on merkitysnimi, esim. Sointu), c) romaanin henkilöhahmo (perheessäni kulkeva tapa, esim. oma nimeni), d) harvinainen tai uniikki (myös perheessäni kulkeva tapa, esim. siskojeni nimet).

- Kutsumanimi ensimmäiseksi.

- Nimen tulee sointua kauniisti.

Tietenkin kaksikielisyys ja -kulttuurisuus piti huomioida. Minun mielestäni kaunis nimi Helmi tarkoitti miehen mielestä kypärää. Minusta eksoottisella tavalla viehättäviä nimiä ovat Ylva, Åsa ja Solveig. Miehestä ne ovat tylsiä tätinimiä. Miehen mielestä taas eksoottinen kaunis tytön nimi olisi suomalainen Irmeli. Tarvitseeko minun edes kommentoida... Minulla on täti nimeltä Irmeli. Itse asiassa tädin nimi on Sirkka Irmeli - jos antaisin saman nimen, niin tulos olisi ruotsalaisittain hassu Cirka Irmeli - "suunnilleen Irmeli". Ai Irma?

Minä pidän pojan nimestä Verneri. Mies lausuu sen Vääner. Suvussani on nimi Olavi. Mies lausuu sen Ulaavi. Mies sanoi, ettei pidä nimestä Uttu. Sanoin, etten minäkään pidä, vaikkakaan en ole koskaan moista nimeä kuullutkaan - ja sitten tajusin, että kyse oli nimestä Otto. Pidän kovasti nimestä Leo, mutta miehen mielestä "Liiu" kuulostaa rumalta. Maija on kiva, mutta Ruotsissa se kirjoitetaan Maja, enkä voi antaa tyttäreni nimeksi jotain tönöä. Miehen suvussa kulkee nimi Charlotte, jota saattaisin muuten harkita, ellen olisi kuullut heidän lausuvan nimen "harlot" eli englanniksi portto.

Molemmat pitävät nimestä Pyry, mutta mies lausuu sen "Pyyry", ja kun minä sanon sen, niin mies kuulee minun sanovan "purjo". Miehen mieleen ovat poikien nimistä Yngve, Svante ja Björn. En tiedä, olenko jo asunut täällä sen verran liian kauan, etteivät ne enää kuulosta korvaani aivan kauheilta. Mies kannattaa Transformers-sarjan mukaan pojalle nimeä Optimus ("lempinimenä Oppe") ja tytölle tietokonepelin mukaan Zelda. (Olemme siis suunnitelleet etukäteen nimet jo kokonaiselle kuvitteelliselle pesueelle...)

Tytön nimi oli kuitenkin helppo ja nopea keksiä. Kuten sanottua, nimi oli valmis jo ennen tyttöä. Se oli:


Ensimmäinen nimi oli se molempien suosikkinimi jo ennen tapaamista. Toinen nimi on luontonimi ja sama sekä suomeksi että ruotsiksi. Kolmas nimi on anopin nimi ja eräs muoto omasta toisesta nimestäni. Neljäs nimi on Roald Dahlin samannimisen kirjan neuvokas nuori sankaritar. Viides nimi on myöskin kirjasta, haltiatar Tolkienin Silmarillionista, ja Suomessa uniikk, Ruotsissakin samannimisiä oli entuudestaan vain kaksi. Kaikki vaatimukset täyttävä nimi siis. Työnimi oli "Frodo". Mies ei halunnut tietää, oliko tulossa tyttö vai poika, joten mietimme nimet molemmille. Pojan koko nimeen en ollut ihan tyytyväinen, mutta minä kuitenkin tiesin (ultralääkärit kertoivat sen suomeksi), että tyttö on tulossa, joten keskustelin pojan nimestä miehen kanssa ihan vain hämäyksen vuoksi.

Minusta nimi oli aivan upea, mutta pikkuhiljaa alkoi mietityttää, olisiko nimien määrä tyttärelle kuitenkin raskas taakka. Pitäisikö jättää jokin niistä pois? Mies vastusti ehdotustani ja sanoi, että kaikki pidetään. Synnytysosastolla ensimmäisenä päivänä katsoimme tytärtä ja kysyin mieheltä, mikä nyt sitten tulee nimeksi. Mies oli sitä mieltä, että yksinkertaisempi on kuitenkin kauniimpi. Nimeksi tuli lopulta:

5 kommenttia:

  1. Hii, naureskelin ääneen noille sinun ja miehesi kielieroista johtuville nimipohdinnoille :)

    Meillä mies haluaa tulevalle lapselle vain yhden nimen ja minä haluaisin ainakin kaksi. Yksi on jotenkin vain.. yksi. En tiedä, miten tulee käymään :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kertomus nimenkeksintäprosessista! Kaksikielisyys antaa kieltämättä lisähaastetta. Voihan sen ottaa etunakin, kun se rajaa ylimääräisiä nimiä pois, niin lopullinen nimi on suppeammasta joukosta helpompi päättää :) Tosin meillä olisi ollut vaikeaa, hyvä kun nytkin keksittiin yksi nimi, joka käy molemmille.

    Kaunis nimi tytölläsi!

    VastaaPoista
  3. Unha,

    olen sinun kannallasi nimiasiassa (yllättäen, sanoo viittä nimeä tyttärelleen suunnitellut). Olen ollut postissa töissä etsimässä oikeaa vastaanottajaa (tai edes lähettäjää) lähetyksille, joiden osoite tai nimi on epäselvä. Jos nimi on "Anna Virtanen", lähetyksen ei voi arvata kuuluvan kenellekään niistä sadoista Anna Virtasista, jotka tietokone löytää. Jos nimi on "Anna Maria Virtanen", tilanne voi olla hieman valoisampi. Ja vielä parempi, jos nimi on vaikkapa "Anna Maria Artemisia Virtanen" - löytyy yksi ainut, ja lähetys löytää perille. :)

    Puolitie, kiitos! Meillä on onneksi kuitenkin melkoisen samanlainen maku, joten vaihtoehtoja on loppujen lopuksi yllin kyllin.

    VastaaPoista
  4. Tämäkin postaus aivan ihana <3! Näistä meidän tyttöjen nimistä on aiemminkin tainnut olla puhetta, mutta meillähän asustaa tuo pieni Irmeli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no itse asiassa onhan se aika herttainen kuitenkin nyt, kun olen sitä päälle kaksi vuotta saanut miettiä. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...